Täplärapu

Täplärapu on vieraslaji (SLL 2013), joka kotiutettiin Suomeen 1960-luvulla. Alunperin oli tarkoituksena täpläravun istuttaminen Etelä-Suomen vesiin, mutta vahingossa ja tahallaan se on levinnyt hiljalleen kohti pohjoista. Täplärapu vie jokiravulta tilan ja hävittää siten jokiravun esiintymisalueeltaan.

Täplärapu voi kantaa rapuruttoa ilman ulkoisia oireita. Osa täpläravuista voi olla terveitä, mutta kaikkia täplärapuja on varmuuden vuoksi kohdeltava rapuruton kantajina.

Täplärapu kantaa yleensä rapuruttoa ja toimii siten rapuruton levittäjänä. Täplärapu voi itsekin kuolla rapuruttoon ja täpläravun luonnonkantojen vaihtelut ja täplärapukantojen romahdukset ovat yleensä ainakin osin rapuruton aiheuttamia.

Pohjoismaissa, joissa ravustus on suosittua ja rapukantoja vielä ravustettavaksi, on havaittu täplärapukantojen vaihtelevan suuresti eikä rapusaaliin saamisesta ole takuita vaikka edellinen vuosi olisi ollut hyvä. Ruotsalaiset ovat asiasta kertoneet jo usean vuoden ajan, oikeastaan jo muutaman vuosikymmenen ajan. Suomestakin on keväällä 2013 raportoitu täplärapukantojen voimakkaista vaihteluista, jopa romahduksista (RKTL 2013). Säkylän Pyhäjärven täplärapukannan saalisvaihtelut ovat myös olleet suuria, tässä on esitetty Raputietokeskuksen saamiin, useasta eri lähteestä poimittuihin, tietoihin perustuvaa saalisvaihtelutilastoa (RTK 2013).

Täplärapu menestyy parhaiten eteläisessä Suomessa, itse asiassa vieläkin paremmin Suomea etelämpänä. Täplärapu suunniteltiin alunperin kotiutettavaksi eteläiseen Suomeen. Tilanne on radikaalisti muuttunut ja uusi kansallinen vieraslajilaki sekä EU:n vieraslajisäännöstö kieltää täpläravun istutukset Suomessa.

Pohjoisen lyhyt kesä ja pitkä kylmä talvi ei sovi täpläravulle, vaan sen lisääntyminen vaikeutuu pohjoisen oloissa.

Täplärapu tulee hyvin toimeen rapuruton kanssa alkuperäisellä levinneisyysalueellaan Pohjois-Amerikassa. Euroopassa havaittu täplärapukantojen sairastuminen ja runsaat rapuruttolaikut ovat eurooppalaisille täpläravuille ominainen tautivaste. Onkin ilmeistä, että eurooppalaiset ja erityiset Pohjolan olot ovat sekä valikoineet että rasittaneet täplärapua siten, että sen selviytyminen rapurutosta ei ole itsestään selvää.

Täplärapu ei ole rapurutolle immuuni eikä aina edes vastustuskykyinen.

Täplärapusaalis on ollut viime vuosina 4-8 miljoonaa rapua ja saaliin vaihtelun syynä on täplärapukantojen kohtuullisen suuri vuosittainen vaihtelu. Ravustaja on saanut 10 senttisestä täpläravusta 0,5 - 1 euroa. Täplärapu liikkuu vielä myöhään syksyllä ja sen ravustus onnistuu selvästi pitempään kuin jokiravun. Ravun kysyntä tosin loppuu ennen täplärapusaaliin ehtymistä syksyllä.