Opiskelumuodot ja -käytännöt

Luennot

Luennoilla perehdytään tietyn opintojakson aiheisiin opettajan johdolla. Luennoilla on mahdollista esittää kysymyksiä opettajalle aikataulun suomissa puitteissa. Luentosaleissa tapahtuvan lähiopetuksen lisäksi luento-opetus voi olla opetusta videoneuvottelun välityksellä ja luennot voidaan tallentaa verkko-oppimisympäristöön myöhemmin katsottavaksi.  Luento-opetus sopii sellaiselle opiskelijalle, joka pystyy osallistumaan säännöllisesti opetukseen tiettyyn aikaan, tietyssä paikassa. Integroidussa opetuksessa ts. perustutkinto-opiskelijoiden opetuksessa, jossa Avoimen yliopiston opiskelijat voivat olla mukana, opetus on yleensä päiväaikaan. Ns. oma luento-opetus on ilta- ja viikonloppuopetusta.

Luennoille osallistuminen on vapaaehtoista, mutta hyvin suositeltavaa erityisesti, jos luennoista on tulossa luentotentti. Keskusteluluennoilla läsnäolo on yleensä välttämätöntä, koska ne suoritetaan ottamalla aktiivisesti osaa keskusteluun ja pitämällä keskustelun pohjalta luento- ja oppimispäiväkirjaa.

Seminaari

Seminaari suoritetaan yleensä tekemällä joko harjoitustyö tai pienimuotoinen tutkielma itsenäisesti tai ryhmässä. Työt esitellään muille osallistujille seminaarikokoontumisissa, jolloin niistä keskustellaan yhdessä sekä saadaan palautetta. Seminaariin kuuluu toisinaan myös toisen opiskelijan seminaarityön arviointi eli opponointi. Opponoimisella tarkoitetaan perusteellista työhön perehtymistä ja tarkentavien kysymysten ja kommenttien esittämistä työn tekijälle. Opponoijan tehtävänä on tuoda esille työn hyvät puolet ja vahvuudet, mutta myös arvioida työtä kriittisesti tuoden mahdolliset asiavirheet esille. Seminaareissa on useimmiten 3/4 läsnäolovaatimus.

Harjoitukset

Harjoituksissa ja demostraatioissa (lyhyemmin: demoissa) harjoitellaan luennoilla ja itseopiskeluna opittuja asioita käytännössä. Harjoituskurssien suorittamisen edellytyksenä on aktiivinen osallistuminen harjoituksiin ja harjoitustehtävien tekeminen. Joillakin opintojaksoilla harjoituksiin osallistumisessa on jopa 100 % osallistumispakko.

Verkko-ja monimuoto-opinnot

Monimuoto-opinnoilla tarkoitetaan joustavia, monenlaisiin oppimismenetelmiin ja opetusratkaisuihin perustuvia opintoja.  Monimuoto-opinnoissa voi yhdistyä lähi-, verkko- ja itseopiskelu, joita tuetaan opiskelijan ohjauksen ja neuvonnan avulla. Opintojaksojen suoritustavat ovat yleensä monipuolisia.

Verkko-opiskelu on joko kokonaan tai osittain verkkoympäristössä tapahtuvaa opiskelua, joka voi koostua esimerkiksi luentojen kuuntelemisesta. oppimistehtävistä, harjoituksista, tiedon etsimisestä sekä vuorovaikutuksesta verkossa. Vaikka verkko-opiskelu perustuu pääosin itsenäiselle opiskelulle, se kuitenkin mahdollistaa sosiaalisen kanssakäymisen opettajien ja opiskelijoiden kesken erilaisten kanavien kautta, esimerkiksi Moodlen keskustelualueiden, facebook-ryhmän ja sähköpostin välityksellä. Verkko-opiskelussa korostuvat kirjoittaminen ja kirjallinen vuorovaikutus.

Verkko-opiskelu on osittain aikaan sidottua, sillä opintojaksot toteutetaan tiettyinä ajanjaksoina ja keskusteluihin on osallistuttava sovittuina aikoina. Verkkokeskustelut, opiskelua ja oppimista ohjaavat materiaalit sekä tehtävät helpottavat ja tukevat itsenäistä opiskelua. Aktiivinen osallistuminen verkko-keskusteluun, kirjalliset tehtävät ja/tai verkkotentit ovat mahdollisia suoritustapoja verkko-opiskelussa.

Itsenäinen työskentely

Kaikkeen opetukseen kuuluu itsenäistä työskentelyä, vaikka sitä ei olisi erikseen mainittu opetusohjelmassa. Itsenäinen työskentely voi olla kirjallisuuden lukemista tai oppimistehtävien tai esseen kirjoittamista kirjallisuuteen perustuen.

