Etelä-Korea

Ajou University

Yonsei University

Keimyung University

Sungkyungkwan University

 

Ajou University

Raportti (lukuvuosi 2012-2013)

Opiskelin kevään 2013 Etelä-Korean Suwonissa, Ajoun yliopistossa. Pääaineenani opiskelen taloushallintoa ja rahoitusta. Suoritin vaihdon kolmannen vuoden aikana. Valitsin Korean vaihtokohteekseni sen takia, että olen kiinnostunut aasialaisesta kulttuurista. Olen matkustellut paljon Aasiassa ja olen lukioaikana ollut vaihdossa Japanissa.

Hakuprosessi ja lähtövalmistelut
Hakuprosessi oli yllättävän kivuton. Muutamat paperit omaan yliopistoon, itse yliopistoon hakeminen ja siinä se oikeastaan oli. Vastanottavan yliopiston henkilökunta oli erittäin avuliaita, aivan kuten myös Itä-Suomen yliopiston. Tietoa kursseista ja kohdeyliopistosta löytyi kohtalaisen hyvin Ajoun kotisivuilta. Vaihtokohteen valinnassa tulee mielestäni huomioida sen hyöty tulevaisuutta koskien. Toisena asiana ovat kustannekset. Kolmantena voisin sanoa, että mahdollisimman eksoottinen kohde tulee valita, sillä vaihto-opiskeluaikana "hankalassakin" kohteessa eläminen on helppoa. Lähtövalmisteluista sen verran, että hommaa mahdollisimman paljon tietoa kohteesta ja lähde reissuun!

Opinnot ja asuminen
 Vaihdon alussa ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Vaihto-opiskelijat otettiin huomioon erittäin hyvin, paljon tietoa oli saatavilla, ja henkilökunta auttoi A+:n arvoisesti. Orientaatio oli järjestetty kattavasti ja opiskelijat jaettiin ryhmiin, joilla oli omat tuutorinsa. Vaihto alkaa sutjakkaasti kunhan pitää silmänsä, korvansa ja suunsa auki :)
Suoritin kauppatieteen kursseja. Valitsin opinnot siten, että ne mahdollisimman hyvin sopisivat tutkintooni. Valitettavasti rahoituksen kursseja oli englanniksi erittäin vähän tarjolla. Kursseja ylipäätänsä oli suhteellisen paljon tarjolla englanniksi, mikä on positiivinen asia. Opetuksen taso oli mielestäni hyvä, monet professorit olivat opiskelleet ulkomailla. Toisena huomiona se, että lähes jokainen professori/opettaja on koulutukseltaan tohtori, joten taso oli korkealla. Rajoituksia millekään kurssille ei mielestäni ollut, sillä esimerkiksi insinööriopiskelijat suorittivat myös kauppatieteellisiä kursseja. Suurin ero opiskelusysteemissä verrattuna kotiyliopistoon on se, että akateeminen vapaus käsitteenä on olematon. Luennoilla oli läsnäolopakko, joka ei jokaista opiskelijaa miellyttänyt. Asuminen järjestyi kätevästi yliopiston asuntolassa. Asuntola oli jaettu neljän ja kahden hengen huoneisiin. Asumiskustannukset olivat noin 200 euroa kuussa.
 

Vapaa-aika
Vapaa-ajalla tuli juhlittua aika paljon, mutta myös matkusteltua (Korea on pieni maa pinta-alaltaan). Sightseeing oli myös suuri osa vapaa-ajan viettoa. Uusien kaverien kanssa hengailu, syömässä käyminen ja muut aktiviteetit kuuluivat olennaisena osana vaihtoani. Vapaa-ajan toimintaa järjestettiin myös yliopiston puolesta, erilaisten kerhojen merkeissä sekä suurempien tapahtumien muodossa. Paikallisiin opiskelijoihin tuli tutustuttua, mutta lähinnä aikaa tuli vietettyä vaihto-opiskelijoiden kanssa, sillä korealaisten englannin kielen tao on erittäin.. surkea.
Koti-ikävää tai kulttuurishokkia ei pahemmin tullut koettua, sillä olen kokenut reissaaja. Voisin sanoa, että taannoisella Pakistanin reissulla oli pientä kulttuurishokkia ilmassa.

Vaihdon plussat
-Edelleen parantunut kielitaito
-Uudet, kansainväliset ystävät
-Uusi kulttuuri, uudet asiat
-Hyvä ruoka
-Kauniit naiset

Vaihdon miinukset
-Paikallisiin ihmisiin suhteellisen helppo tutustua, mutta kielimuurin olemassaolo
-Läsnäolopakko luennoilla

Raportti (lukuvuosi 2012-2013)

Olin neljä kuukautta keväällä 2013 Etelä-Koreassa Ajoun yliopistossa Suwonissa (Soulin metropolialueella). Opiskelen kauppatieteitä ja vaihtoon lähdin ennen kandidaatin tutkinnon suorittamista kahden ja puolen vuoden opintojen jälkeen. Etelä-Korea kiinnosti, sillä maan taloudellinen kasvu on viime vuosina ollut hämmästyttävää ja useat korealaiset yritykset ovat merkittäviä toimijoita alallaan. Etelä-Korea oli mielenkiintoinen kohde myös siksi, että tietoni maasta olivat ennakkoon vähäiset ja halusin matkustaa maahan joka on Suomea modernimpi, mutta kulttuurillisesti täysin erilainen.  Ajoussa on monia tiedekuntia, mutta insinööriopiskelijoita on määrällisesti eniten. Vaihto-opiskelijoista suomalaisia oli neljänneksi eniten (13 henkeä), ranskalaisia, saksalaisia ja kiinalaisia oli enemmän.

Opintojen ohella Soul ja sen yöelämä tullee opiskelijalle tutuksi, eri kaupunginosissa on omanlaisensa meininkiä rajaton määrä! Alueista mainittakoon Gangnam, Hongdae ja Itaewon. Erilaisissa ylioppilaskunnan kerhoissa voi harrastaa kaikkea ruuanlaitosta breakdanceen ja moni myös matkustaa ympäri Korean niemimaata. Bukhansanin ja Soraksanin kansallispuistot, Jejun lomasaari,"Korealaisten Miami" Busan ja Koreoiden rajavyöhyke ovat kaikki näkemisen arvoisia kohteita. Yliopiston kautta pääsin myös yritysvierailuille Samsungin R&D yksikköön ja Hyundain tehtaalle, sekä yöpymään Buddhalaisessa temppelissä. Kävin vielä tilaisuuden tullen neljä päivää Tokiossa ja 10 päivää Filippiineillä hakemassa perspektiiviä, ja yksin ei todellakaan tarvitse lähteä. Lisäksi kun laitetaan kaikki yli 200 vaihto-opiskelijaa kuukausiksi samaan asuntolaan niin ei siellä tylsää ole.

Korealaiset ovat erittäin ystävällistä ja hauskaa väkeä. He puhuvat yleisesti huonoa englantia ja pelkäävät tekevänsä virheitä, joten toimeen tuleminen voi olla ajoittain hankalaa. Kaikki selviää kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Korealaisilta tutoreilta englanti luonnistuu paremmin, joten heiltä kannattaa kysellä apua. Toinen hyvä paikka tutustua englantia osaaviin korealaisiin on Friends Club, joka kokoontuu viikoittain.  Maana Korea on erittäin turvallinen ja laitapuolen kulkijoita tai uhkailua näkee äärimmäisen harvoin. Tilanne Pohjoisen puoliskon kanssa voi olla ajoittain kireämpi (etenkin keväisin), mutta se ei vaikuttanut elämään maassa millään tavalla.

Koreassa suomalaisille edullisia ovat mm. ravintolat, ruokatarpeet torilta ostettuna, julkinen liikenne (ja etenkin taksit!), vaatteet ja alkoholi. Ravintoloissa ruuan tilaamista helpottaa kuvat seinillä, listat ovat harvoin englanniksi. Liikaa tavaraa ei siis kannata pakata, mutta korealaiset tietävät Suomesta yleensä xylitolin. Xylitol-purkkaa myydään melkein joka kaupassa ja se on tullut tunnetuksi "Hyvä hyvä"-mainoksen kautta (löytyy YouTubesta). Korealaiset haluaisivat mielellään maistaa suomalaista xylitolia, joten sitä kannattaa varata reilusti mukaan, salmiakkia ottaisin myös. Lisäksi Suomesta tiedetään Nokia ja joulupukki. Yleisesti ottaen Suomen ja suomalaisten maine Koreassa on hyvä, vaikka tietoa ei paljon olekaan.

Kahdenvälinen haku Ajouhun on helppoa, hyväksymiskirje saapuu hieman myöhään, mutta siitä ei kannata stressata. Kirjeessä oli mukana tietoa kursseista, mutta päätökset joutui tekemään kurssin nimen perusteella (Ajoun sivuilta löytynee edellisen lukukauden kurssit). Kurssit kannattaa suunnitella materiaalin kanssa jo täysin valmiiksi. Kun hakuprosessi alkaa (kolmelta yöllä Suomen aikaa), ovat kurssit erittäin kilpailtuja ja täyttyvät viidessä minuutissa, joten arpomiselle ei ole sijaa.

Perehdytys ja käytännön asiat oli hienosti järjestetty lentokentältä asti ja AGA-tutorit (Ajou Global Ambassadors) auttavat mielellään. Kannattaa suunnitella lennot siten, että on perehdytysten aikaan paikalla. Suosittelen ottamaan korealaisen puhelinliittymän ja 3G-datayhteyden (hankittiin kaikille vaihtareille kootusti yliopistolla, suomalaiset sim-lukitsemattomat 3G-puhelimet toimivat). Yhteydenpito on HUOMATTAVASTI helpompaa ja korealaiset WiFit ovat usein operaattorilukittuja. 3G toimii _kaikkialla_ ja pystyt käyttämään esim. Google mapsia navigointiin Soulissa. Korealaiset käyttävät älypuhelimia eniten maailmassa, ja jos haluat pitää yhteyttä heihin, lataa Kakaotalk (Whattsapin vastine). Lisäksi kannattaa ladata Soulin metrokartta puhelimeen. Puheaikaa/datapakettia voi ladata lisää ainakin kampuksen pankista (vaikeaa, mutta mahdollista).

Yliopiston asuntola ei ole mikään viiden tähden hotelli, mutta kuitenkin naurettavan halpa, helppo ja ainoa järkevä vaihtoehto. Majoittuminen kahden tai neljän hengen huoneissa. Dormilla on joitain sääntöjä ja kulunvalvonta, mutta niiden kanssa tulee kyllä toimeen. Alakerrasta löytyy kauppa (auki 9-24), josta saa ruokaa ja varsinkin alussa kaikkea tarpeellista. Lisäksi alakerrassa on itseopiskelutiloja ja kohtuullinen kuntosali. Dormin takana kaupungin koko huomioon ottaen erinomaiset lenkkimaastot järven ympäri! Suomalaiset vaihtarit ovat kuvanneet dormista esittelyvideon (YouTubesta hakusanalla "ajou university dorm").

Sitten opiskelusta: KURSSEILLA ON LÄSNÄOLOPAKKO!!! Sallitut poissaolokerrat lukukaudessa vaihtelevat kolmesta kahdeksaan. Yli kahdeksaa poissaolokertaa ei kuitenkaan saa olla, tai kurssi hylätään! Yhtä kandidaatin kurssia (undergraduate) kohden on 2x75min luennot per viikko, maisterikursseilla systeemi vaihtelee. Osalle maisterikursseista tulee myös viedä hakemus kurssille ilmoittautumisesta professorille henkilökohtaisesti. Yksi korealainen op vastaa kahta suomalaista, normaali kurssi siis 6op. Kursseja kävin kuusi, suurin osa käy vähemmän. Parasta mitä voit tehdä (jos mahdollista) on suunnitella lukujärjestys siten, että perjantait ovat vapaat. Näin on suurella osalla vaihtareista ja se mahdollistaa viikonloppujen tehokkaan hyödyntämisen.

Opetuksen taso oli hyvä, yleisesti voidaan sanoa, että professorit olivat motivoituneempia opettamaan ja panostivat enemmän luentoihin kuin Suomessa yleensä. Yleisesti kriittiseen ajatteluun panostetaan vähemmän ja "hauki on kala" systeemi on heille tutumpi. Organizational behaviouriin erikoistunut professori Dan Yeong on palkittu yliopiston parhaana professorina ja kursseja voin varauksetta suositella kaikille. Myös Current Issues in Korean Society kurssi on käymisen arvoinen, mikäli kulttuuri kiinnostaa. Korean kielikursseilla haastetta aiheutti naisprofessorin olematon englanninkielen taito. Näin ollen kielen opiskelussa on hyvin paljon "oman onnensa nojassa". Korea ei ole maailman helpoin kieli, joten 1 ja 2 kurssien käyminen lukukaudessa (4kk) on em. seikasta johtuen haastavaa, mikäli et aloita valmistautumista jo hyvissä ajoin ennen matkaa. Yksi epävirallinen korean kielen peruskurssi järjestettiin kielitaitoisemman opettajan johdolla asuntolan alakerrassa. Muista käymiäni kursseja olivat Introduction to Korean History, Political Parties and Parliamentary Politics ja International Relations. Näistä kursseista tarkoituksena on muodostaa Korean kulttuurin sivuaine maisterin opintoihin.

Kansainvälistymisen ja kielitaidon lisäksi ensimmäinen kerta Aasiassa oli itselleni hieno kokemus, kun ruuan syömisestä lähtien kaikki piti opetella uudestaan.   Vaihto antaa perspektiiviä, eli kykyä ymmärtää erilaisia yhteiskuntia ja ihmisten ajatuksia eri puolilla maailmaa, mutta myös samankaltaisuuksia niiden välillä (esim. Suomessa ja Etelä-Koreassa on maailman parhaat oppimistulokset, mutta myös korkeat itsemurhaluvut).  Silmät ja korvat auki ja ei kun ihmettelemään!

