Kestävyyssiirtymän etulinjassa. Kestävyysajattelun kulttuurinen omaksuminen eurooppalaisilla reuna-alueilla 

Maailmalla esiintyy lukuisia pyrkimyksiä tuotannon ja kulutuksen kestävämpiin malleihin. Siirtymä kestävyysajatteluun ei ole kuitenkaan tapahtunut samalla tavoin kaikkialla. Kestävyyssiirtymän toteutumista on aiemmin tarkasteltu esimerkiksi suurkaupunkien, teknologisten järjestelmien, suuryritysten ja tiettyjen teollisuusalojen näkökulmasta. Sen sijaan kulttuurista ja alueellista vaihtelua on tutkittu huomattavasti niukemmin. Tässä tutkimushankkeessa kestävyyssiirtymän sujuvuutta ja jäykkyyksiä tarkastellaan erityisesti pohjoisten ja yleisesti eurooppalaisten syrjäalueiden näkökulmasta. Ajatuksena on, että usein resurssireserveinä pidetyillä alueilla vaikuttaa paikalliseen elämäntapaan liittyvä kulttuuri (kollektiivinen identiteetti), joka voi vaikuttaa kestävyyssiirtymään niin myönteisesti kuin kielteisesti, uusia mahdollisuuksia hakevasti tai niitä torjuvasti. Hankkeen paikkaspesifit tutkimukset keskittyvät 1) kestävyysajattelun omaksumiseen pohjoiskarjalaisissa ja sisilialaisissa maatalousyhteisöissä, 2) ns. vihreän kasvun strategioihin pohjoisilla harvaanasutuilla alueilla (NSPA) sekä 3) alueellisten kestävyysstrategioiden (”erilaisten vahvuuksien”) kulttuurisiin tekijöihin Kainuussa ja Jämtlannissa. Kansainvälisen yhteistyöverkoston kautta tarkastelu laajenee myös muualle Eurooppaan (Slovenia, Italia, Ruotsi, Irlanti). Tutkimus avaa totutusta poikkeavan kuvan reuna-alueiden kulttuurisesta identiteetistä merkittävänä osana kestävyysajattelun omaksumista. Lähtökohta on, että perifeeriset yhteisöt eivät omaksu ulkopuolelta annettuja ideoita passiivisesti; pikemminkin ne vastaavat niihin symbolisella hallinnalla, käyttämällä luovasti ja valikoivasti perinteisten elämäntapojensa elementtejä. Projekti laajentaa ymmärrystämme kestävyysajattelun omaksumisen sosiaalisesti ja kulttuurisesti moninaisesta luonteesta.       

Lue lisää englanniksi/Read more in English