Lähiopetuksessa itsenäinen työskentely voi tarkoittaa tenttikirjallisuuteen perehtymistä ja kirjallisten tehtävien tekemistä luento-opetuksen ohella. Monimuoto-opinnoissa oppilaitoksessa kokoontuva opintoryhmä tukee itsenäistä opiskelua. Itsenäinen työskentely edellyttää hyviä opiskeluvalmiuksia ja sitoutumista opiskeluun. Itsenäisen opiskelun sujumiseksi opiskelijan on hyvä laatia opinto-/opiskelusuunnitelma (HOPS), jota noudattamalla opinnot etenevät toivotulla tavalla. Kaikkeen opetukseen kuuluu itsenäistä työskentelyä, vaikka sitä ei olisi erikseen mainittu opetusohjelmassa. Itsenäinen työskentely voi olla kirjallisuuden lukemista tai päiväkirjan, kotitentin ja esseen kirjoittamista kirjallisuuteen perustuen.

Kirjalliset työt tutuiksi

Yliopisto-opinnoissa kirjallisten töiden osuus on suuri, koska tieteellistä keskustelua käydään pitkälti kirjallisten tutkimusten ja artikkelien kautta ja omaa osaamista osoitetaan erilaisilla kirjallisilla töillä. Tässä osiossa käydään läpi, millaisia kirjallisia töitä yliopistossa tehdään ja mitä niissä yleensä vaaditaan. Kirjallisten töiden tarkempi ohjeistus löytyy aina opintojakson opiskeluohjeista.

Essee

Essee on vapaamuotoinen kirjoitelma, jossa tutkittavaa aihetta pohditaan lähdekirjallisuuteen tukeutuen. Tyyliltään esseet ovat yleensä suoraa kerrontaa, eivätkä iskusanat, yhden virkkeen kappaleet, numeroidut otsikot tai sulkeisiin sijoitetut välihuomautukset kuulu asiaan. Hyvän esseen piirteitä ovat johdonmukaisuus, harkinta ja yleistajuisuus.

Tieteellisen esseen kirjoittamisessa noudatetaan tieteellisen tekstin kriteereitä. Näkyvin ulkoinen piirre on lähdeviitteet, joilla kaikki esitetyt väitteet perustellaan ja dokumentoidaan. Varsinaisesta tutkimuksesta ja tieteellisestä artikkelista essee eroaa lähinnä siinä, että omien näkemysten julkituominen on sallittua, eikä esseen tarvitse rajoittua pelkistävään vakuuttavuuteen ja väitteiden perustelemiseen.

Monipuoliseen lähdekirjallisuuteen nojautuvassa esseessä tärkeää on tietojen täsmällisyys ja oikeellisuus sekä lähteiden analyyttinen käsittely, vertailu ja tulkinta. Esseen on perustuttava lähdeluettelossa ilmoitettuun kirjallisuuteen, mikä ei kuitenkaan tarkoita teosten referointia, vaan tietojen soveltavaa käyttöä. Esseissä pyritään lähteiden vuoropuheluun, jonka lisäksi omat näkemykset tuodaan esille perusteluineen. Esseen rakenne koostuu kolmesta osasta: johdanto, käsittely ja yhteenveto tai johtopäätökset.

Oppimistehtävä

Oppimistehtävä on usein synonyymi esseelle eli laajahko kirjallinen tehtävä. Vastaukset oppimistehtäviin ovat esseemuotoisia. Osa oppimistehtävistä voidaan tehdä myös pari- tai ryhmätyönä yksilötyöskentelyn sijaan. Myös muiden lähteiden kuin opintojakson kirjallisuuden käyttö oheisteoksina on yleensä sallittua, usein jopa suotavaa. Oppimistehtävien tekeminen vaatii aikaa ja ne voivat tuntua työläiltä varsinkin työskentelymuodon ollessa uusi ja vieras. Kokemuksen kautta oppimistehtävien tekoon harjaantuu ja mahdollinen kirjoittamisen vaikeus haihtuu kirjoittamisen myötä. Oppimistehtävien rakentaminen on prosessi, eikä ensimmäinen mahdollinen versio työstä ole aina se lopullinen.

Oppimispäiväkirja

Joidenkin opintojaksojen suoritustapana on oppimispäiväkirja, jota kirjoitetaan yleensä kirjallisen materiaalin pohjalta, lukemisen aikana, luentojen tai etätehtävien tekemisen jälkeen. Oppimispäiväkirjan tarkoituksena ei ole oppisisältöjen referointi vaan omien ajatuksien kirjoittaminen siitä, mitä on opittu ja miten asiat on ymmärretty. Päiväkirjassa omien pohdintojen ja kysymysten lisäksi voi olla myös ilmiön kuvailua, määrittelyä, selittämistä, tulkintaa, arviointia, reflektointia sekä perusteluja esitetyille asioille.