 Sivun alkuun 

Raportti (lukuvuosi 2011-2012)

Upea syksy Etelä-Koreassa on nyt takanapäin ja käteen jäi vain pelkkiä hyviä muistoja. Noin pari vuotta sitten aloimme suunnitella kaverini kanssa vaihtoon lähtöä ja aloimme miettiä mahdollisia vaihtokohteita. Vaihtomaan valinta oli melko helppo, sillä halusimme molemmat Aasiaan ja veljeni oli aikaisemmin ollut vaihdossa Etelä-Koreassa. Yliopistonkin valinta sujui ongelmitta, sillä veljeni oli ollut samassa yliopistossa vaihdossa, jonka me myös valitsimme ja olimme kuulleet pelkkää hyvää kyseisestä yliopistosta. Sijoitin vaihdon opintojeni loppupuolelle, sillä koin että on helpompi lähteä vaihtoon, kun opinnot ovat jo hyvällä mallilla omassa yliopistossani. Vaihtoni tarkoituksena oli pääasiassa kartuttaa kielitaitoa ja saada uusia hienoja kokemuksia ja uusia ystäviä.

Hakuprosessi oli mielestäni melko yksinkertainen. Tietenkään se ei tapahtunut yhdessä päivässä, vaan siihen meni aikaa oikeastaan loppusyksy ja seuraava kevät. Hakuprosessiin kuului muun muassa kirjoittaa kirje kohdeyliopistoon, miksi heidän tulisi valita minut. Vastauksen saamisessa kohdeyliopistosta kesti jonkin aikaa. Lopullinen vastaus vaihtoon hyväksymisestä taisi tulla kesä- heinäkuun aikana. Lopullisen vastauksen saapuessa, pääsin hakemaan viisumia, mikä tarvitaan Etelä-Koreaan, sekä valitsemaan kursseja, mitä halusin suorittaa vaihdossa. Kursseja oli mielestäni paljon mistä valita ja ne olivat mielenkiintoisia. Hyvänä lisänä olivat urheilukurssit. Tarjolla oli tennistä, golfia, keilausta, taekwondoa sekä tanssia. Itse valitsin tanssin ja tenniksen, joista tennis loppujen lopuksi päätyi lopulliseen lukujärjestykseen.

Vaihtoon lähtöön rupesin valmistautumaan jo hyvissä ajoin keväällä. Pyrin hoitamaan kaikki tarvittavat käytännön asiat mahdollisimman nopeasti pois alta. Rokotusten hoitaminenkin sujui helposti, sillä tarvittavat rokotukset sain otettua omalla yliopistolla. Viisumin hakeminen oli ainut, joka jäi loppukesään, sillä sen pystyi hakemaan vasta lopullisen vahvistuksen tultua.

Osallistuin myös Itä-Suomen yliopiston järjestämään lähtövalmennukseen. Siellä käytiin läpi paljon käytännön asioita, muun muassa rokotuksista ja mitä tulee ottaa huomioon saadaksesi tukirahat. Lähtövalmennus oli mielestäni hyödyllinen ja siellä pystyi kysymään vielä henkilökohtaisesti mieltä painavia asioita. Vaihtoasioita hoitavat henkilöt olivat kohdeyliopistolla erittäin auttavaisia ja auttoivat aina tarvittaessa.

Kohdemaahan päästyäni käytännönasiat sujuivat melko helposti. Asuimme vaihto-opiskelijoille tarkoitetussa asuntolassa, jossa oli tyttöjen ja poikien kerrokset erikseen. Huoneet olivat kahden ja neljän hengen huoneita. Itse olin neljän hengen huoneessa, joka oli mielestäni erittäin hyvä kokemus. Vaikka alussa huone tuntui toivottoman pienelle neljälle henkilölle ja kaappitilakin oli todella pieni, niin loppujen lopuksi en olisi voinut kuvitella parempaa huonejärjestelyä. Niin kuin sanonta menee, että kaikkeen sopeutuu, niin se meni myös siellä. Huonekaverit olivat erittäin ihania ja tilaa riitti kaikille. Itsellänikin oli loppu syksystä puolet sängystä tavaran peitossa puutteellisen kaappitilan vuoksi, mutta siihen tottui. Suihkutilat ja keittiö olivat joka kerroksessa yhteiset.  Pyykinpesukonekin oli joka kerroksessa ja sen käyttö oli todella edullista. Ainut huono puoli, mikä asuntolassa oli, etteivät pojat ja tytöt saaneet mennä toisten kerroksiin. Asuntolassa oli videovalvonta ja melko helposti siellä jaettiin penaltypisteitä. Jos niitä tuli riittävästi, heittivät ne kyseisen henkilön pihalle asuntolasta. Meidän aikana asuntolasta lensi pihalle kolme henkilöä. Tosin vaikka asuntolassa oli videovalvonta, ei se ylettynyt kerrosten käytäville, joten sekä tyttöjen että poikien kerroksissa oli havaittavissa vierailijoita.

Asuntola-alue sijaitsi yliopistoalueella. Koulurakennukset sijaitsivat aivan vieressä. Meidän asuntolan alakerrassa oli myös pieni kauppa, josta sai ostettua tarvittaessa pientä syömistä ja esim. jotain muuta käytännön tarvikkeita. Kampusalueella oli myös posti, pankki, sairaala sekä ruokaloita oli neljä. Elämä kampusalueella oli siis todella helppoa ja muutenkin ravintolassa syöminen kampusalueen ulkopuolella oli todella edullista. Monet kävivätkin melkein joka ilta syömässä ulkona. Taksilla ajaminen oli myös todella edullista. Siellä oli aivan normaalia ajaa taksilla ruokakauppaan. Kävimme noin kerran viikossa ostamassa ruokatarvikkeita isommasta ruokakaupasta ja sitten tarvittaessa aivan kävelymatkan päästä löytyi useita pienempiä ruokakauppoja.

Ruoka Koreassa oli hyvää. Tosin ruoka ei ollut siellä suolaista, vaan se oli joko tulista tai sitten todella makeaa. Esimerkiksi jos yritit ostaa suolaista kahvilasta, se oli yleensä makeaa. Ruoka ei kuitenkaan ollut mielestäni liian tulista. Kasvikset ja hedelmät olivat kaupoissa melko kalliita, eikä niitä ruoankaan kanssa tullut yleensä kovin paljoa. Riisiin ja nuudeleihin ennätti jo pikkuisen kyllästyä. Parhaimmat ruoat Koreassa oli Kimbab, joka on tavallaan sushia, mutta ei sisällä raakaa lihaa, sekä bulgogi, joka on paikallinen liharuoka, joka tarjoillaan riisin kera. Barbecue ravintoloita oli paljon, jossa sai itse paistaa lihaa. Se oli myös todella edullista ja hyvää. Juominen Koreassa oli myös todella halpaa. Korealaiset ovat myös kovia juomaan ja heillä onkin tapana mennä töiden jälkeen illalliselle ystävien kanssa ja juoda paikallista juomaa, sojua. Se on noin 20 prosenttista viinaa, jota juodaan shotteina tai sitten sekoitettuna mehuun tai olueen.

Opiskelu sujui mielestäni hyvin. Tosin alussa kurssien kanssa oli ongelmia, sillä emme saaneet niitä kursseja joita olimme valinneet, mutta ajan kanssa nekin järjestyivät. Opettajat puhuivat yleensä ymmärrettävää englantia, tosin korean ja tenniksen opettaja eivät puhuneet lainkaan englantia. Näillä kursseilla oli vähän haastavaa opiskella, mutta oikealla asenteella sekin onnistui. Korealaiset eivät yleisestikään puhuneen kovin hyvin englantia, joten joskus oli pieniä hankaluuksia asioida heidän kanssaan esim. kaupassa tai ravintolassa. Kurssit olivat mielenkiintoisia ja opiskelu oli melko samanlaista kuin täällä Suomessa ryhmätöineen ja loppukokeineen.

Vapaa-aikaa meillä jäi kiitettävästi. Meillä oli perjantait vapaana, joten jos halusi lähteä esim. käymään jossain vähän pidemmällä, oli se helppo toteuttaa. Meillä oli myös oikeastaan joka ilta jotain järjestettyä tekemistä. Oli erilaisia kerhoja tai sitten ihan vaan lähdettiin porukalla iltaa istumaan dinnerille ja siitä sitten muutamille. Ohjelmaa riitti niin paljon kuin vain jaksoi tehdä.  Itse en kokenut koti-ikävää. Aika meni todella nopeasti ja itse koin, että puolen vuoden vaihto on aivan liian lyhyt. Tai yksi lukukausi on oikeastaan vain neljä kuukautta, joten esim. kuusi kuukautta olisi paljon parempi kuin neljä. Jos yhtään miettii, lähteekö vaihtoon yhdeksi vai kahdeksi lukukaudeksi kannattaa valita kaksi. Ja pääseehän sieltä pois jos ei viihdy, mutta en usko että sellaista ongelmaa tulee kovin usein kellekään vastaan. Vaihtoon hakeutuu kuitenkin sen verran samanhenkistä porukkaa, että sieltä saa todella hyviä ystäviä ja tekemistä riittää varmasti jos on vain yhtään kiinnostunut asiasta.

Vaihtoaika vastasi todellakin odotuksiani tai oikeastaan jopa enemmän. Tutustuin todella ihaniin ihmisiin ja sain todella hyviä ystäviä vaihdosta. Pidin kovasti paikallisesta elämäntyylistä ja ihmisistä. Voisin hyvin kuvitella meneväni jonain päivänä takaisin Koreaan esim. töiden merkeissä. Itse en enää tarvinnut varsinaisesti mitään tiettyjä kursseja kun lähdin vaihtoon, joten hyödynnän kurssit täyttökursseina tutkintooni. Pääasiana vaihtoon lähdössä minulla oli oppia englannin kieltä ja tutustua uusiin ihmisiin ja uuteen kulttuuriin. Olen erittäin tyytyväinen että lähdin vaihtoon ja maavalinta oli oikea. Voin suositella kaikille yhtään vaihtoon lähtöä harkitseville että kannattaa lähteä. Kokemus on ainutkertainen, eikä samanlaista mahdollisuutta tule enää koskaan. Avoimella asenteella koet ja näet paljon ja saat ihania muistoja, jotka eivät häviä koskaan.

Sivun alkuun
 

Raportti  (syksy 2011)

Lähdin opiskelijavaihtoon 4 opintovuotena syyslukukauden ajaksi. Minulla oli kauppatieteiden kandi tehtynä ja jo jonkin verran maisterin opintoja. Uskon, että kandin jälkeen on paras hetki lähteä vaihtoon, niin ehtii hieman hengähtää ja miettiä loppuopintojaan. Olin aina halunnut lähteä vaihtoon Aasiaan ja Korea kuulosti mielenkiintoiselle kohteelle. Kuulin useammiltakin henkilöiltä, että he olivat olleet kahdenvälisessä vaihdossa Ajoun yliopistossa ja suosittelivat sitä kovasti. Ajoun yliopistoon ei vaadita huippupapereita, joten se kuulosti hyvälle vaihtoehdolle. Monesti se kertoo myös siitä, että koulussa on hyvä ja rento ilmapiiri eivätkä opiskelijat kilpaile toistensa kanssa hyvistä arvosanoista. Ja tämä tosiaan piti paikkansa, oppilaat olivat ystävällisiä ja aina valmiita auttamaan.

Hakuprosessi oli yksinkertainen, mutta pitkä. Syksyllä lähetettiin motivation letter jossa piti kertoa miksi haluaa vaihtoon ja alkukeväällä piti lähettää vielä erillinen kirje miksi haluaa juuri tiettyyn kohteeseen. Viimeisen hyväksynnän vaihtoon pääsemisestä sain vasta muistaakseni heinäkuun lopulla. Olin kuullut, että kyseiseen yliopistoon on helppo päästä, joten uskalsin varata lennot jo ennen hyväksymiskirjettä.

En päässyt osallistumaan meidän yliopiston järjestämään lähtöorientaatioon, mutta kv opettajat vastailivat mieltä askarruttaviin kysymyksiin sähköpostilla. Sain mielestäni koululta hyvät ohjeet hakuprosessiin ja kaikki sujui sen puolesta hyvin. Luin Ajoun yliopiston sivuilta tietoa paikasta ja kyselin vinkkejä muilta siellä olleilta opiskelijoilta. En valmistautunut mitenkään erityisen paljon vaihtoa varten. Varasin lentoliput hyvissä ajoin, tein viisumihakemuksen ja yritin hieman harjoitella koreaa huonolla menestyksellä.

Meidän tuli hakea sähköisellä hakemuksella huonetta yliopiston asuntolasta. Tein hakemuksen onnistuneesti, mutta silti sain hakuajan umpeuduttua viestin, missä ihmeteltiin, etten muka olisi tehnytkään hakemusta. Kuulin jälkeenpäin, että niin oli käynyt myös monelle muulle, joten kannattaa olla tarkkana ja kysyä vaikka hakemuksen jälkeen, että onhan se varmasti tullut perille. Onneksi kuitenkin sain paikan 4 hengen huoneesta. Olin aluksi hieman peloissani miten jaksaisin asua 3 muun tytön kanssa pienessä huoneessa koko syksyn, koska olen tottunut olemaan paljon omissa oloissani. Lopulta kuitenkin uskon, että juuri huonetovereideni ansiosta minulla oli koko ajan tekemistä ja juttuseuraa niin ettei koti-ikävää ehtinyt miettiä.

Alustavat kurssivalinnat piti tehdä jo ennen lähtöä. Saimme orientaatioviikolla kuulla mille kursseille pääsimme ja kävi ilmi että minä sain vain yhden valitsemistani 7 kurssista. Olin aivan hädissäni, että en saa edes tukia jos minulla ei ole enempää kursseja. Minulle kuitenkin sanottiin että voisin mennä haluamilleni kursseille ja pyytää professoreilta lupaa osallistua kursseille. Lopulta pääsin kaikille kursseille joille halusinkin.
Opettajien kielitaito vaihteli suuresti, esimerkiksi urheilukurssieni opettajat eivät puhuneet ollenkaan englantia. Suosittelen silti osallistumaan niille, sillä siellä tapaa korealaisia ja heitä voi pyytää toimimaan tulkkeina. Se on samalla hyvä keino tutustua heihin tunnin aikana rennommassa ilmapiirissä kuin normaali luennoilla. Muilla kursseilla opettajat puhuivat ihan hyvin englantia, mutta välillä oli vaikeaa seurata opetusta, koska he eivät käyttäneet PowerPoint esitystä apuna vaan kirjoittivat sekavasti taululle jotain tukisanoja.

