Genetiikka

Saimaannorpan perinnöllinen monimuotoisuus on äärimmäisen vähäistä, minkä lisäksi populaatio on jo eriytynyt pieniin osakantoihin. Geneettisen muuntelun puute voi heikentää norpan kykyä sopeutua elinympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Itä-Suomen yliopistossa tutkitaan geneettisen monimuotoisuuden säilymistä ja merkitystä saimaannorpalla ja sen tärkeimmillä loisilla. Tutkimuksessa selvitetään, heijastuuko saimaannorpan erittäin alhainen geneettinen monimuotoisuus sen loisten lajimäärään ja geneettiseen monimuotoisuuteen verrattuna Itämeren ja Laatokan hylkeisiin. Lisäksi saimaannorppien immuunipuolustuksessa toimivien MHC-geenien monimuotoisuutta verrataan itämeren- ja laatokannorppien tasoon. Tutkimus tuo uutta tietoa perinnöllisen monimuotoisuuden pitkän aikavälin muutoksista eristyneissä isäntä-lois –yhteisöissä sekä loisten merkityksestä eläinten immuunipuolustuksessa toimivien geenien sekvenssivaihtelun ylläpitäjänä. Myös loisten aiheuttamaa uhkaa saimaannorpan säilymiselle pystytään arvioimaan tarkemmin.

UEF osallistuu myös Helsingin yliopiston johtamaan Saimaannorpan genomihankkeeseen. Tavoitteena on sekvensoida ja julkaista saimaannorpan koko genomi vuoden 2016 loppuun mennessä. Genomitason tietoa voidaan hyödyntää monin tavoin saimaannorpan suojelussa.