Yksi tärkeä osa opiskelua on oppimaan oppiminen. Se tarkoittaa omien taitojen (oppijana) realistista arviointia sekä oman opiskelun tuloksien tarkastelua kriittisesti. Päiväkirjan avulla voi arvioida systemaattisesti sitä, mitä on opittu tai mitä ei sekä mitä pitäisi vielä opiskella ja oppia. Oppimispäiväkirjan avulla voi tarkastella myös omia opiskelutapoja ja - tottumuksia. Pohtimalla ja kirjoittamalla konkreettisesti ylös, kuinka opiskelee, millaisia tuloksia opiskelu tuottaa tai kuinka muutoin voisi opiskella, saa mahdollisuuden opiskelutapojen arviointiin ja kehittämiseen. Oppimispäiväkirja on persoonallinen tuotos, eikä sitä yleensä arvioida muuten kuin hyväksytty/hylätty.

Luentopäiväkirja

Luentopäiväkirjassa käsitellään luennolla esitettyjä asioita. Niitä arvioidaan, kommentoidaan ja myös kritisoidaan. Luentopäiväkirjassa työstetään luennolla heränneitä ajatuksia ja kysymyksiä eteenpäin kirjallisuuden avulla. Työssä pyritään yhdistämään kokonaisuudeksi luennolla esitettyjä asioita eli muodostamaan synteesiä. Tekstin tulee olla reflektoivaa ja pohdiskelevaa.

Luentopäiväkirja voi olla vapaamuotoinen tai rakennetun kaavan mukaan etenevä, riippuen opintojaksosta. Päiväkirjaa olisi parasta kirjoittaa koko luentosarjan ajan. Luentopäiväkirjan loppuun kirjoitetaan usein oma arvio tehtävästä, joka voi sisältää esimerkiksi pohdintaa luentopäiväkirjan hyödyllisyydestä oman oppimisen kannalta sekä kuvausta päiväkirjan kirjoittamisprosessista. Lisäksi luentopäiväkirjassa voi pohtia mitkä asiat olivat kiinnostavimpia luennoissa tai mistä olisi halunnut tietää lisää, millaisia havaintoja on tehnyt itsestään luentoja kuunnellessaan ja saiko ilmaistua kaikki haluamat mielipiteet luennon mieleen tuomista asioista.

Tiivistelmä

Tiivistelmä on omin sanoin kirjoitettu lyhennelmä tehdystä tehtävästä, tekstistä tai tutkimuksesta. Tyyliltään se on alkuperäistekstin kaltainen. Tiivistelmä voi olla kuvaileva tai informatiivinen eli tietoa antava. Kuvaileva tiivistelmä sisältää kuvailevaa tietoa alkuperäisen tekstin tarkoituksesta, tavoitteesta sekä rakenteesta jne. Informatiivinen tiivistelmä on "miniversio" koko tekstistä, jonka tarkoituksena on kuvata tekstin sisältö, ajatukset ja kirjoittajan sanoma. Tiivistelmä tulee laatia huolella ohjeiden mukaan. Usein se laaditaan viimeisenä sen ollessa osana muuta työtä, kuten pro gradu -tutkielmaa.

Referaatti

Referointi on omin sanoin lyhyesti selostamista aiemmin kuullusta tai luetusta. Asiatekstistä laadittu referaatti on selostava tiivistelmä, jonka tulee välittää lähtötekstin keskeiset ajatukset referaatin lukijalle oikeina ja täsmällisinä, ilman että lähtötekstin sisältö yhtään muuttuu.

Portfolio

Portfolio kuvaa opiskelijan omaa osaamista. Se on itse laadittu kokoelma erilaisia kirjallisia, kuvallisia ja dokumentteja, joihin liittyy kuvausta ja pohdintaa oman opiskeluprosessin eri vaiheista. Portfolio voi ollla esimerkiksi sähköinen kansio, julkaisu tai video. Katso esimerkiksi kyvyt.fi

Tutkielmat ja  opinnäytetyöt kandi ja gradu

Opintojen aikana tehdyillä opinnäytetöillä opiskelija esittelee teoreettista tietämystään sekä sitä, miten hän osaa soveltaa teoriatietoja omassa tutkimuksessaan.  Joihinkin pinnäytetöihin, usein pro gradu –tutkielmiin,  liittyy kokeellinen tutkimus, jonka tuloksia opiskelija pyrkii selittämään teoriapohjasta käsin. Useimmissa tutkielmissa opiskelija kerää itse aineiston, jota hän sitten analysoi ja tulkitsee, jonka jälkeen kirjoittaa sen pohjalta raportin. Opinnäytetöissä ja tutkielmissa on opiskelijan tiedonhakutaidoilla sekä tieteellisen kirjoittamisen taidoilla keskeinen merkitys.