Rikosoikeus

Rikosoikeus on osa julkisoikeutta, joka sisältää rikoksia, rangaistuksia ja muita rikoksen seuraamuksia koskevat oikeusnormit. Rikosoikeus oppiaineena kattaa rikoslainopin, jossa on kysymys rikosoikeuden yleisistä opeista sekä rangaistusvastuuta määrittelevien normien tulkinnasta, systematisoinnista ja uusien kysymyksenasettelujen etsimisestä. Rikosoikeus muodostuu yleisestä osasta eli rikosoikeuden yleisistä opeista sekä erityisestä osasta. Yleiset opit käsittelevät muun muassa rikosvastuun yleisiä edellytyksiä, vastuuvapausperusteita ja vastuun muotoja sekä rikosoikeudellisia seuraamuksia ja seuraamusten täytäntöönpanoa. Rikosoikeuden erityinen osa koostuu rikoslajeista eli eri rikostunnusmerkistöistä (esim. petos, varkaus, tappo, veropetos), joita tarkastellaan aina yleisten oppien muodostamassa viitekehyksessä. Rikosoikeus on kiinteässä yhteydessä rikosprosessioikeuteen.

 

Tutkimushankkeita

Rangaistusajan suunnitelma – sanktio vai kannustin?

Rahoittaja: Oikeusministeriön kriminaalipoliittinen osasto

Henkilöt: Mia Kilpeläinen (vastaava tutkija), Matti Tolvanen (projektipäällikkö), Anssi Keinänen (projektipäällikkö)

Kuvaus: Vuonna 2006 voimaantulleen vankeuslain myötä ryhdyttiin enenevässä määrin kiinnittämään huomiota vangin yksilölliseen kokonaistilanteeseen ja hänen tarpeisiinsa. Samalla rangaistusajan suunnitelma otettiin systemaattisemmin käyttöön. Rangaistusajan suunnitelma on siis suunnitelma rangaistuksen etenemisestä ja niistä toimenpiteistä (interventioista), jotka kyseiselle vangille nähdään hyödylliseksi.

Rangaistusajan suunnitelma on asiakirja, johon täytäntöönpanossa kiinnitetään huomiota ja sen toteutumista tulee seurata säännöllisesti. Suunnitelma toimii yhtenä harkintaperusteena esimerkiksi valvottuun koevapauteen sijoittamisen, avolaitossijoittamisen tai poistumislupaharkinnan yhteydessä. Se, että vanki ei ole edennyt tavoitteiden mukaisesti, voi toimia perusteena luvan epäämiselle. Yhtäältä suunnitelman toteutumatta jääminen voidaan nähdä sanktiona, jolla on vaikutusta rangaistusajan ankaruuteen. Toisaalta rangaistusajan suunnitelman toteutuminen voi muodostaa kannustimen, jonka avulla vanki voi saada positiivisia lupapäätöksiä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millainen rooli rangaistusajan suunnitelmalla todellisuudessa on ja onko vankeuslain tavoitteeksi asetettu vangin elämäntilanteen kokonaisvaltaisempi arvioiminen ja rangaistusajan yksilöllinen suunnitelmallisuus toteutunut vankeuslain uudistuksessa tarkoitetulla tavalla.

Selvä kaista –toimintaohjelman seurantatutkimus                                           

Rahoittaja: Oikeusministeriön kriminaalipoliittinen osasto

Henkilöt:  Mia Kilpeläinen (vastaava tutkija), Matti Tolvanen (projektipäällikkö), Anssi Keinänen (projektipäällikkö)

Kuvaus: Selvä kaista -toimintaohjelma toimi kokeiluna Naarajärven vankilassa vuosina 2009–2011. Intensiivinen, 8 viikkoa kestänyt ohjelma oli suunnattu rattijuopumuksesta ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomituille. Ohjelman tavoitteena oli auttaa päihderiippuvaisia vankeja, minkä seurauksena voitiin parantaa liikenneturvallisuutta ja sitä kautta vähentää liikennekuolemia. Toimintaohjelma tähtäsi myös yksittäisen vangin vankilakierteen katkaisuun. Toimintaohjelman toteutustapa oli suunniteltu lyhyttä vankilatuomiota suorittaville, jotka asettavat haasteita toimintaohjelmien toteutuksessa. Usein toimintaohjelmat eivät tavoita lyhyttä tuomiota suorittavia. Toimintaohjelmasta on tehty vaikutusarvio, jossa tarkasteltiin ohjelman primäärivaikutuksia. Saadut tulokset antoivat viitteitä siitä, että ohjelmalla olisi ollut positiivisia vaikutuksia vankien ajatuksiin, asenteisiin ja muutosvalmiuteen.

Liikennejuopumuksesta tuomituille tyypillistä on rikoksen uusiminen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko nähtävissä muutoksia uusimistodennäköisyydessä ja -nopeudessa toimintaohjelman läpikäyneiden rikoshistoriassa vertailuryhmään verrattuna. Tämän lisäksi pyritään tarkastelemaan sitä, ovatko mahdolliset muutokset selitettävissä toimintaohjelman läpikäymisellä. Kokeiluvaiheen arviointi on tehty vuonna 2011, mikä mahdollistaa ohjelman läpikäyneiden osalta viiden vuoden seurannan.