Kannattaa varautua siihen, että läsnäolopakko on melko tiukka melkein joka kurssilla. Meillä oli myös pistokokeita joka viikko. Kaikki kokeet olivat avoin kirja tenttejä eli kaikki luentomateriaalit sai tuoda tenttiin. Se saattaa kuulostaa helpommalle kuin onkaan, sillä koetta oli aikaa tehdä vain n.1,5 h ja kysymyksiä oli paljon, joten aikaa ei jäänyt monisteiden selailuun.

Meillä oli ekalla viikolla orientaatiopäivä, jolloin kerrottiin kaikkea mahdollista opiskeluun liittyvää ja kierrettiin yliopistoalue. Luennot olivat ihan hyödyllisiä, mutta saman tiedon saa myös yliopiston jakamasta oppaasta. Ajoun yliopiston henkilökunta on erittäin avuliasta ja heiltä oli helppo mennä kysymään jos jokin askarrutti mieltä. Meillä oli myös tutoreita, jotka esittelivät meille koulua ja järjestivät tutustumisiltoja. Meillä oli koulun kautta myös muutamia retkiä ja yritysvierailuja, joille suosittelen osallistumaan. Ajoun yliopisto ei ole ehkä Etelä-Korean arvostetuin, mutta kun juttelimme opiskelijoiden kanssa, jotka olivat vaihdossa Soulin huippuyliopistossa, he sanoivat olevansa kateellisia meidän hyvästä yhteishengestä. Kannattaakin miettiä minkä takia vaihtoon lähtee kun hakee tiettyyn paikkaan. Minun mielestäni vaihdossa on tärkeintä tutustua ihmisiin ja puoli vuotta tai vuosi on pitkä aika, jos ei ole hyvää yhteishenkeä ja rentoa ilmapiiriä. Koreassa opiskelijat ovat hieman ahkerampia opiskelemaan, kuin me Suomessa keskimäärin. Eräskin poika sanoi minulle lopettaneensa soittamisen koulun bändissä, koska koki sen vievän liian paljon aikaa opiskelulta. Toisaalta taas saimme huvittuneina todistaa joka tunti kuinka useammankin korealaisen pää nuokahti pulpettia vasten ja kuorsaus alkoi kuulua.

Vapaa-aikaa vietimme muiden vaihtareiden kanssa tekemällä asuntolalla ruokaa tai järjestämällä illanistujaisia. Kävimme Soulissa ostoksilla ja tutustuimme myös korealaisiin karaokehuoneisiin. Uskon että koti-ikävääni auttoi myös viikoittainen saunassa käynti. Lukujärjestystä tehdessä kannattaa miettiä miten luennot jakautuvat viikonpäiville sillä läsnäolopakkojen takia ainoastaan viikonloput ovat periaatteessa vapaapäiviä. Soulissa on nähtävää, mutta muut käymisen arvoiset paikat ovat melko kaukana, joten vapaapäiviä olisi syytä olla enemmän. Tässä muutama käymisen arvoinen paikka: Busan (Etelä-Korean toiseksi suurin kaupunki), Ulleung (pieni saari idässä), Jeju (kuuluisa saari etelässä), Gyeongju (nähtävyyksiä).

Odotin, että Etelä-Korea olisi ollut jotenkin erilainen verrattuna Suomeen, mutta se on hyvin amerikkalaistunut. Suurimpana erona tuli varmaankin ruoka, joka oli aika mielenkiintoista. Se koostui lähinnä valkoisesta riisistä, merilevästä, Kimchistä, nuudelista ja grillattavasta lihasta. Kaikista eniten tuli ikävä kasviksia ja hedelmiä, joita siellä oli tarjolla erittäin niukasti. Kielen kannalta ei kannata pelätä, sillä itse en oppinut vaihtoaikana kuin juuri ja juuri korealaiset kirjaimet ja silti selvisin hyvin. Korealaiset ovat aika ujoja puhumaan englantia ja osa väestöstä ei puhu sitä laisinkaan. Lähinnä ongelmia tuli ravintolassa, jossa listat oli koreaksi ja henkilökunta ei puhunut englantia. Kannattaa vain olla avoimin mielin niin kaikista tilanteista kyllä selviää.

Vaihtoaika oli mahtavaa ja lähtisin milloin vain uudestaan. Lähdin vaihtoon hakemaan uusia kokemuksia ja sainkin niitä kasapäin. Vaihtoaika oli kuin eläisi toisessa elämässä tai unessa. Kaikki oli huoletonta ja hauskaa! Vaihtoaikana saa aikaa miettiä omaa tulevaisuuttaan hieman kauempana arjesta ja saa tavallaan hengähdystauon Suomen opinnoista. Parasta vaihdossa on tutustua uuteen kulttuuriin ja muihin ihmisiin. Vaihtoaikana ei kannata stressata opintopisteistä, mutta kannattaa käydä sellaisia kursseja jotka saa varmasti hyväksiluettua tutkintoon vähintään vapaavalintaisiin opintoihin. Minä suoritin kursseja sivuaineen opintoihin ja vapaavalintaisiin opintoihin ja sain kaikki siis hyväksiluettua opintohini.

Vaihdossa oppii itsenäisyyttä, kärsivällisyyttä sekä uusista yllättävistäkin tilanteista selviämistä. Suosittelen Ajoun yliopistoa ja etenkin vaihtoon lähtöä jokaiselle!

Sivun alkuun

Raportti 3 (syksy 2011)

Suuntasin vaihtoon Etelä-Korean Ajou yliopistoon, Suwonin kaupunkiin, syyslukukaudeksi 2011. Olin saanut keväällä kandidaatin tutkintoon vaadittavat opinnot pakettiin, joten vaihtoon lähtö tapahtui opintojen suhteen oikein sopivaan aikaan. Hain vaihtoon täydennyshaussa alkuvuodesta 2011, joten vaihtoehtoja hakukohteiksi oli luonnollisesti hieman vähemmän kuin syksyn haussa. Kuitenkin pääsin juuri sinne minne olin jo aiemmin ajatellutkin lähteä.

Halusin tarpeeksi kauas, en Eurooppaan, vaan jonnekin hieman eksoottisempaan maahan jossa pärjää kuitenkin englannin kielellä. Lisäksi useampikin opiskelukaverini oli ollut aiemmin vaihdossa kyseisessä yliopistossa ja heidän vaihtokokemuksensa olivat poikkeuksetta oikein positiivisia. Ajoussa oli lisäksi tarjolla laaja valikoima kaupallisen alan kursseja englanniksi. Ajoun sijainti maailman suurmetropolin, Soulin, kupeessa houkutteli myös, sillä se takasi sen, että aika tuskin kävisi pitkäksi missään vaiheessa.

Hakuprosessi oli todella nopea ja ongelmaton ex tempore- tapahtuma. Päätin vain lähteä vaihtoon ja hups, kohta Etelä-Koreasta rupesikin jo tippumaan tervetuloviestejä sähköpostiin. Asiat hoituivat todella mallikkaasti sekä Suomen että Etelä-Korean päässä. Ajou Universityn kv-osasto antoi todella hyvät ohjeet ja ennakkoinformaation miten hoitaa sinne päähän kaikki lähtöjärjestelyt ja tarvittavat dokumentit mukaan.

En juuri stressannut etukäteen vaihtoon lähtöä. Hoidin pakolliset järjestelyt, kuten viisumin ja vakuutukset, kuntoon melko viime tingassa, ja pakkasin laukun viimeisenä iltana ja hyppäsin lähtöpäivänä lentokoneeseen. Mitään negatiivisia yllätyksiä eikä unohduksia ilmaantunut koko matkana aikana, joten lähtöjärjestelyissäni ei ollut mitään puutteita enkä jäänyt myöskään paitsi mistään tärkeästä informaatiosta.

Kohteessa löysin tieni lentokentältä helposti kampukselle, jossa minua olivat vastassa paikalliset tutorit, jotka auttoivat minut asuntolalleni ja kantoivat jopa laukkuni huoneeseen asti! Ensimmäisen päivän iltana menimme jo muiden vaihtareiden kanssa kaupungille tutustumaan toisiimme hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Se oli monelle meille ensikosketus korealaiseen ruokakulttuuriin ja juomatapoihin. Osa vaihtareista oli tullut Etelä-Koreaan jo yliopiston kesäkouluun, joten he toimivat oppaina siinä vaiheessa. 

Heti seuraavana päivänä meillä olikin jo yliopiston järjestämä kattava orientaatio, joka kesti koko päivän. Saimme tietoa opiskelusta, kaikista käytännön asioista ja tutustuimme kampusalueeseen. Ajou panostaa voimakkaasti kansainväliseen opiskeluun ja haluaa pitää hyvää huolta vaihto-oppilaistaan. Tämän kyllä huomasi, sillä aina sai apua ja vastauksia, jos jokin asia askarrutti mieltä.

Melkein kaikki vaihtarit asuivat samassa asuntolarakennuksessa. Asuntola olikin koko vaihdon aikana ainut miinuspuoli, sillä ilmeisesti talo oli homeessa ja moni sai oireita huonon sisäilman takia.  Mutta asuminen ei maksanut paljoa, ja muuten asuntola ajoi asiansa todella hyvin. Lisäksi koko ajan ympärillä oli toimintaa kun vaihtarit asuivat saman katon alla.

Minulla oli syksylle melko kevyt lukujärjestys, jotta aikaa jäisi muuhunkin kuin opiskeluun. Ennakkoon olin valinnut neljä kurssia, mutta pääsin vain kolmelle, jotka myös suoritin. Opiskelu oli todella antoisaa eikä lopulta poikennut valtavan paljoa opiskelusta täällä koto-Suomessa. Mitä nyt kieli oli englanniksi, mutta niinhän se on joillain kursseilla myös Suomessa. Professorit olivat erittäin asiantuntevia, mukavia ja puhuivat sujuvaa englantia. Opetustaso oli vähintään yhtä korkea kuin Suomessakin. Oli väli- ja lopputentit, ryhmätöitä, keskusteluja ja perinteisiä luentojakin, joten opetusmetodit olivat kutakuinkin samat kuin Suomessa.

Vapaa-ajalla vaihtarit viettivät tiiviisti aikaa yhdessä ja joka päivä joku oli lähdössä kaupungille juhlimaan.  Viikonloput olivat luonnollisesti riehakkaampia ja muutaman pidemmän loman aikana oli mahdollista käydä ulkomailla tai kierrellä ympäri Etelä-Koreaa. Itse tuli kierreltyä vain Etelä-Korean sisällä, sillä vietin ennen Etelä-Koreaan tuloa jo viisi päivää Pekingissä, Kiinassa. Kuvankaunis vulkaaninen Jejun saari, vilkas satamakaupunki Busan, Daecchonin rantakaupunki sekä luonnollisesti maailman tarkimmin vartioitu rajavyöhyke Pohjois- ja Etelä-Korean välillä tuli nähtyä ja koettua.

Ruoka ja juoma ovat Etelä-Koreassa huokeita ravintoloissa, joten ulkona syöminen oli lähes päivittäinen rutiini. Lisäksi kampuksen ruokaloiden ruoka oli halpaa, mutta hyvin yksipuolista, joten siihen kyllästyi nopeasti. Siitä toinen pieni miinus, mutta onneksi Etelä-Koreassa ravintoloita on joka paikassa, joten valinnanvaraa riittää.
Koti-ikävää ja kulttuurishokkia ei päässyt syntymään oikein missään vaiheessa. Siitä piti ehkä huolen se, että suomalaisia vaihtareita Ajoussa oli yhteensä peräti 17, enemmän kuin mitään muuta kansalaisuutta. Tämä oli hieman kaksiteräinen miekka; toisaalta oli hyvä että oli suomalaista seuraa, mutta välillä tuli puhuttua liikaa suomea, jos seurassa oli vain suomalaisia.

Parasta vaihtoajassa olivat ehdottomasti muut vaihtarit ja heidän kanssaan viettämäni aika. Lisäksi tykästyin korealaiseen ruokaan ja reissu kauniille Jejun saarelle oli todella hieno kokemus. Sinne haluaisin joskus palata. Mitään suoraan pahaa sanottavaa minulla ei reissusta ole. Pois lähteminen oli haikeaa ja olin viikon verran sairaana.  Reissu vastasi ja ylitti odotukseni, joten vaihtoon lähteminen oli ehdottoman oikea ja kannattava ratkaisu. En kadu sitä hetkeäkään.

Vaihdossa suorittamani opinnot menevät vapaavalintaisiin opintoihin, joten suoraan pakollisia kursseja en niillä voi korvata. Mielenkiintoisia kursseja, kokemuksia, elämyksiä, uusia kavereita, parantunut kielitaito ja yleinen itsevarmuuden parantuminen että pärjään omillani noinkin pitkiä aikoja ulkomailla. Tällaisia asioita lukukausi vaihdossa tarjosi minulle. Ei näitä asioita rahassa voi mitata. Ehdottoman hieno kokemus, jota suosittelen kaikille opiskelijoille.  Se on mahdollisuus, joka kannattaa käyttää hyväkseen. Vaihtoon lähteminen tarjoaa uusia maisemia ja avartaa näköalaa. Suosittelen!

Sivun alkuun

Raportti  (kevät 2012)

Itselleni vaihto-oppilaaksi lähteminen oli itsestäänselvyys, olihan se ollut haaveena jo lukiosta lähtien. Ensimmäisenä opiskeluvuotenani otin vaihdon käytännön asioista selvää yliopiston kv-osastolla. Toisena opiskeluvuotenani päätin laittaa vaihtohakemukseni järjestelmään, tavoitteena päästä kolmannen vuoden keväällä puoleksi vuodeksi vaihtoon.

Olen ennen vaihto-oppilaskauttani matkustellut melko paljon, jolloin tunsin luontevaksi hakeutua Pohjois-Amerikan ja Euroopan ulkopuolelle.  Korea vaikutti todella mielenkiintoiselta ja vähän erilaiselta, mutta kuitenkin tuntui vähän länsimaiselta ja päätinkin laittaa sen ensimmäiseksi ja ainoaksi vaihtoehdokseni hakemukseen. Lisäksi kv-osaston tädit olivat luvanneet sinne halukkaiden kyllä pääsevän jos vain osaisin täyttää hakemuksen kaikki kohdat. Hakuprosessi oli melko yksikertainen ja selkeä. Tosin prosessi joutui noudattamaan aikatauluja hakupapereiden ja liitteiden suhteen.

