Tupakkakoulutus

3.1. Keuhkosyöpä

Tupakointi aiheuttaa noin 90 % keuhkosyövistä. Naiset sairastuvat helpommin keuhkosyöpään kuin miehet.

Keuhkosyöpää on neljä päätyyppiä: pienisoluiset keuhkosyövät ja ei-pienisoluiset, johon kuuluvat levyepiteelikarsinooma, adenokarsinooma ja suurisoluinen anaplastinen karsinooma. Nämä syöpätyypit muodostavat 95 % keuhkosyövistä. Adenokarsinooma on tavallisin keuhkosyöpä tupakoijilla.

Tupakointi lisää kaikkien syöpätyyppien riskiä ja riskin kasvu riippuu tupakoinnin määrästä. Keuhkosyöpään vaikuttavat tekijät ovat tupakoinnin kesto, savukkeiden määrä, tupakoinnin aloittamisikä, savukkeiden tervapitoisuus ja se, paljonko savua vetää henkeen.

Tupakoivalla henkilöllä riski sairastua keuhkosyöpään on yli 20-kertainen ei koskaan -tupakoineisiin henkilöihin verrattuna. Tupakoinnin lopettaminen vähentää syöpäriskiä kymmenessä vuodessa melkein samalle tasolla kuin henkilöllä joka ei ole polttanut tupakkaa, mutta riski ei edes 15–20 vuoden kuluttua putoa ei koskaan -tupakoineiden tasolle. Ympäristötupakointi lisää keuhkosyöpäriskiä tupakoimattomilla 1,53-kertaiseksi.

Vaikka savukkeiden terva- ja nikotiinipitoisuuksia on vähennetty, tupakoijan riski sairastua keuhkosyöpään ei ole vähentynyt. Tupakansavussa oleva terva tuhoaa vähitellen keuhkojen sisäpinnan värekarvat. Värekarvojen tehtävänä on suojella keuhkoja pölyltä ja muilta haittatekijöiltä hengittäessämme. Jos värekarvat tuhoutuvat, terva pääsee suoraan kosketukseen keuhkojen pintasolujen kanssa ja toimii ärsykkeenä pahanlaatuisten solujen synnylle.

Viime vuosikymmenten aikana miesten keuhkosyöpäkuolleisuus on vähentynyt miesten vähentyneen tupakoinnin seurauksena. Naisten keuhkosyöpäkuolleisuus on vastaavasti lisääntynyt. Keuhkosyöpä oli vuonna 2008 toiseksi tavallisin syöpä miehillä ja kuudenneksi tavallisin naisilla.

Muita keuhkosyöpää aiheuttavia aineita ovat työympäristön kemikaalit, asbesti, pölyt ja hengitysilman radonsäteily.