Opinnäytteet

Tärkeimmän osan jatkotutkinnosta muodostaa itse tutkimustyö, lisensiaatintutkimus tai väitöskirja, joka tehdään opintojen päävastuisella koulutusalalla.

Väitöskirja

Väitöskirjan tulee osoittaa, että väittelijä on perehtynyt syvällisesti omaan tutkimusalaansa, siihen liittyviin tieteenaloihin ja yleiseen tieteenteoriaan. Lisäksi tutkimuksen tulee osoittaa tekijänsä taitoa soveltaa itsenäisesti ja kriittisesti tieteellisen tutkimuksen menetelmiä omalla tutkimusalalla sekä taitoa tuottaa itsenäisesti uutta tietoa.

Väitöskirjan tulee:

  1. olla osoitus kyvystä tehdä itsenäistä tutkimustyötä,
  2. olla yhtenäinen kokonaisuus,
  3. perustua alkuperäisideaan ja tavoitteisiin sekä,
  4. tuoda uusia tuloksia/käsityksiä.

Väitöskirjaksi voidaan hyväksyä:

  • yksittäinen tutkimus (monografia)
  • riittäväksi katsottu määrä samaa ongelmakokonaisuutta käsitteleviä tieteellisiä julkaisuja tai julkaistavaksi hyväksyttyjä/tarkoitettuja käsikirjoituksia (artikkeliväitöskirja) seuraavalla tavalla järjestettynä:
    • Artikkeleista on lisäksi laadittu yhteenveto (ns. nippuväitöskirja).
    • Artikkelien pohjalta laaditaan väitöskirjan kappaleet (ns. kappaleväitöskirja).  Näiden lisäksi väitöskirja voi sisältää myös julkaisemattomia tuloksia.

Nippuväitöskirjan yhteenvedossa esitetään tutkimuksen tausta, tavoitteet, menetelmät, tulokset ja johtopäätökset. Väitöskirjatyölle tulee antaa oma nimi ja se tulee kirjoittaa siten, ettei tarpeettomasti toisteta sellaisenaan osajulkaisuissa esitettyjä asioita, vaan järjestetään ja tulkitaan kaikki tutkimusalaan kuuluva julkaistu tieto, jota väittelijä on omilla osajulkaisuillaan merkittävästi kartuttanut ja tarkastellaan uusia ratkaisuaan odottavia ongelmia.

Jos artikkelikirjan julkaisuihin kuuluu myös yhteisjulkaisuja, on tekijän itsenäinen osuus niissä osoitettava. Tekijän on annettava kirjallinen selvitys omasta osuudestaan yhteisjulkaisuissa. Jatkokoulutuksen ohjaajilta pyydetään lausunto selvityksestä. Perustelluista syistä voidaan samaa julkaisua käyttää myös toisen väitöskirjan osana.

Kappaleväitöskirjan laatimista suunnittelevan on syytä ensin varmistaa, että alkuperäisartikkelin kustantaja sallii myös jo julkaistun artikkelin muokkaamisen (ml. esimerkiksi ulkoasuun liittyvä tekninen muokkaus). Osa kustantajista sallii julkaisemansa artikkelin uudelleen julkaisemisen ainoastaan identtisenä kopiona osana nippuväitöskirjaa.

Väitöskirjat julkaistaan pääsääntöisesti terveystieteiden sarjassa ”Publications of the University of Eastern Finland: Dissertations in Health Sciences”. Jatko-opiskelijan on suositeltavaa neuvotella julkaisemisesta julkaisusarjan vastaavan toimittajan kanssa jo siinä vaiheessa, kun hän jättää väittelylupahakemuksen tiedekuntaan. Väitöskirjat suositellaan julkaistaviksi aina myös sähköisesti.

Väitöskirjan voi julkaista myös yliopiston ulkopuolisissa sarjoissa. Tällöin noudatetaan kyseisen sarjan toimituskäytäntöjä.

Lisensiaatintutkimus

Lisensiaatintutkimuksessa opiskelijan on osoitettava hyvää perehtyneisyyttä tutkimusalaan sekä valmiutta soveltaa tieteellisen tutkimuksen menetelmiä itsenäisesti ja kriittisesti.

Lisensiaatintutkimukseksi voidaan hyväksyä yksittäinen tutkimus (monografia) tai riittäväksi katsottu määrä samaa ongelmakokonaisuutta käsitteleviä tieteellisiä julkaisuja tai julkaistaviksi hyväksyttyjä käsikirjoituksia ja niistä laadittu yhteenveto taikka muu vastaavat tieteelliset kriteerit täyttävä työ. Erillisistä julkaisuista tai käsikirjoituksista kootulla julkaisulla tulee kokonaisuutena arvioiden olla lisensiaatintutkimukselta vaadittu tieteellinen arvo.

Lisensiaatintutkimuksen, joka käsittää samaa ongelmakokonaisuutta käsitteleviä tieteellisiä julkaisuja tai julkaistavaksi hyväksyttyjä käsikirjoituksia ja niistä laaditun tiivistelmän, yhteenvedossa esitetään tutkimuksen tausta, tavoitteet, menetelmät, tulokset ja johtopäätökset. Tiivistelmä tulee nimetä erikseen ja se tulee kirjoittaa siten, ettei tarpeettomasti toisteta sellaisenaan osajulkaisussa esitettyjä asioita, vaan järjestetään ja tulkitaan tutkimusalan kuuluvaa julkaistua tietoa, jota tekijä on omilla osajulkaisuillaan merkittävästi kartuttanut, sekä tarkastellaan uusia ratkaisuaan odottavia ongelmia. Tiivistelmä on yleensä lisensiaatintutkimusta varten kirjoitettu, mutta se voi olla julkaistu myös tieteellisessä aikakauslehdessä.

Jos julkaisuihin kuuluu yhteisjulkaisuja, on tekijän itsenäinen osuus niissä osoitettava. Tekijän on annettava kirjallinen selvitys omasta osuudestaan yhteisjulkaisuissa. Jatkokoulutuksen ohjaajilta pyydetään lausunto selvityksestä. Perustelluista syistä voidaan samaa julkaisua käyttää myös toisen lisensiaattitutkimuksen osana.