Oppimisstrategiat

Tietoa hankkiessaan, sitä käsitellessään sekä mieleen palauttaessaan oppija käyttää oppimisstrategiaa, jolla tarkoitetaan opiskelijan motiiveista lähtevää suuntautumistapaa opiskeluun. Strategiat ovat mutkikkaita tiedonhakuprosesseja, jotka vaikuttavat niin laadullisesti kuin määrällisestikin oppimistapahtumaan. Oppija turvautuu niihin tehdäkseen oppimisen helpommaksi, miellyttävämmäksi, itseohjautuvammaksi, tehokkaammaksi sekä siirrettävämmäksi muihin tilanteisiin.

Strategiajaotteluja on useita, mutta yleisin jako on pinta -ja syväsuuntautunut oppiminen. Oppimisstrategia ei ole pysyvä tila, vaan se voi muuttua tilanteen ja tehtävän edellyttämällä tavalla. Esimerkiksi kielien oppimisstrategia voi erota historian opiskelustrategiasta. Strategiat ovat myös yksilöllisiä ja niitä voidaan muuttaa, kun ne ovat ensiksi tiedostettu. Usein puhutaankin metakognitiivisista taidoista tai tiedoista, joilla tarkoitetaan kykyä valita sopiva strategia eri tilanteisiin.

Ruotsalainen Ference Marton tutkijatovereineen on määritellyt pinta- ja syvätason oppimisstrategian. Pintatason oppimisessa ominaista on yksityiskohtien mieleen painaminen lukiessa, eteneminen tapahtuu osa osalta ja opiskelu on heikosti tiedostettua, sillä oppija ei pohdi asian sisältöä, vaan on huolissaan edessä olevasta tentistä. Syvätasolla oppimiselle ominaista on puolestaan se, että oppija yrittää ymmärtää mitä tekstillä tai opittavalla asialla tarkoitetaan, oppija pyrkii löytämään ja luomaan kokonaisuuden opittavasta asiasta ja yrittää ymmärtää opittavan asian sekä pohtii sen totuudellisuutta ja suhtautuu asioihin kriittisesti.

Pintatason oppimisessa pyritään muistamaan yksityiskohtia, kun taas syvätason oppimisen tavoitteena on kokonaisuuksien hallinta. Tämä auttaa muistamaan paremmin myös yksityiskohtia, sillä pintatasolla opitut asiat unohtuvat nopeammin. Pintatason oppimiseen liitetään ulkoinen eli välineellinen opiskelumotivaatio, kun taas sisäinen motivaatio on tyypillistä syvätason oppimiselle. Syvätason oppimisen vaatimuksina ovat ainakin kolme seuraavaa asiaa: oikeanlaatuinen motivaatio opiskeluun, oikeanlaatuinen opittavan asian jäsentäminen sekä oikeanlaatuinen oppimisprosessin eteneminen.

Toisen jaottelun mukaan oppimisstrategiat jaetaan:

  • kognitiiviset oppimisstrategiat
    • edesauttavat uuden materiaalin koodaamisessa sekä helpottavat tiedon jäsentelyä ja muokkaamista. Näitä strategioita ovat mieleen painamis-, syventämis- ja jäsentelystrategia.
  • metakognitiiviset oppimisstrategiat
    • auttavat omien kognitiivisten prosessien suunnittelussa, säätelemisessä, tarkkailemisessa ja muokkaamisessa.
  • resurssien hallintastrategioihin
    • auttavat kontrolloimaan saatavilla olevia resursseja, kuten aikaa ja saatavilla olevaa apua jne. Nämä resurssit auttavat hallitsemaan ympäristöä ja kontrolloimaan sieltä saatavissa olevia resursseja.

Lähteet:

Engeström, Y. 1996. Perustietoa opetuksesta.
Lindberg, J. 1994. Oppimaan oppiminen -opas oppimistaitojen kehittämiseen.
Mäkinen, P. 2004. Verkko-tutor. Tampereen yliopisto.
Otala, L. 1999. Osaajana opintiellä: Opas elinikäisen oppimisen matkalle. Virtuaaliyliopisto.
Ruohotie P. 1998. Motivaatio, tahto ja oppiminen.
Yrjönsuuri, R. 1997. Opiskelutaito. Opiskelijoiden arvoja ja käsityksiä eri oppiaineiden opiskelusta lukiossa.