Oma valmistautuminen meni mielestäni hyvin. Pyrin ajoissa valmistelemaan kaiken, jottei tulisi loppukiireitä ja tässä onnistuinkin hyvin. Viralliset dokumentit, viisumit ja rokotukset olivat kaikki ajallaan. Koulun puolesta ainoastaan yksi ryhmätyö ja yksi projekti jäivät kesken, mutta niihinkin osallistuin etänä parhaani mukaan.  Lisäksi osallistuin Itä-Suomen yliopiston järjestämään lähtövalmennukseen. Valmennuksessa kannattaa käydä vähintään katsomassa muut vaihtoon lähtijät, vaikka kovin paljoa siitä ei jää uutta tietoa käteen. Perus käytännön asiat kelasta ja yliopiston vaatimista dokumenteista vaihdon jälkeen.

Kursseihin ilmoittautuminen oli astetta jännempi juttu. Suomen hakupaperiin piti poimia esimerkkikursseja, joita suorittaisin. Ja kuten varoitettiin, kurssit tulivat muuttumaan ja muuttuivat vielä useampaan otteeseen. Viikkoa paria ennen vaihtoon lähtemistä, pääsin kirjautumaan Ajoun yliopiston järjestelmään ja valikoimaan kursseja. Tässä vaiheessa kannattaa olla ensimmäisten joukossa valikoimassa kursseja, koska suosituimmat kurssit menevät heti ja kursseihin on rajoitettu määrä paikkoja tapeltaviksi niin vaihtareiden kuin paikallistenkin välille. Onnistuin kuitenkin saamaan mieleiset kurssit, jotka vielä kuitenkin vaihtuivat 80 prosenttisesti kuukautta myöhemmin, jolloin oli mahdollisuus valita ja vaihtaa kursseja. Mutta eiväthän kurssit voi olla vaihdon tärkein asia. Ainakaan itselleni ollut ja kurssipalettini olikin melko sekalainen.

Vaihtoon lähtiessä ei kannata turhan tarkkaan yrittää selvittää mitä tuleman pitää. Toki, jos joku on käynyt siellä niin voi kysyä käytännön eli rahaa säästäviä vinkkejä esimerkiksi asumisesta. Esimerkiksi tarvitseeko lakanoita tms. viedä kotoa käsin vai tarjoaako vastaanottava yliopisto ne. Muttei suotta kannata etukäteen stressata. Kyllä siellä pärjää muiden mukana, eikä koko vaatekaappia kannata raahata mukana nimimerkillä mennessä-10-kilon-matkalaukku.

Käytännön järjestelyt sujuivat jouhevasti ainakin Korean päässä. Heillä oli hyvä tuutorijärjestelmä, ja jokainen saikin etukäteen tietää oman henkilökohtaisen tuutorinsa ja hänen yhteystietonsa. Vaikken omaan tuutoriini ollutkaan pahemmin yhteydessä, niin kyllähän se mieltä rauhoittaa, kun on joku luotettava kontakti valmiina paikan päällä. Paikalliset tuutorit järjestivät opastetun kyydityksen lentokentältä yliopiston asuntoloihin, lisäksi heidän mukana kävimme shoppailemassa yöpymistarvikkeita paikallisesta supermarketista (Home plus). Lisäksi heidän kv-osasto järjesti orientaatiotilaisuudet, ja ne olivatkin omiaan tutustumaan siihen satapäiseen porukkaan, joiden kanssa oli tuleva viettämään seuraavat 4 kuukautta.

Asuntojärjestelyt olivat mielenkiintoiset. Siinä missä Suomessa asutaan vähimmillään yksiössä tai solussa, niin meidät jaettiin kahden tai neljän hengen huoneisiin. Itselläni kävi perinteinen tuuri ja jaoin huoneeni toisen suomalaisen ja kahden cambodialaisen kaverin kanssa. Asetelma oli hyvin mielenkiintoinen, mutta toimiva. Asuntolat olivat vanhoja ja kuluneita, mutta kuitenkin hyvin siedettävässä kunnossa. Vessat olivat ihan ok aina päivittäisen siivouksen jälkeen ja pyykkiäkin pystyi pesemään rahaa vastaan. Keittiö oli myös ja sinne eksyinkin ehkä kerran vaihtoni aikana. Ulkona syöminen on niin halpaa, että sitä kannattaa mieluiten harrastaa. 

Opetus oli astetta jännempää Koreassa. Siinä missä suomalaisessa koulutuslaitoksessa pyritään ymmärtämään laajempia kokonaisuuksia, joudutaan Koreassa sen sijaan ulkoa muistamaan asiat. Opiskelumetodit ja tentit ovat täten outoja. Vaihtarit ovat hieman eri asemassa, kuin paikalliset, ja käytännössä kaikki saavat kurssinsa läpi vähintään hyvin arvosanoin. Joten ei kannata suotta stressata tai liikaa panostaa koulun käyntiin Koreassa. Eniten kuitenkin ärsytti pakollinen läsnäolo luennoilla.

Suomalaisia vaihtareita oli noin tusina ja yksi joensuulainen professorikin löytyi Ajousta. Muutoinkin tuntu, että Korean ulkopuoliset professorit olivat parhaita opettajia. Vähintäänkin heidän kielitaitonsa oli parempaa kuin korealaisilla. Yleisesti ottaen korealaiset puhuvatkin vähän tai yhtään englantia, ja siinä piilee välillä hankaluus. Pahimmillaan tämä näkyi projektia tehdessä, jossa korealainen opiskelija ei ymmärtänyt tai puhunut englantia oman käsityksen mukaan sanaakaan, mutta kuitenkin kirjoitti ja luki jossain määrin. Toinen esimerkki oli puhelinoperaattorin liikkeessä ratkomassa puhelinongelmaa, jossa henkilökunta käytti Googlen käännösohjelmaa kommunikointiin ja eihän siitä tahtonut mitään tulla. Sama on esim. taksien kanssa, ja elintärkeää onkin heti ensimmäiseksi opetella sanomaan "Ajou yliopisto" koreaksi. Mutta pääosin yliopiston henkilökunta ja opiskelijat puhuivat hyvää ja ymmärrettävää englantia.

Vapaa-aikaa on kyllä riippuen kurssivalikoimasta ja sen määrästä. Ylimääräistä vapaa-aikaa harvemmin tarvitsi yksin viettää, johtuen isosta määrästä ihmisiä samassa rakennuksessa. Yleisesti iltaisin ihmiset lähtevätkin syömään ja istumaan iltaa isommissa tai pienemmissä porukoissa. Vapaa-aikaa voi käyttää myös esim. kuntoilemiseen, pelaamiseen pelikahviloissa, baareihin ja yökerhoihin, peliluoliin, kahviloihin, karaokepaikkoihin, dvd-luoliin, shoppailemiseen tai muuten vaan Souliin ihmettelemään valtavaa tarjontaa ja isoa määrää ihmisiä. Kaverustuminen myös paikallisten kanssa onkin suotavaa ja sieltä löytyivätkin ehkä antoisimmat kaverisuhteet. Paikallinen kaveri on suotavaa, koska yleensä hän tietää paikoista ja asioista niin paljon vaihtareita tai opaskirjoja enemmän.

Koti-ikävä näkyi lähes kaikilla varsinkin vaihdon loppumista kohti. Kuitenkin aivan kalkkiviikoilla koti-ikävä vaihtui lähtöikävään ja uusista ystävistä ja kaveripiiristä irtaantumiseen. Luonnollisesti seurusteleville pareille vaihtoaika/lähtöaika on oma rasitteensa. Itselleni ei varsinaista kulttuurishokkia koskaan tullut, lähdin kyllä hyvin avoimin mielin matkaan ja kun odottaa pahinta ei voi tulla kuin positiivisia yllätyksiä.

Huonoa sanottavaa vaihdosta on paha löytää, varsinkin kun ongelmat ovat yleensä hyvin pieniä ja aika kultaa loputkin muistot. Sen sijaan hyvää sanottavaa löytyy sitäkin enemmän. Ensinnäkin vaihdossa parasta ovat uudet erilaiset, erinäköiset ja erimaalaiset ihmiset. Paikka sinänsä on toissijainen, mutta se, että pääsee viettämää vaihtarikautta on jotain ainutlaatuista ja todellakin kokemisen arvoista. Eikä sitä voi ymmärtää ellei ole ollut vaihtarina. Lisäksi parasta on tutustua johonkin paikalliseen astetta paremmin, ja siten oppia uudesta maasta ja sen kulttuurista jotain sellaista, mitä ei museoissa tai opaskirjoissa puhuta. Kukapa haluaisi puolitutulle kertoa oman maansa ongelmista ja negatiivista asioista. Mutta tutustumalla paikalliseen paremmin, kuulee näistäkin sinänsä mielenkiintoisista asioista. Lisäksi Koreaa oli hyvä käyttää tukikohtana matkustelemiseen ja itse matkustelin lähes neljäsosan vaihtoajastani, eli vajaan kuukauden neljästä kuukaudesta. Aasiassa lennotkin ovat pääsääntöisesti halvempia ja tarjouksia kyttäämällä voi löytää todella hyviä ja halpoja matkoja. Itse kävin pyörähtämässä repun kanssa Etelä-Aasiassa kesken koulun.

Opintojen hyödyllisyydestä voi olla montaa mieltä. Jos vain löytää sopivat kurssit, niin varmasti nämä saavat menemään hyvin tutkintoon. Itselläni tarkoitus istuttaa neljä kurssia tutkintoon, vähintään vapaavalintaisina kursseina. Riippuu kuitenkin pitkälti hopsista.

Jos haluaa todella _vain_ opiskella, vaihtariksi lähtemistä on hankala vilpittömästi suositella. Turha niuhottaminen kannattaa jättää kotiin. Vaihtarikausi antaa ennemmin eväitä omaan elämään sisäisellä tasolla, ei niinkään opintoihin. Se antaa erinomaiset eväät kohdata erilaisia ihmisiä ja toimia heidän kanssaan. Vaihtarikausi Etelä-Koreassa ylitti odotukseni ja sain hyviä kavereita ympäri maailman, joista ainakin osaan tulee varmasti pidettyä yhteyttä.

Sivun alkuun

Raportti  (syksy 2011)

Jo fuksivuotenani haaveilin vaihto-opiskelijaksi lähtemisestä. Toki tuossa vaiheessa todelliset lähtöaikeet olivat hyvin kaukaisia. Kaukaisina ne pysyivät myös usean vuoden ajan, sillä luontevaa ajankohtaa vaihdolle ei tuntunut löytyvän. Myös epävarmuus ja laiskuus jarruttivat menohaluja. Kevättalvella 2011 halut ja tarvittava rohkeus saatiin kasaan, joten muutamien päivien surffaaminen yliopistojen Internet-sivuilla johti päätöksen syntymiseen. Meneillään oli viimeinen vuoteni yliopistossa, joten myöhemmin näin ainutkertaista mahdollisuutta ei minulle enää olisi tarjoutunut.

Alkuperäinen tavoitteeni oli suorittaa vaihto-opiskelu jossain Euroopan maassa. Ensisijaisina vaihtoehtoina olivat Espanja, Saksa ja Ruotsi. Varsinainen hakuaika Euroopan ulkopuolisiin kohteisiin oli mennyt jo edellisen vuoden puolella, mutta hajapaikkoja joihinkin Aasian yliopistoihin oli vielä jäljellä. Ystäväni havaitsi Etelä-Koreassa sijaitsevan Ajou Universityn, jonka kiintiötä ei ollut vielä täytetty. Yliopisto oli minulle entuudestaan tuttu siellä olleiden ystävieni kautta. Olin kuullut paikasta paljon hyvää. Erityisesti kohteessa houkutti ilmainen ja valmiiksi järjestetty majoitus. Pohdin vaihtoehtoja viikonlopun yli ja toimitin hakupaperit yliopistolle jo seuraavana maanantaina. Ajou University kuuluu Itä-Suomen yliopiston yhteistyöyliopistoihin, joten hakeminen tuntui todella vaivattomalta.

Hakuprosessi oli omasta mielestäni todella helppo. Hakupaperit olivat yksinkertaiset. Sain Itä-Suomen yliopiston puolesta vastauksen hakemukseeni hyvin nopeasti. Tämä johtui pitkälti siitä että olin hakemassa jäljelle jääneitä hajapaikkoja, jotka täytettiin hakemusjärjestyksessä. Myös vastaukset ja ohjaus vastaanottavan yliopiston puolesta tulivat erinomaisesti. Vaivalloisin vaihe hakemisessa on mieleisen yliopiston löytäminen. Erityisesti eurooppalaisten yliopistojen kohdalla tarjolla olevista kursseista on todella vähän informaatiota – etenkään englanniksi. Ajoun kohdalla tilanne oli kuitenkin päinvastainen. Internet-sivut olivat informatiiviset ja täysin englanninkieliset. Vahvistus kohdeyliopistosta tuli ajallaan kesän alussa, joten minulla oli runsaasti aikaa järjestää lentoliput, vakuutusasiat yms. ennen lähtöäni.

Ajou oli ottanut käyttöön sähköiset ilmoittautumissivut, joiden kautta oli kohtalaisen helppo lähettää kirjautumistiedot, kuva opiskelijakorttia varten, sekä passin kopio rekisteröitymistä varten. Samaa kautta hain myös paikkaa yliopiston asuntolaan. Alustavan Learning Agreementin jouduin tekemään aikaisemman lukuvuoden kurssitietojen perusteella, mutta kesä-heinäkuun aikana Ajou lähetti virallisen kurssilistan, jonka perusteella syksyllä suoritettavat kurssit lopulta valikoitiin. Kurssien suhteen minulla ei ollut suurempia paineita. Tavoitteenani oli suorittaa kolme kurssia, joten niiden löytäminen kurssitarjonnasta ei tuottanut ongelmia. Toki valitsin varmuuden vuoksi enemmän kursseja päällekkäisyyksien ja peruuntumisten varalta. Kokonaisuutena Ajou jakoi riittävästi tietoa, joten mitään ei tarvinnut jättää arvailujen varaan!

