Hullunrohkeaa opetusta verkkoa hyödyntäen

Miten oppimistilanne ja -yhteisö muuttuvat, kun luokkahuoneen seinät eivät ole enää rajana? Miten opetustilanteen luonne muuttuu, kun tieto- ja viestintäteknologian tarjoamat mahdollisuudet valjastetaan avuksi?

Näitä asioita on tutkittu ja kokeiltu Itä-Suomen yliopiston soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastolla.

– Yliopistossamme on investoitu paljon tekniikkaan. Tekniikka ei kuitenkaan itsessään tuo opetustilanteeseen mitään lisäarvoa, joten meillä on nyt ollut haasteena saada siitä enemmän irti pedagogisesta näkökulmasta, kertoo yliassistentti Mikko Vesisenaho.

Vesisenaho on tutkinut erityisesti tieto- ja viestintäteknologian (tvt:n) opetuskäyttöä sekä etäopetusta. Hänen tutkimuksiaan on hyödynnetty sekä kouluissa että Itä-Suomen yliopiston opettajankoulutuksessa.

– Onneksi muun muassa luonnontieteissä on innokkaita opettajia, jotka lähtevät mukaan tällaisiin kokeiluihin, naurahtaa Vesisenaho.

Toinen näistä innokkaista luonnontieteen pedagogiikan lehtoreista on Anu Hartikainen-Ahia, joka hyödyntää tällä hetkellä tvt:tä opetustyössään mitä erilaisimmissa sovelluksissa.

– Aluksi hieman jännitti lähteä niin sanotuksi koekaniiniksi. Nyt tähän touhuun alkaa tulla hullunrohkeutta mukaan. Luonnontieteissä on opetustilanteessa muutenkin mukana paljon välineitä, joten lisätekniikka tuo entistä enemmän työtä. Kuitenkin parhaimmillaan, kun kaikki toimii, voi teknologia tukea opiskelijoiden opiskelu- ja oppimisprosessia.

Hartikainen-Ahia myöntää, ettei tekniikan hyödyntämiseen voi lähteä mukaan, jos ajattelee, että opettajan täytyy olla toimissaan hirvittävän hyvä. Lähtökohta näillä tunneilla on, että opettajakin oppii.

Asenteiden jakamista verkon avulla

Vesisenahon mukaan oppilaiden tai opettajien ajatuksia ei haluta rajoittaa, vaan tvt:n käyttö on jatkuvaa edelleen kehittelyä opetustilanteessa.

– On olemassa termi ”improvisaatio oppimisesta”, joka tarkoittaa tässä sitä, että teknologialle ja sen hyödyntämiselle halutaan löytää koulumaailmassa yhä uusia käyttötapoja. Haluamme kannustaa opiskelijoita ideoimaan ja ajattelemaan toisin kuin aiemmin, vaikka vanhoista toimintakulttuureista onkin vaikea päästä, Vesisenaho myöntää.

Hartikainen-Ahia on kollegansa ottanut haasteen vastaan. He kehittelevät erilaisia käyttötapoja muun muassa verkossa oleviin ilmaisohjelmiin.

– Koska opettamamme opiskelijat valmistuvat opettajiksi, on huomioitava, ettei kouluilla yleensä ole rahaa ostaa kalliita ohjelmistoja. Siksi käytämme mahdollisimman paljon hyödyksi netistä löytyviä ilmaissovelluksia.

Esimerkkinä Hartikainen-Ahia kertoo, kuinka he käyttivät apuna Google Mapsia, kun aiheena oli maailmankuvan opettaminen lapsille.

– Heijastimme seinälle maailmankartan, ja jokainen opiskelija sai omalta koneeltaan merkitä sinne eri värillä, mikä alue herätti negatiivisia ja mikä positiivisia tunteita. Jälkikäteen pohdimme yhdessä miksi kartta värittyi juuri niin kuin se värittyi näin suomalaisten näkökulmasta. Tässä tapauksessa ei puhuttu siis pelkästään tiedon jakamisesta vaan myös asenteiden ja arvojen jakamisesta. Näin saimme teknologian avulla rakennettua yhteisöllisen teemakartan.

Tämän jälkeen ryhmä jatkoi pohdintaa blogeissa niin, että opiskelijat seurasivat sähköisistä sanomalehdistä millä sävyllä tietyn alueen uutiset oli kirjoitettu. Uutiset luokiteltiin tietyillä hakusanoilla, jotka siirrettiin blogiin. Blogi taas luokitteli alueet sinne syötettyjen sanojen mukaan. Tulos paljasti, että mielikuvaamme eri maista muovaa pitkälti lehtikirjoittelu. Opiskelijoiden mukaan tämä opiskelutapa herätti ajattelemaan ja sai pohtimaan omaa maailmankuvaa ja sen rakentumista uudella tavalla.

Opintoja verkon yli

– Tvt:n käyttö mahdollistaa opiskelun myös verkon yli. Kielten opiskelussa on kokeiltu muun muassa käytäntöä, jossa parityönä tehtäviä puheharjoituksia tehdäänkin aivan eri puolella Suomea istuvan parin kanssa, Vesisenaho kertoo.

– Meillä on siis myös yliopiston ulkopuolella aktiivista yhteistyötä muun muassa lukioiden, ammattikorkeakoulujen ja ammattiopistojen kanssa.

Hartikainen-Ahia sanoo haaveilevansa, että he voisivat tvt:n avulla opiskella luonnontieteitä vastaavien opiskelijoiden kanssa Suomen rajojen yli.

– Esimerkiksi maastokurssilla voisimme tutkia kahta metsäekosysteemiä eri puolilta maailmaa – ja sitten vertailisimme tuloksia yhdessä verkossa.

Se voi tulevaisuudessa olla hyvinkin mahdollista. Vesisenahon mukaan Itä-Suomen yliopisto on tässä vahvasti liikkeellä ja jopa eräänlainen edelläkävijä.

– Työstämme täällä ajankohtaisia teemoja monitieteisesti ja monesta eri näkökulmasta. Meillä on onneksi hurjasti henkistä potentiaalia ja myös innokkaita opettajia.