Miten muuttuu aistimaisema?

Ihmisen aistimaisema on muuttunut suunnattomasti parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Yhteiskunnan digitalisoituminen on samalla vaikuttanut ihmisen tapaan kokea ympäristönsä. 2000-luvulla syntyneen diginatiivin suhde ympäristöönsä on todennäköisesti erilainen kuin 50-luvulla lapsuutensa viettäneiden isovanhempien.

Juuri nyt on oikea hetki tutkia aistiympäristöjä ja niiden merkitystä, painottaa professori Helmi Järviluoma. Sukupolvea, jonka lapsuudessa ja nuoruudessa ei ollut televisioita eikä älylaitteita on vielä mahdollista tutkia etnografisesti. Samaan aikaan voidaan kerätä tietoa lapsilta, joille digitalisaatio on arkipäivää.

– Ymmärrys ihmisten aistimaisemista liittyy laajempaan filosofiseen kysymykseen ympäristön ekologisesta ja kulttuurisesta kestävyydestä. Ihmisen tulevaisuus on pitkälti sidoksissa siihen, millainen on meidän ympäristösuhteemme.

Järviluoma näkee, että 2000-luvulla syntyneillä on omat keinonsa sukkuloida ympäristönsä kanssa. Siitä PokemonGo-villitys on vain yksi esimerkki.

– Nuoremmilla sukupolvilla digilaitteet ja ympäristö saattavat liittyä saumattomasti toisiinsa.

Tämä on ilmiö, jota Järviluoman mielestä on tutkittava ehdottomasti enemmän, ja tähän hänen vetämässään SENSOTRA-hankkeessa myös pureudutaan.

– Yksi tutkimuksen säie on, millä tavalla aistimaisemia koetaan teknologiavälitteisesti. Lähdemme tutkimaan ilmiötä neutraalisti, emme tuomitsevasti, Järviluoma painottaa.

Järviluoma sai maaliskuussa Euroopan tutkijaneuvoston varttuneen tutkijan apurahan. ERC-rahoitus on erittäin kilpailtu, ja humanistisiin tieteisiin vastaava rahoitus on aiemmin myönnetty Suomessa vain kerran. Tunnustus yllätti ansioituneen tutkijankin.

– Monta viikkoa oli tunne kuin olisi liikkunut pilvien päällä. Huolet tuntuivat aika pieniltä, Järviluoma naurahtaa.

Nyt alkuvaiheen huuma on vaihtunut tiiviiksi SENSOTRA-hankkeen valmistelutyöksi. Kansainvälisessä hankkeessa tutkitaan lähes 200 ihmisen aistimaisemia kolmessa eurooppalaisessa kaupungissa: Ljubljanassa, Brightonissa ja Turussa.

– Valitsimme tietoisesti kolme keskisuurta kaupunkia, koska niitä on tutkittu vähän. Suurin osa Euroopan ihmisistä asuu kuitenkin juuri pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa.

Tutkimuksessa mukana olevat henkilöt tekevät aistimuistelukävelyjä yhdessä tutkijan kanssa. Kävelyille osallistuu sekä 50–60-luvulla lapsuutensa viettäneitä että suoraan digiaikaan 2000-luvulla syntyneitä diginatiiveja. Puolet kaikista aistimuistelukävelylle osallistuvista on eri alojen taiteilijoita.

– Taiteilijoilla on usein erityinen suhde aistiympäristöönsä ja samalla keinoja, joilla he pystyvät tuomaan sitä esiin taiteessaan.

Aistimuistelukävely on Järviluoman kehittämä tutkimusmenetelmä, jota hän testasi kesällä 2015 kirjailija Heikki Turusen kanssa tämän lapsuusmaisemissa Lieksan Vuonislahdessa.

– Se meni loistavasti! Jos samanlaisia tulee lisää, tutkimuksesta tulee mieletön juttu.

Aistimuistelukävelyllä nousi esiin paitsi kirjailijan omia aistimuistoja, myös sellaisia, jotka ovat yhteisiä koko sodanjälkeiselle sukupolvelle.

– Minua kiinnostaa yksilön oman historian ja yhteisten aistimuistojen suhde. Väitän, että meillä on yllättävän paljon yhteisiä jaettuja aistimuistoja, omalla sukupolvellani vaikkapa kansakoulun eteisaulan tuoksu.

Näihin yhteisesti jaettuihin aistimuistoihin tutkimuksessa yritetään päästä kiinni, samoin siihen, kuinka eri sukupolvien aistimuistot eroavat toisistaan.

– Ennen on eletty paikallisemmin, joten voi olla, että erot ovat olleet silloin suurempia. On varsin oletettavaa, että globalisaatio on vaikuttanut siihen, että meillä on maailmanlaajuisesti enemmän yhteisiä aistimuistoja, Järviluoma suostuu spekuloimaan.

Tänä syksynä tutkija Järviluoma hyppäsi uuteen genreen, kun hänen ensimmäinen novellikokoelmansa ilmestyi.

– Olen kirjoittanut aina, myös fiktiota.

Pöytälaatikkoon kertyneet tekstit muotoutuivat lopulta novellikokoelmaksi Itä-Suomen taidetoimikuntien järjestämällä ITU-kirjoittajakurssilla.

– Mieheni Matti Mäkelä halusi lapsena professoriksi ja hänestä tuli kirjailija. Minä taas halusin kirjailijaksi, mutta minusta tuli professori. Nyt osat hetkellisesti vaihtuvat, kun Matti väittelee kirjallisuudesta ja minulta ilmestyy fiktiota, Järviluoma naurahtaa.

Vuosi 2016 onkin ollut kansainvälisesti arvostetulle etnomusikologille hieno vuosi.

– Muutama pitkäaikainen haave on toteutunut. Ensimmäinen novellikokoelma on valmis ja pääsen keskittymään unelmien tutkimushankkeeseen.

Teksti: Sari Eskelinen Kuva: Raija Törrönen

FAKTA

  • Esikoisnovellikokoelma Ja katsella hain hampaita ilmestyi syyskuussa 2016. Kirjan 11 novellissa ihmiset tavoittelevat sinnikkäästi hyvää elämää vaurastuvassa ja globalisoituvassa Suomessa. Kirjan kustantaa Kirjokansi.
  • Yhdessä Ulla Pielan kanssa toimitettu Kalevalaseuran vuosikirja Äänimaisemissa ilmestyy lokakuussa 2016. Teos on kattava katsaus suomalaiseen äänimaisematutkimukseen.
  • Nordforsk-projektin tuloksena ilmestyy joulukuussa kirja Music and Censorship (toim. Kirkegaard, Järviluoma, Knudsen, Otterbeck). Kirjan kustantaa Cambridge Scholars Publishing.