En erityisemmin valmistautunut vaihtoon lähtemiseen. Toki kyselin Ajoussa aikaisemmin opiskelleilta ystäviltäni vinkkejä. Lueskelin Koreatietoutta Internetistä, sekä muutamista matkaoppaista. Koska Ajou tarjosin ilmaisen asunnon kohteessa, ei oman rahoituksen tarve muodostunut mahdottoman suureksi. Kotiyliopistolta saadulla apurahalla sain katettua lentolippujen hankinnan, sekä muutamia muita juoksevia kuluja. Olin varannut syksylle riittävästi rahaa, jotta pystyin matkustamaan ja nauttimaan täysin rinnoin elämästäni Koreassa. Liian tiukkaa budjettia ei mielestäni kannata itselleen tehdä.

Osallistuin kotiyliopistossani lähtövalmennukseen. Keskeisin sanoma tapahtumassa oli muistuttaa tärkeimmistä asioista, jotka tulee hoitaa ennen vaihtoon lähtemistä. Lisäksi käsittelimme mahdollisia ongelmatilanteita, sekä keskustelimme varsin monelle vaihto-oppilaalle iskevästä kulttuurishokista kohdemaassa. Valmennus oli siinä määrin hyödyllinen, että olin ainakin tietoinen kaikista mahdollisista ongelmista. Valmennuksen ansiosta osasin suhtautua lähtöjännitykseeni hieman rennommin – tiesin sen olevan täysin luonnollista.

Elokuussa koitti lähtöpäivä. Ennen Koreaan menoa olin varannut itselleni lennot Pekingiin, jossa vietin kuusi päivää totutellen aasialaiseen menoon.  Pekingistä siirryin Souliin ja siitä edelleen Suwoniin ja yliopistolle. Saavuin toiselle Soulin päälentoasemista (Kimbo), josta ei ollut yliopiston puolesta kuljetusta kampukselle. Informaatiopaketissa oli annettu kuitenkin hyvät ohjeet myös Kimbolta saapuville. Ongelmitta selvisin yliopiston asuntolalle, jossa minua olivat vastassa korealaiset opiskelijat. He ohjeistivat minua sisään kirjautumisessa ja kantoivat laukkuni asuinkerrokseeni. Ensimmäiset pari päivää vietimme yhteistä aikaa toisten vaihto-opiskelijoiden kanssa. Virallinen orientaatiotilaisuus järjestettiin 29.8 perjantaina.

Ajoussa ei ole varsinaisia tutor-ryhmiä, mutta suurta 166 vaihto-opiskelijan joukkoa kaitsi suuri joukko OIA:n (Office of International Affairs) opiskelijajäseniä. Heidän tehtävänään oli auttaa meitä vaihto-opiskelijoita lähes kaikessa mihin tarvitsimmekaan apua (mm. matkapuhelimen ja liittymän hankkiminen, pankkitilit yms.).  Kuitenkin parhaaksi tiedotus- ja tukikanavaksi muodostuivat toiset vaihto-opiskelijat. Asuimmehan lähes kaikki samassa asuntolarakennuksessa, todella tiiviissä yhteisössä. En henkilökohtaisesti tarvinnut lisäapua missään vaiheessa.

Kuten olen jo todennut, Ajou järjestää tuleville opiskelijoille mahdollisuuden majoittua yliopiston asuntolassa. Se sijaitsee kampusalueella, lyhyen matkan päässä eri opetusrakennuksista. Asuntolarakennuksia on yhteensä neljä, joista yksi on varattu vain kansainvälisille opiskelijoille. Pojat ja tytöt asuvat omissa kerroksissaan ja liikkuminen niiden välillä oli periaatteellisesti kiellettyä. Majoituin suomalaisen kaverini kanssa samassa kahden hengen huoneessa. Noin puolet huoneista on neljän hengen asuttavia. Asuntola on kohtalaisen ankea ja likainen, mutta oikealla asenteella siitä saa muodostettua itselleen "kodin" vaihdon ajalle. Valitettavasti monet sairastelivat luultavasti asuntolan huonon ilmanlaadun vuoksi. Osassa huoneista oli myös torakka- ja kirppuongelmia. Parasta asuntola-asumisessa oli kuitenkin toisten läheisyys. Käytävältä oli helppo pyytää ystäviä syömään tai urheilemaan. Viimeistään alakerran pöytien äärestä mukaan tarttui joku toinen vaihto-opiskelija – yksin ei tarvinnut olla!

Ajoussa syyslukukausi kestää syyskuun alusta joulukuun puoleenväliin. Kaikki kurssit kestävät lukukauden alusta loppuun saakka. Jokaisella kurssilla on kaksi luokkaopetuskertaa viikossa. Valitsemillani kursseilla professorit edellyttivät läsnäoloa kaikilla opetuskerroilla. Pakottavista syistä pystyi olemaan poissa muutamia kertoja. Vaikka alkuun poissaolojen kohdalla linja vaikutti hyvinkin tiukalta, oli käytäntö vaihto-opiskelijoiden kohdalla hieman väljempi. Kurssit arvostellaan pääsääntöisesti väli-, sekä loppukokeen avulla; lisäksi professorit saattoivat pitää myös muutamia pistokokeita tai pienempiä välitenttejä. Korealaiseen tyyliin kuuluu myös tuntiaktiivisuudesta palkitseminen, joka muodostaa kohtalaisen suuren osan loppuarvosanasta. Vaihto-opiskelijan ei kuitenkaan liikaa kannata stressata tenttien täydellisestä onnistumisesta, sillä oman ja kaverieni kokemusten perusteella kursseista pääsee läpi kohtalaisen helposti. Myös monet muut ongelmatilanteet ovat neuvoteltavissa professorien kanssa.

Opetuksen taso oli mielestäni korkealaatuista. Useat korealaiset professorit ovat työskennelleet Yhdysvalloissa, joten he puhuvat sujuvaa ja helposti ymmärrettävää englantia. Opetuksen ohella myös kurssien vaatimustaso oli suhteellisen korkea; opiskelijoilta edellytettiin aktiivista työskentelyä koko kurssin ajan. Korealainen systeemi on hyvin kilpailuhenkinen, joten vierestä katsottuna korealaiset opiskelijat ottivat opiskelunsa välillä liiankin vakavasti. Peruskurssit olivat pääosin perinteistä luento-opetusta, mutta keskustelu professorin ja opiskelijoiden välillä muodostui opetuksen perustaksi. Vaikka professorit ovat huomattavasti auktoritaarisempia, ottavat he silti hyvin henkilökohtaisen asenteen opiskelijoihinsa. Omalle kohdalleni sattui mm. professori, joka opetteli ensimmäisen viikon aikana kaikkien opiskelijoidensa nimet, harrastukset jne. Jatkossa hän puhutteli meitä suoraan omilla nimillämme.

Ennen vaihtoani tekemä opintosuunnitelma piti melko tarkkaan. Kuten arvelin, oli kaksi valitsemistani kursseista tiputettu pois päällekkäisyyksien vuoksi. Vaihdoin paikanpäällä yhden maisterivaiheen kurssin peruskurssiksi aikatauluongelmien vuoksi. Tämäkin onnistui kohtalaisen vaivatta. Lopulta sain siis suoritettua kolme kurssia, jotka olivat laajuudeltaan kuusi opintopistettä.

Vapaa aikaa opintojen välissä oli todella paljon. Kurssit eivät olleet mitenkään erityisen työläitä etenkään vaihto-opiskelijoille. Itselläni tiistait ja perjantait olivat luennottomia päiviä. Torstaina minua työllisti vain yksi luento. Näin ollen jokainen viikonloppu oli ns. pitkä viikonloppu, jolloin oli aikaa käydä myös kauempana. Lisäksi lukukauden aikana sattui kaksi pidempää paikallista vapaata, jolloin reissasimme pienillä porukoilla ympäri Koreaa. Osa matkusti myös Filippiineille tai Hong Kongiin. Kuten totesin, asuntola oli kohtuullisen ankea, joten en viettänyt siellä mielelläni vapaa aikaani. Usein menimme porukalla syömään tai saunomaan. Melko harva valmisti ruokaa asuntolan keittiössä, joten syöminen ravintolassa oli monelle päivittäinen rutiini.

Koinko koti-ikävää? En oikeastaan. Koko vaihto-opiskeluni oli todella vaivaton. Kaikki sujui täysin suunnitelmien mukaan. En sairastellut pahemmin, minulta ei varastettu mitään jne. Ehkä juuri näistä syistä varsinaista koti-ikävää ei päässyt tulemaan. Olin toki tiiviisti yhteydessä läheisiini Suomessa. Vaihdon puolivälin tienoilla Suomi tuntui mielessäni todella hienolta maalta; kuuntelin suomalaista musiikkia ja katselin suomalaisia tv-sarjoja. Tästäkään huolimatta en kokenut mitään "vihaa" tai tympääntymistä Koreaa kohtaan. Paikalliset ihmiset ovat todella avuliaita ja ystävällisiä. Suurin hankaluuteni oli paikallisten huono englanninkielentaito. Muutamia kertoja ruuan tilaaminen tai taksilla ajaminen ei onnistunut kieliongelmien vuoksi – se turhautti.

Vaihtoajassa parasta ovat uudet kaverit ja iloinen meininki 24/7. Vaihdossa ei ole aikaa murehtia mitään. Toki siinä sivussa voi parantaa englanninkielentaitoaan ja suorittaa muutaman opintopisteen. Kokemuksena se on unohtumaton. Toisinaan sosiaalisuuden voi kokea ehkä hieman ahdistavana. Itselläni tuntui toisinaan, että kaipaisi hieman enemmän omaa aikaa – sitä, että voi olla täysin yksin. Itselläni ehdottomasti pahin vaihe koko vaihdossa oli lähteminen; rohkeuden kerääminen ja päätöksen tekeminen. Koko vaihto vastasi, tai oikeastaan ylitti omat odotukseni.

Tätä kirjoittaessani vaihto on valitettavasti enää vain muisto. Sain hyvin nopeasti kirjattua kaikki vaihdon aikana suorittamani opinnot opintorekisteriin. Sijoitin ne maisterivaiheen vapaavalinnaisiin opintoihin. Kaikkien kurssien aiheet olivat mielenkiintoisia, ja sen puoleen myös hyödyllisiä. Mitään ei toisin sanoen mennyt hukkaan.

Henkilökohtaisesti olen todella tyytyväinen päätökseeni lähteä vaihtoon. Olisin taatusti myöhemmin katunut, mikäli olisin päättänyt toisin. Ylitin lähtiessäni yhden oman kynnykseni – en olisi välttämättä paria vuotta aikaisemmin uskonut todella lähteväni vaihtoon näinkin kauas kotoa. Vaihto vahvisti sosiaalista osaamistani, sekä englanninkielentaitoani. Uskon vaihdon olevan meriitti myös tulevaisuuden työpaikkaa etsiessä. Etenkin kaupallisella alalla kaikki kansainvälinen kokemus lasketaan varmasti plussaksi.

Pystyn suosittelemaan vaihto-opiskelua aivan kaikille. Se on mahdollisuus repäistä itsensä johonkin aivan uuteen. Olen varmasti muuttunut vaihdon aikana. Enää en vieroksu edes ajatusta työskennellä jossain Suomen ulkopuolella. Koreaan tulen varmasti palaamaan vielä uudelleen.  Suwonia ja Ajou Universityä pystyn suosittelemaan erityisesti kauppatieteen opiskelijoille. Itse pääsin ensi kertaa asumaan johonkin suureen kaupunkiin, tällä kertaa jopa maailman toiseksi suurimpaan metropoliin. Elämä noin 25 miljoonan asukkaan keskittymässä on hieman erilaista, mutta lopulta hyvin helppoa. Ainakin kaikkea on saatavilla ja kaiken tekemiseen on todella hyvät mahdollisuudet.

Sivun alkuun
 

Yonsei University

Raportti  (Lukuvuosi 2012-2013)

Hakeminen ja lähtövalmistelut
Lukijalle. Hienoa, että harkitset vaihtoon lähtöä, ja olet jo päässyt niin pitkälle, että luet muiden kokemuksia ennen tai jälkeen hakuprosessin! Hakeminen ja päätöksen tekeminen on vaihtoon lähtemisen raskain vaihe. Hae yhdessä toisen kaverin kanssa, vaikkakin eri kohteisiin tai hae tukea jo vaihdossa olleilta kavereilta, jotka tietävät hakuprosessin paperisodan. Mahtavinta kuitenkin on, jos harkitset Etelä-Koreaan vaihtoon lähtemistä; upea maa, mahtavia ihmisiä, metropoli jollaista ei Euroopasta löydy, täynnä hyvää ruokaa ja hyviä bileitä. Itse valitsin kohteen alun perin sattumalta; tiesin, että haluan Aasiaan ja tiesin Koreasta vähemmän kuin muista Itä-Aasian maista, Kiinasta ja Japanista. Korea osoittautuikin nappivalinnaksi. Kevään kokemuksista voit lukea lisää blogista: http://vaihtelua.wordpress.com/

Hakeminen
Hakemiseen on selkeähköt ohjeet kotiyliopiston nettisivuilla ja mikäli jokin jää askarruttamaan mieltä, saa Itä-Suomen Yliopiston kansainvälisistä palveluista kattavan vastauksen. Hakemisessa raskainta oli erilaisten todistusten ja suosittelujen kerääminen, on varmaan turha kehottaa aloittamaan ajoissa, koska viime tippaan se kumminkin jää.  Lue ohjeet tarkasti, ettet lähetä hakupapereita suoraan kohdeyliopistoon, vaan ensin Kuopioon kansainvälisiin palveluihin tarkistettavaksi. Yonsei Univesity:llä on jonkinlainen keskiarvoraja, jonka mukaan opiskelijoita hyväksytään, mutta koskaan ei selvinnyt, kuinka tiukasti siitä pidetään kiinni.
Tultuasi hyväksytyksi haet sitten aikanaan Korean viisumia, jonka saat liian lyhyeksi ajaksi (4kk), ja joudut hakemaan siihen pidennystä Korean päästä uudelleen, paikallisesta Immigration Officesta. Suomen päästä viisumia haettaessa tarvitset tietyt dokumentit, jotka lähetystö listaa nettisivuillaan. Lisäksi he kysyvät todistuksen varallisuudesta (yli 5000 USD) ja lentoliput Koreaan, joten ota nämä jo kysymättä mukaan niin säästyt etsimästä printteriä Helsingin keskustassa.

Kurssitarjonta
Edellisten vuosien kurssitarjottimet löytyvät Yonsei:n nettisivuilta, http://ysweb.yonsei.ac.kr:8888/curri120601/curri_new.jsp#top.
Kursseja voit hakea järjestelmästä hakusanoilla, tai sitten vain käydä läpi manuaalisesti eri tiedekuntien kursseja. Jos olet neljännen vuoden kandidaattiopiskelija, voit hakea myös graduate-kursseille. Lue huolella koodien selitykset järjestelmästä, niin tiedät mitkä kurssit on opetettu englanniksi. Kurssitarjontaahan Yonsei:ssa riittää, joten käytä se hyödyksi ja käy kursseja, joita et voisi Suomessa opiskella. Kurssien vaikeustasosta ei kannata paljoa välittää, kurssien vaativuus vaihteli opettajasta riippuen, eikä yleisesti ollut kovin korkea. Vaihto-opiskelijoita kohtaan arvostelu on helläkätistä, joten voit huoletta ottaa vaativia kursseja, jotka suoritat kevyemmällä intensiteetillä. Osa laitoksista ei huoli kursseilleen muita kuin omia opiskelijoitaan, mutta tämä selviää joko koodista, tai syllabuksesta. Mikäli välttämättä haluat jollekin tietylle vaihto-opiskelijoilta "suljetulle" kurssille, ottamalla yhteyttä suoraan professoriin tulet luultavasti pääsemään kurssille.
Valmistele suosiolla vähintään kaksinkertainen kurssilista, koska hakuprosessi on armoton. Yliopiston nettisivuilla ja Yonsein sinulle lähettämässä materiaalissa lukee, milloin järjestelmä aukeaa kurssirekisteröitymiseen. Luultavasti tämä on Suomen aikaan aamuyöllä, ja valtaosa kursseista joille haluat, täyttyvät sekunneissa järjestelmän aukeamisesta. Ole siis valmiina klikkaamaan itsesi järjestelmään ja rekisteröitymään kursseille tärkeysjärjestyksessä. Vaihto-opiskelijoiden orientaatioviikon aikana on toinen kurssihaku, jolloin osa vaihtaa kursseja ja paikkoja vapautuu. Jos kurssi on täynnä, voi haun jälkeen käydä opintotoimistossa pyytämässä pääsyä kurssille, tai mennä kurssin ensimmäiselle oppitunnille ja pyytää lupaa professorilta, jotka yleensä joustavat. Kurssille pääsemisestä ei siis kannata stressata etukäteen, vaan saat hoidettua valtaosin asiat vaikka vasta paikanpäälle. Täytä Itä-Suomen Yliopiston Learning agreement vasta kun kurssien add and drop  -aika päättynyt ja olet varma mitkä kurssit käyt, niin et joudu täyttelemään lomaketta moneen kertaan.


Opinnot
Oman pää- tai sivuaineideni opintoja (kotitaloustiede, terveystieteet ja luokanopettajan opinnot) ei juuri Yonseissa englanniksi tarjottu. Päädyin siis valitsemaan löyhästi näihin aineisiin liittyviä oman mielenkiintoni mukaan. Lähtökohtana kurssivalinnoille oli, että joko perjantai tai maanantai jää vapaapäiväksi  (suosittelen jättämään molemmat vapaaksi, jos suinkin mahdollista). Tämän vuoksi en valinnut korean kielen kurssia, jonka tunnit sijoittuvat maanantaista perjantaihin iltapäivälle. Opintopisteitä tuli saada Yonsein puolesta vähintään 9 ja enintään 18 pistettä. Pisteet karkeasti tuplautuvat Suomen pisteiksi muunnettaessa.


Business and society, IEE3325, 3 pistettä
Erinomainen perus business-kurssi, jossa aiempaa osaamista aiheesta ei vaadittu. Kurssille osallistui paljon business-opiskelijoita, joten oppia tuli sekä vertaisilta, että opettajalta. Opettaja oli erinomainen uusseelantilainen, Yhdysvalloissa opiskellut, nykyaikaisia opetusmenetelmiä ja joustavia poissaolokäytäntöjä harjoittava talouden ja opetuksen ammattilainen. Kokeiden tilalla oli kirjoitelmat, joka helpottaa koeviikon painetta huomattavasti.


Politics and society of North Korea IEE3131, 3 pistettä
Pohjois-Korea kurssia piti paikallisen tutkimusinstituutin tutkija, jolla ei ollut pedagogisia opintoja takanaan. Luennointi ja kahteen kertaan samoista aiheista tehdyt esitelmät toimivat kurssin runkona. Aihe itsessään on todella mielenkiintoinen (ja varsin ajankohtainen keväällä 2013), mutta tällä kurssilla aiheen hohto onnistuttiin hautaamaan teoreettiseen pohdintaan.

Food preparation sciences and culinary art FNS2107, 3 pistettä
Kurssin nimestä ja kurssikuvauksesta voisi saada kuvan, että kurssi sisältää ruuanlaittoa ja käytännön työskentelyä, mutta näin ei suinkaan ole. Kurssi oli käytännössä ravitsemustieteen kurssi. Professori oli asiantunteva, englantia ymmärrettävästi osaava ja poissaolokäytänteissä joustava. Kurssilla moni asia opiskellaan korealaiseen tapaan ulkoa, ja opettaja kertoo tunneilla mitkä asiat tulee kysymään kokeissa. Hyvä kurssi, jos on kiinnostunut aiheesta tai haluaa oppia jo tutut asiat englanniksi. 

Taekwondo 1, SLS1103, 1 piste
Mainio korealaisen professorin ja taekwondo-opiskelijoiden pitämä Taekwondon alkeiskurssi, jossa järjestetään erikseen opetusta kokeneemmille opiskelijoille. Ei teoriaa, vaan tunnit koostuvat perusasentojen, -lyöntien ja –potkujen harjoittelusta – tunneilla ei oteta kontaktia, joten sopii hyvin aloittelijoillekin.

Teaching methods in yoga, PED2808, 1 piste
Mahtava kehonhuollon ja rentoutumisen kurssi! Opettaja (joogaguru) on keski-ikäinen ranskatar, joka ottaa mielellään vastaan ehdotuksia ja joustaa poissaoloissa. Kurssi vaatii lähinnä läsnäoloa ja mukaan heittäytymistä.
 

Kurssit ja opettajat Yonsei:ssa ovat pääosin hyviä, koeviikot ja kokeet suomalaisjärjestelmään tottuneelle ovat toki pieni kulttuurishokki. Puolivälissä kevättä on välikoeviikko ja viimeisellä viikolla toinen koeviikko; tämä aiheuttaa vaihto-opiskelijoissakin lievää paniikkia, mutta täysin turhaan. Läsnä olemalla tunneilla läpäiset kokeen, selaamalla tenttimateriaalin saat jo hyviä tuloksia. Opiskelustrategia tulee muuttaa isojen kokonaisuuksien hallinnasta pienempien yksityiskohtien ulkoa muistamiseen. Virallisesti järjestelmä on vaativa, mutta käytännössä kokeista ja kursseista selviää lähes samalla panoksella kuin Suomessa; lähinnä toisen kielen käyttö aiheuttaa lisävaivaa.

Vaihdon aloitus
Yonsei University järjestää ennen opintojen alkua orientaatioviikon, jolloin saat tietoa kaikesta tarpeellisesta. Ainakin keväällä viimeisestä orientaatiopäivästä opintojen alkuun oli lähes kaksi viikkoa, jolloin osa vaihtareista vasta saapui. Suosittelen osallistumaan orientaatioon, ja tutustumaan vaihtareihin seuraavina päivinä, mutta käyttämään päivät ennen koulun alkua tehokkaasti matkustellen. Orientaatioviikon tuntumassa järjestetyt bileet klubeilla toki rajoittavat tehokasta matkustelua, mutta bileisiin ehtii myöhemminkin. Lisäksi jo ennen vaihtoa voit liittyä Buddy programiin, jonka kautta muodostetaan pienehköjä ryhmiä, joille järjestetään vaihdon aikana vapaamuotoista kivaa. Ryhmänne saa mentorin, jolta voit sitten tarvittaessa pyytää apua missä tahansa.  Suosittelen! Lisäksi voit ottaa osaa monenlaisiin kerhoihin, jotka esittäytyvät ensimmäisillä viikoilla kampuksella – ota rohkeasti yhteyttä standella oleviin opiskelijohin, vaikkakin niillä valtaosa infosta on koreaksi. Ilmesty vaihtarikaverin kanssa kerhon ensimmäiseen tapaamiseen, näin tuli itsekin tehtyä ja hauskaa oli! Näiden lisäksi alkuajasta saat kutsun language exchangeen, johon en itse ottanut osaa. Language exchangessa opetat omaa kieltäsi toiselle siitä kiinnostuneelle ja toisin päin, moni vaihtarikaveri sai tällä tavoin itselleen korealaisen ystävän, joten suosittelen!

Asuminen
Asuin yliopiston asuntolassa, SK Global Housessa, josta yhden katon alta löytyy kaikki palvelut, joita päivittäin tarvitset. Jaoin huoneen toisen vaihto-oppilaan kanssa. Pienen huoneen jakamisesta voi olla montaa mieltä, mutta omalta osaltani se meni huomattavan kivuttomasti, tällä tavoin et myöskään jää omaan huoneeseesi viettämään liian paljon aikaa. Yliopiston toinen kansainvälinen asuntola on SK Global Housen naapurissa, International House jaetuilla suihkuilla ja edullisemmalla hinnallaan. Korealaiset opiskelijat asuvat kotonaan tai sitten jakavat huoneen neljän hengen kanssa asuntolassaan (Muak) yliopiston pohjois-portilla. Muakissa on kotiintuloajat, SK Global Housessa ja International housessa "vain" kulunvalvonta ja tarkat säännöt naisten ja miesten alueista. Mikäli haluat täyttä vapautta, yksityisiltä markkinoilta voit vuokrata samaan hintaluokkaan huoneen, mutta huoneiden taso on usein vaatimaton. Asuntoloissa olet lisäksi aina lähellä muita vaihtareita, tapahtumia ja opintoja. Vuokra SK Global Housessa näyttäisi tällä hetkellä olevan 910€ neljältä kuukaudelta. Huomaa, että asuntoloihin on erillinen hakuprosessi, johon on selkeät ohjeet asuntolan nettisivulla.

Vapaa-aika
Vaihto-opiskeluni päätavoitteena ei ollut opiskelu, vaan kulttuurikokemukset ja matkustelu. Vapaa-aikani siis kului Soulin eri osia kierrellessä, vaihtarikavereiden kanssa matkustellessa ja yhdessä syöden ja juhlien Soulissa. Näiden lisäksi vapaa-aikaa ei juuri jäänyt. Jokaiselle vapaalle päivälle tai puolikkaalle päivälle riittää tutkittavaa metromatkan päässä jo pelkästään Soulissa. Joka viikolla on useammat kuin yhdet bileet, lähes joka ilta on mahdollisuus lähteä jonkun kaverin kanssa päivälliselle ja "yhdelle".
Korea on pinta-alaltaan kolmanneksen Suomesta, joten kolmen päivän viikonlopun aikana voi matkustaa minne hyvänsä Korean sisällä. Kursseilta saa olla poissaoloja, joten myös kymmenen päivän rantalomia naapurimaihin on mahdollista järjestää.

Tutustuin vaihdon aikana muutamaan korealaiseen kurssikaveriini paremmin ja sain yhden yhteydenoton aikaisemmin Suomessa vaihto-opiskelijana olleelta korealaiselta. Korealaiset eivät ole helpoiten kontaktia ottavia, vaan arkailevat omaa englanninkielentasoaan; rohkeasti kontaktia heihin päin ottamalla saatat kuitenkin hetkessä solmia ystävyyssuhteen. Muihin vaihto-opiskelijoihin tutustut pakon edessä ja hyvä niin. Ota osaa alussa kaikkeen mahdolliseen järjestettyyn aktiviteettiin, niin varmasti tutustut monenlaisiin ihmisiin.
Puoli vuotta, tai käytännössä reilu neljä kuukautta, on hyvin lyhyt aika. Mikäli pysyt tuon ajan aktiivisena ja pyrit hankkimaan itsellesi uusia ystäviä ja upeita kokemuksia, tuskin huomaatkaan kun vaihtoaikasi on jo lopuillaan. Koti-ikävää et siis ehdi tuntea. Korea on hyvin erilainen maa, jolla on erilainen, omaleimainen, kulttuuri. Itse luin suomalaiset Koreasta kertovat teokset ja selailin läpi muutaman englanninkielisen Koreasta ja Itä-Aasiasta kertovan teoksen. Lukemisen jälkeen tiesin suunnilleen mitä olettaa, mihin olen menossa ja kuinka käyttäytyä. Loppujen lopuksi erot Suomeen tai Eurooppaan eivät ole niin isot, kuin kirjat antavat ymmärtää. Suosittelen kuitenkin tutustumaan kohdemaahan huolella ennen sinne menoa; olet heidän silmissään paremmin käyttäytyvä ja ymmärrät heitä ja heidän tapojaan paremmin. Suosittelen myös opettelemaan heti alkuajasta paikalliset kirjoitusmerkit, joten kykenet ymmärtämään edes jotakin kadulla liikkuessasi tai ravintolan listaa selaillessasi. Itse en näin tehnyt, hyvin pärjäsin, mutta helpompaa olisi ollut jos olisi merkit osannut.

Vaihdon positiiviset ja negatiiviset puolet
Vaihdon ainoana negatiivisena puolena vaihdossa näen, että joudut olemaan erossa puolisostasi, perheestäsi, ystävistäsi ja tuttavistasi neljästä kuukaudesta yhteen vuoteen. Tämä on toisaalta myös vaihdon positiivisia puolia, erossa olon jälkeen arvostat ihmissuhteitasi entistä enemmän. Kaikki ennen vaihtoa lukemani vaihtoraportit hehkuttivat vaihtokokemuksen erinomaisuutta – eivätkä turhaan. Vaihto on vähintään kerran elämässä koettava asia, joka kasvattaa sinua ihmisenä. Lisäksi saat roppakaupalla uusia kokemuksia ja ystäviä. Positiivisia puolia tämä vaihtoraportti on kukkurallaan, joten ei muuta kun hakemaan!

 Sivun alkuun 

 

Raportti (lukuvuosi 2012-2013)

Lähdin vaihtoon kolmannen opiskeluvuoteni jälkeen, juuri ensimmäisen kliinisen vuoden jälkeen. Olin halunnut lähteä vaihtoon jo pitkään ja lähinnä arponut sopivaa ajankohtaa. Ajattelin, että vaihtoon olisi hyvä lähteä ennen kuin pääsisin oikeisiin lääkärin töihin. Myöhemmin vaihtoon lähtiessä saattaisin olla hermostuneempi siitä, miten palata töihin pitkän tauon jälkeen. Päätin myös lähteä koko lukuvuodeksi, koska ajattelin että se lukujärjestyksen kannalta olisi helpompaa, siirtyisin vain suoraan alemmalle kurssille ja voisin käyttää joululomani matkustellessa.

Vaihtokohteita mielessäni oli useita, mutta Etelä-Korea valikoitui perustein että se on Aasiassa mutta opetuskielenä englanti. Luin lähinnä läpi eri yliopistojen kurssitarjontaa ja päädyin Yonsein yliopistoon, koska siellä tarjottiin esimerkiksi liikuntalääketieteen ja syöpäbiologian kursseja. Muissa yliopistoissa ei välttämättä löytynyt mitään edes hämärästi lääketieteeseen liittyvää. Lisäksi kiehtoi päästä suurkaupunkiin, joten Yonsein sijainti keskellä Soulin kaupunkia vaikutti houkuttelevalta.

Hakuprosessi oli helppo, sekä koti- että kohdeyliopiston puolesta. KV-osastolta sain selkeät ohjeet, mistä mitäkin todistusta ja lappua voi kysellä, eikä minkään saaminen ollut haastavaa. Kurssitarjontaan tutustuin etukäteen yliopiston sivuilta.
 

Saavuin Koreaan noin viikko ennen lukukauden alkua, lentokentällä oli vastassa kuljetus yliopistolle ja asuntolalle. Olin hakenut asuntoa asuntolasta aiemmin yliopiston sivujen kautta ja maksanut jo syyslukukauden vuokrani etukäteen. Ratkaisu oli kovin helppo, mutta miinuspuolina huoneen joutui jakamaan toisen ihmisen kanssa ja asuntolan säännöt tuntuivat teini-ikäisille suunnatuilta. Kuitenkin saapuminen Souliin meni helposti, sain kyydin asunnolleni ja pian olin jo purkamassa tavaroita. Kämppäkaverini osoittautui oikein mukavaksi tytöksi, vaikkei meistä ehkä ylimpiä ystäviä tullutkaan.


Enne varsinaista lukukauden alkua Yonseissa järjestettiin monenlaisia infoluentoja. Lisäksi Buddy Program- ohjelman kautta ryhmälle vaihtareita järjestyi aina yksi tuutori, joka organisoi esimerkiksi yhteisen illallisen ensimmäisellä viikolla. Olisin ehkä kaivannut hieman enemmän käytännön tietoa alkuun. Onneksi korean-amerikkalainen kämppikseni auttoi hankalimmissa asioissa. Kurssit valittiin sähköisesti nopeimmat ensin – periaatteella. Kaikkia haluamiani kursseja en saanut, sillä suosituimmat täyttyivät minuuteissa. Loppujen lopuksi syyslukukauden kurssini olivat liikuntalääketiedettä, syöpäbiologiaa ja korean kieltä. Keväällä valitsin lisäksi fysiologiaa kertausmielessä sekä erityiskoulutuksen kurssin ihan vain mielenkiinnosta.

Kurssit olivat tasoltaan hyvin vaihtelevia. Osa opettajista tuntui vaativan lähes mahdottomuuksia opiskelijoilta kun taas toisissa oppiaineissa suoraan sanottuna riitti kun näytti naamaansa tunnilla. Syöpäbiologian luennoitsija oli todella hyvä ja asiaansa perehtynyt, liikuntalääketieteen kurssi taas toteutettiin erilaisten potilastapausten ja esitelmien muodossa. Opettaja oli asiantunteva ja saattoi usein (joskus vähän liian usein) viitata oppitunneilla omiin tieteellisiin julkaisuihinsa. Korean kieli oli aluksi todella haastavaa, mutta vaivan arvoista. Pienestäkin kielitaidosta oli paljon hyötyä, vaikka oma sanavarastoni taisi rajoittua lähinnä ruokaan ja juomaan.

Opintojen ohella keskityin vapaa-ajan viettoon ja matkusteluun. Soulissa on mahdollista tehdä lähes mitä tahansa. Ravintoloita, kahviloita, baareja, klubeja, puistoja, kauppoja ja karaokehuoneita on lukematon määrä. Koulun kuntosali oli todella hieno ja hinta alhainen, lenkkeilyä taas oli mahdollista harrastaa Soulin monissa puistoissa tai Han-joen rannalla. Vaellus on Koreassa melkein käsittämättömän suosittua, vuoria ja reittejä oli myös keskellä kaupunkia, lähin heti opiskelija-asuntolan takana. Koska Kuopiossa opiskelu on välillä melko kiireistä ja aikaa vievää, nautin suunnattomasti siitä että kursseja oli vähän ja oli aikaa harrastaa. Suurimman osan vapaa-ajastani vietin vaihdossa saatujen ystävieni kanssa, en Suomessakaan viihdy kovin paljon yksin ja vaihdossa vielä vähemmän. Hauskimmat muistot vaihdon ajalta liittyvätkin ehdottomasti muihin ihmisiin ja heidän kanssaan vietettyyn aikaan. Ihmisiin oli helppo tutustua ja aina löytyi joku seuraksi esimerkiksi illalliselle. Tuntui myös siltä, että sain ystäviä joita tulen näkemään vielä tulevaisuudessa. 

Vaihdon ensimmäinen ja viimeinen kuukausi olivat raskaimmat ja vaikeimmat. Aluksi olin kielen ja kulttuurin takia melko pihalla, ja mietin miten ihmeessä olen päätynyt tällaiseen paikkaan. Viimeisenä kuukautena kotiinlähtö taas oli jo niin lähellä, etten malttanut pysyä aloillani. Kaikki muu vaihdossa vietetty aika oli lähinnä upeaa ja uusien, jännien asioiden, maiden ja tapojen jatkuvaa ihmettelyä. Joululoman aikana matkustelin Kaakkois-Aasiassa kaksi kuukautta ja silloin mietin, haluanko edes tulla koskaan kotiin! Kuitenkin 11 kuukautta 20 miljoonan ihmisen suurkaupungissa teki tehtävänsä ja Suomeen palattuani tuntui siltä, että olen saapunut paratiisiin jossa kaikki on vihreää, rauhallista, käsittämättömän kaunista ja ihmiset leppoisia kuin muumit.

Tiivistäisin, että vaihto vei lähes kaikki rahani mutta sain paljon enemmän kuin olisin osannut kuvitella. Kaikki oli sen arvoista, en kadu yhtään ravintolailtaa, ostettua vaatetta, menetettyä yöunta tai juotua olutta. Sain paljon uusia näkökulmia joita toivon voivani hyödyntää tulevaisuudessa lääkärin työssäni. Matkustelu, esitelmät, ihmisten kohtaaminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen eivät nykyisin juurikaan jännitä. Voin suositella vaihtoon lähtöä kaikille, erityisesti niille jotka miettivät onko siinä mitään järkeä. 

Sivun alkuun

 

Raportti  (syksy 2011)

Vietin syksyn 2011 opiskelijavaihdossa Etelä-Korean miljoonamassojen asuttamassa pääkaupungissa Soulissa. Itseään maan vanhimmaksi ja parhaimmaksi tituleeraava Yonsei University toimi vaihtoyliopistonani ja tarjosi vaihto-opiskelijalle otollisen lähtökohdan ennen kaikkea korealaiseen kulttuuriin tutustumiseen. Toivon tämän lyhyen vaihtoraporttini innostavan muita Itä-Suomen yliopiston opiskelijoita vaihtosuunnitelmien laatimisessa, miksei toki muitakin tätä lukemaan eksyviä.

Aloitin yliopisto-opinnot Joensuussa syksyllä 2009 ja vaihtoni Souliin ajoittuikin kolmannen opiskeluvuoteni syksylle. Ajankohtavalintani toi mukanaan sekä huonoja että hyviä puolia, sillä vaihto tarjosi mahdollisuuden etsiä erilaisia näkökulmia omaan opiskeluun toisesta kulttuurista, mutta samaan aikaan Suomen opinnot katkesivat puoleksi vuodeksi ennen kandidaatin työn aloittamista. Olin harkinnut hakemista vaihtoon jo vuotta aikaisemmin, mutta siirtänyt hakuani erinäisistä syistä johtuen vielä vuodella. Näin jälkikäteen ajateltuna järkevämpää olisi kuitenkin ehkä ollut lähteä toisena yliopistovuotenani tai heti kandin valmistumisen jälkeen.

Itse vaihtoon pääseminen on Itä-Suomen yliopistolla tehty opiskelijoille enemmän ja vähemmän helpoksi. Hakuprojekti kuulostaa yksinkertaiselta ja varsin ohjatulta, mutta todellisuudessa omaa aktiivisuutta ja asioista selvää ottamista vaaditaan itsellesi sopivan vaihtokohteen löytämiseksi ja hakuprosessin onnistuneesti loppuun saattamiseksi. Erityisen tärkeää on mielestäni selvittää potentiaalisilta kohdeyliopistoilta heidän kurssitarjontansa ja sen yhteensopivuus oman tutkinnon kanssa. Itä-Suomen yliopisto ei aseta opiskelijoillensa sinänsä vaatimuksia tiettyjen kurssien suorittamisesta vaihtokohteessa, kuten monet muut yliopistot omilla tahoillansa tekevät, vaan omat kurssit ovat vapaasti valittavissa. Henkilökohtainen kokemukseni kuitenkin on, että vaihtoajasta saa paljon enemmän irti, mikäli löytää itseään todella kiinnostavia ja sekä tutkintoa että tulevaisuutta palvelevia kursseja.

Minä lähdin vaihtoon Itä-Suomen yliopiston ja Yonsei Universityn kahdenvälisen vaihtosopimuksen kautta. Päädyin valitsemaan kohteeni oikeastaan puoliksi sattuman saattelemana. Tavoitteenani oli alusta alkaen päästä niin pitkälle kuin lentokone Suomesta voi pienen ihmisen kantaa ja kokea sitä kautta täysin uusi ja erilainen kulttuuri mahdollisimman kaukana Suomesta. Tiesin haluavani joko Aasiaan tai Oseaniaan, mutta kaksi potentiaalista vaihtokohdetta karsiutui heti alkuunsa pois pelkästään hakuprosessin hankaluuden ja arvioitujen kustannusten takia. Etelä-Korea oli maa, josta en juuri mitään tiennyt ja minne juurikaan muut eivät edes havitelleet. Luultavasti juuri tästä seikasta sain poltteen hakea juuri tähän kohteeseen lähipiirini kauhisteluista huolimatta. Vastaavanlainen pioneerihenki yhdisti monia Yonseihin lopulta päätyneitä ja tuloksena olikin mitä mielenkiintoisin opiskelijayhteisö.

Yonseihin haku tapahtuu kaksivaiheisesti. Ensimmäisessä vaiheessa hakupaperi jätetään omalle yliopistolle, joka valitsee ne opiskelijat, joita se esittää vaihtoon kahdenvälisen sopimuksen turvin. Minä olin ensimmäisen hakulomakkeen jättäessäni vielä hieman epävarma koko projektista, sillä poikaystäväni oli jäämässä Suomeen odottamaan paluutani ja puoli vuotta tuhansien kilometrien päässä toisesta vaikutti suuremmalta haasteelta kuin itse maassa ja sen kulttuurissa selviäminen. Saadessani myöntävän vastauksen ensimmäisen vaiheen haussa lähtivät pyörät kuitenkin itsellään pyörimään kohti lähtöä.

Haun toisessa vaiheessa Yonsein yliopisto vaatii kaikkia vaihtoon pyrkiviä, oman yliopiston jo tehdystä hyväksynnästä huolimatta, vielä osallistumaan heidän omaan valintaansa. Yonsei vaatii varsinaisen hakudokumentin lisäksi opiskelijaa hankkimaan jopa hieman liiallisen määrän todistuksia selvitykseksi opiskelijan kyvyistä selvitä lukukausi vieraassa valtiossa. Näihin dokumentteihin kuuluivat muun muassa kielitodistus, henkilökohtainen opintosuunnitelma, opintorekisteriote, vakuutustodistus ja jonkinlainen todistus vaihtoajan rahoituksesta. Kannattaa aloittaa todistusten keräämien ajoissa, siltä varalta, että ongelmia ilmenee matkan varrella.

Hakuprosessin toisen vaiheen papereiden lähdettyä postissa kohti Soulia sai vastaanottavan yliopiston vastausta odotella ainakin minun tapauksessani useamman kuukauden. Kun lopullinen tieto vaihtoon pääsystä vihdoin saapui kesäkuun alussa, olin sekä kauhuissani että innoissani. Todellinen työ matkan valmistelua varten alkoi vasta tässä vaiheessa, sillä hoidettavana oli vielä liuta asioita ennen lähtöä. Lentoliput, viisumiasiat, rokotukset, asunnonhankinta, opintotukiasiat, sosiaaliturvaa koskevat asiat, kurssivalinnat, vakuutukset ja kokonainen liuta muita hoidettavia kasaantui kesäkuulle ja heinäkuulle.

Soulin kentällä minua vastassa oli Yonsein eräästä opiskelijakerhosta kaksi opiskelijaa, sillä olin heille edellisellä viikolla viestittänyt ja pyytänyt heitä minut noutamaan. Kyseinen kerho toteutti tätä noutoa rahallista korvausta vastaan ja toimitti saapuvan opiskelijan suoraan tämän asuinpaikkaan auttaen tarvittaessa myös asuinpaikkaan kirjautumisessa. Myöhemmin joutuessani taittamaan lentokentän ja keskustan väliä useampaankin otteeseen matkustin metrolla, joka Soulissa on mielestäni kätevin tapa ulkomaalaiselle kulkea paikasta toiseen.

Valitsin vaihtoaikana asuinpaikakseni kampusalueella sijaitsevan asuntolan. Asuntolan ohella majoitusta olisi voinut etsiä muualtakin, pari suomalaista nuorta miestä majoittuivat yksityisiltä markkinoilta vuokraamaansa asuntoon aivan naapurustomme Sinchonin ytimessä. Olin aluksi itsekin epävarma haluanko varmasti asuntolaan jakamaan huoneeni toisen henkilön kanssa puoleksi vuodeksi, varsinkin kun internetissä esitetyt järjestyssäännöt vaikuttivat lähinnä alakoululaisia varten laadituilta. En kuitenkaan katunut päätöstäni majoittua asuntolaan kertaakaan sen jälkeen, kun olin jalkani SK Global Housen ovesta sisään tunkenut. Elämä asuntolassa tarjoaa varsinkin ensihetkien kulttuurishokista ja koti-ikävän puuskista kärsiville mainiota vertaistukiterapiaa ja mahdollistaa uusiin, samassa tilanteessa oleviin opiskelijoihin tutustumisen kannustavassa ympäristössä. Asuntolan alakerran vastaanottoaulassa istuu ympäri vuorokauden aina henkilökunnan jäsen vastaamassa sekä turvallisuudesta että opiskelijoiden avustamisesta. Apu on siis aina lähellä, eivätkä työntekijät yleensä lepää ennen kuin opiskelijalla on varmasti taas hyvä olla. Itse jouduin heitä vaivaamaan muun muassa sairastuessani äkillisesti sairaalahoitoa vaativasti ja tietokoneeni kovalevyn rikkoutuessa.

Muutama vinkki asuntolaan vaihtoajaksi hakeutuville. Ensinnäkin, älkää pelästykö SK Global Housen nettisivuilla listattujen järjestyssääntöjen huimaa määrää. Niiden tarkoitus on todellakin vain pelotella asukkaita käyttäytymään hyvien käytöstapojen mukaisesti. Todellisuudessa ainut sääntö, josta todella pidetään tarkasti kiinni, on naisten ja miesten kerrosten erottaminen toisistaan. Mikäli siis pystyt olemaan änkeämättä toisen sukupuolen kerrokseen ja omaat perushyvät käytöstavat, ei sinulla tule olemaan minkäänlaisia ongelmia asuntolassa. Toisekseen, asuntolaan pyrkivän opiskelijan tulisi huomioida asuntolan vaatima terveysselvitys siitä, ettei henkilö kanna hepatiitti a:ta tai tuberkuloosia. Tähän pikku yksityiskohtaan eivät läheskään kaikki olleet kiinnittäneet huomiota, sillä sitä ei selkeästi asuntolaan hakiessa missään mainita. Pelkät rokotusselvitykset tauteja vastaan eivät riitä, vaan hepatiittia varten tulee olla tuoreet laboratoriotulokset ja tuberkuloosia varten röntgenin kautta haettu vahvistus. Normaali elämässä varsinkaan röntgenkuvan ottaminen ei Suomessa ole kovin halpaa. Koska minulle tällainen vaatimus selvisi vasta Souliin saapuessani, jouduin kokeisiin paikan päällä. Toimitus maksoi minulle yhden euron ja olin ulos terveyskeskuksesta viidentoista minuutin jälkeen.

Elämä Soulissa on nopeatempoista, väkijoukkojen värittämää ja kulturellisti mielenkiintoista. Pelkästään Soulin kaupunkialueella asuu yli kymmenen miljoonaa ihmistä. Tähän väkijoukkoon yksi suomalainen hukkuu hetkessä. Onkin siis syytä varautua eksymään ja varautua siihen, että joillakin alueilla olet niin erikoinen näky, että paikalliset avoimesti tuijottavat menoasi. Eksymällä kaupunkiin kuitenkin tutustuu parhaiten, sillä tuntikausien käveleminen eri alueilla auttaa tutustumaan parhaisiin ravintoloihin, kauppoihin ja reitteihin. Ihmisten tuijotustakaan ei pidä vieroksua, vaan ottaa se tervetulleena vastaan. Korealaiset ovat äärimmäisen ystävällisiä ihmisiä ja auttavat ulkomaalaista mielellään, vaikka aina englannin taito ei heillä siihen riitäkään. Vaillinaisia kielellisiä taitoja paikataan kuitenkin leveillä hymyillä ja vähintään yhtä leveällä elekielellä, eikä kellään ole koskaan niin kiire, ettei eksynyttä opiskelijaa pystyisi ainakin neuvomaan oikealle tielle.

Itä-Suomen yliopisto myöntää Euroopan ulkopuolelle lähteville vaihto-opiskelijoille 1500 euron arvoisen apurahan, jonka turvin on mahdollista kattaa sekä lennot että asunto vaihtoaikana. Lisäksi Kelan opintotuki riittää ruokakustannuksiin kuukauden aikana mainiosti, jollet sitten tapaa juosta baareissa joka toinen ilta. Itse keskityin nauttimaan enemmänkin siitä hyvästä ruuasta ja opiskelemaan iltani.

Mitä tulee opiskeluun Etelä-Koreassa, se poikkeaa hyvinkin paljon ainakin omasta opiskelustani Itä-Suomen yliopistossa. Kurssit vaativat osallistujiltaan enemmän työtä, mutta tarjoavat työmäärään nähden hyvin vähän opintopisteitä. Opettajat vaativat kursseilla mahdottoman määrän kirjallisia töitä, etukäteistä lukemista ja tuntiosallistumista. Itse suoritin kaiken kaikkiaan neljä kolmen opintopisteen kurssia, joista kahdella tehtäviä syötettiin opiskelijoille siihen tahtiin, että ne vääjäämättä kasaantuivat ja kaikkia ei ollut mahdollista saada valmiiksi, jos pyrit tekemään ne suomalaisen yliopistostandardin mukaisesti. Vastapainona suurelle työmäärällä oli kurssien arvostelu sitten kuitenkin jopa ärsyttävän lepsua, sillä Etelä-Koreassa hyvien numeroiden saaminen ja antaminen on tärkeää, eikä vaihto-opiskelijoita haluta lähettää kotiin huonojen arvosanojen kanssa. Vaikka Yonsein tarjoamat kurssit mekaanisella tasolla vaativat paljon työtä, eivät ne syvällisemmällä, luovalla tasolla vaadi opiskelijoilta liikoja. Tärkeintä on, että oppii annetun materiaalin, mutta opetus hieman kompastelee opitun soveltamisessa käytäntöön. Lisäksi opettajien englannin kielen taidot vaihtelevat, joka toisille voi tuottaa hienoisia ongelmia tuntityöskentelyn suhteen. Koin kuitenkin hyötyväni opetuksessa hyvinkin monessa suhteessa. Tietenkin pääsin opiskeluni kautta kehittämään englanninkielistä ilmaisuani ja loppuajasta kasvoin varsin tyytyväiseksi englanninkielisiin tekstituotoksiini. Lisäksi kasvoin rohkeammaksi kontaktiopetustilanteissa ja jatkuvat kotitehtävät rutinoivat kirjoittamistekniikkaani.

Omia opintojani Itä-Suomen yliopistossa opintoni Yonseissa eivät välttämättä parhaimmalla mahdollisella tavalla tukeneet, lähinnä siksi, että oikeustieteiden kurssitarjonta kurssivalikoimassa oli suppea ja lisäksi surkeasti järjestelty. Suurin osa lakisisällöstä oli piilotettu "political science" osaston kursseihin ja varsinaisiksi lakikursseiksi tituleerattuja kursseja olikin listalla tasan kaksi, joista kummatkin luonnollisesti itselleni valitsin.

Olen nyt kertonut kokemuksiani ja näkemyksiäni Etelä-Korean Soulista ja Yonsei Universitysta pyrkien antamaan mahdollisimman rakentavan kuvan vaihtokohteesta. Paljon olen varmasti unohtanutkin ja kuten aina on syytä muistaa, matkalle mahtuu myös vaikeuksia. Etelä-Korea on haastava maa, eikä pelkästään sen takia, että englannin kielen osaamisen taso on näinkin pitkälle modernisoituneessa valtiossa yllättävän huonoa. Ulkomaalaiset törmäävät väkisinkin käytännön ongelmiin, jotka voivat tuntua turhauttavilta. Lääkäriin pääseminen voi olla hankalaa tai vähintäänkin hyvin kallista, paperibyrokratia paikallisviranomaisissa monimutkaista ja väsyttävää, ja asiat, jotka kotimaassa hoituisivat hyvin yksinkertaisesti, eivät välttämättä hoidu läheskään yhtä yksinkertaisesti tässä aasialaisessa kulttuurissa. Tärkeintä on olla rohkea, pohtia ongelmatilanteita rauhassa ja hakea tukea ystävistä niinä hetkinä, kun itseltä loppuvat panokset.

Minulle vaihtoaika Soulissa oli yksi elämäni kohokohdista. Kokemus on kasvattanut minua ihmisenä ja avartanut taatusti maailmankatsomustani tavalla, jonka mielelläni haluaisin jakaa myös muiden kanssa. Haastavinta reissussa oli taistella ajoittain kasvavaa ikävää vastaan yhdessä arkipäivän ongelmien kanssa. Apua ikävään sai pitämällä itsensä kiireisenä ja hakemalla tukea sekä paikallisista ystävistään että niistä ihmisistä, joita kotona eniten ikävöi. Lopussa ja kaikesta onnellisesti selvinneenä on kuitenkin helppo hymyillä ja muistella niitä vaihtoajan parhaita paloja, joita minulle henkilökohtaisesti ovat olleet uudet ystävät, onnistumisen tunteet, oman sisäisen rohkeuden löytäminen ja kaikki tänä aikana lahjaksi saamani muistot, niin ja unohtamatta tietenkään sitä ruokaa! 

Sivun alkuun

Raportti (lukuvuosi 2010-2011)

Lähdin Etelä-Koreaan vaihtoon, Yonsei Universityyn, Souliin, 2010 syksyllä koko vuodeksi. Halusin ehdottomasti koko vuoden mittaisen vaihdon, sillä uskon että puoli vuotta ei ole tarpeeksi pitkä aika tuntemaan kohdemaata ja sen kulttuuria tarpeeksi monipuolisesti. Olettamukseni osui oikeaan, sillä toinen lukukausi opetti paljon kun alkuinnostus ja pelkät positiiviset asiat olivat jo hieman laantuneet.

Kohteeni valintaperustelut olivat seuraavanlaiset. Halusin Aasiaan sillä toivoin oppivani ymmärtämään erilaista kulttuuria ja laajentamaan maailmankuvaani. Uskon että tämä on todella hyödyllinen valinta maantieteen opiskelijalle. Etelä-Korea kuulosti hieman eksoottisemmalta kuin Kiina tai Japani, johon opiskelijat useimmiten suuntaavat kun menevät Aasiaan. Tunsin myös hieman Korean historiaa ja se vaikutti hyvin mielenkiintoiselta.

Hakuprosessi oli helppo, mutta hieman piti stressata kun vaadittavia lomakkeita oli paljon. Vaihto-ohjelmani ei ollut siis mikään Erasmus tai Nordic plus jossa melkein kaikki on tehty valmiiksi. Paperisodasta selvittiin ja kysymyksiin vastattiin nopeasti niin oman kuin vaihtokohteen yliopiston puolesta.

En osallistunut oman yliopiston valmennuksiin sillä tunsin sen olevan suunnattu ihmisille joilla ei ole juuri hajuakaan mihin ovat ryhtymässä. Kulttuurishokit ja muut eivät huolettaneet jo kokeneena reissaajana. Kohdeyliopistosta sain hyvin tietoa netin kautta sillä se on ehkä tunnetuin koko Koreassa. Ainoa asia, josta olisin kaivannut lisäinformaatiota, oli kurssien valinta, koska saatavilla olevia kursseja ei ollut minusta selitetty kovin hyvin Internetissä.  Paikan päällä kaikki meni kuitenkin hyvin ja kurssien valinta sujui ilman ongelmia.

Yonseilla oli aktiivinen tuutoriohjelma ja he tarjosivat ns. buddy-program –ohjelmaa jonka kautta sai oikeastaan henkilökohtaisen tuutorin. Myös asunnon hankkiminen kävi kätevästi yliopiston sivuilta ja sain soluasunnon keskeltä kampusta. Kampus oli muutenkin todella hyvällä sijainnilla Sinchonissa, joka on yksi Soulin yöelämän keskuksista. Metrosysteemi oli todella hyvä ja helppokäyttöinen joten liikkuminen ei ollut ongelma. Myös bussit ja taksit olivat halpoja ja helppokäyttöisiä.

Opiskelu Yonseissa oli antoisaa lukuun ottamatta paria kurssia, joiden taso ei ollut minusta kovin korkea. Yonsei on yksi Korean parhaimmista yliopistoista jonne kaikki Korealaiset vaativat, että professorien taso pitäisi ainakin olla korkea. Minun kursseilla professorit puhuivat yleensä hyvää englantia, mutta kuulin muilta vaihto-opiskelijoilta että asia ei ollut näin kaikilla kursseilla. Opintosuunnitelmani ei täysin toteutunut, sillä kurssipaikkoja ei ollut avoinna kaikille haluamilleni kursseille. Olin kuitenkin tyytyväinen kursseihini ja sain hyvin etelä-korealaisen perspektiivin käsiteltäviin asioihin.

Vapaa-aika oli tietysti parasta tässäkin vaihdossa. Vaikka Korealaisten kanssa oli melko vaikea ystävystyä kielimuurin takia, riitti vaihto-opiskelijoista seuraa koko vuodeksi. Näin isossa yliopistossa riitti kavereita joka päivälle ja ihmiset olivat hyvin aktiivisia järjestämään ajanvietettä. Vaikka ihmiset Koreassa puhuvat melko heikosti englantia, oli asioiden hoitaminen ja tekeminen yleisesti ottaen helppoa. Yöelämä Soulissa on todella vilkas ja juhlia riittää vaikka joka päivälle.

Itse en kokenut varsinaista koti-ikävää vuoden aikana. Toinen lukukausi tosin oli selvästi laimeampi, kun alun "kaikki on upeaa" –fiilis oli vähän laantunut. Siinä vaiheessa rupesi näkemään jo vähän negatiivisia asioita ja jotkut asiat Korealaisessa kulttuurissa rupesivat ärsyttämään. Nämä olivat kuitenkin yleisesti ottaen pikkujuttuja eivätkä todellakaan pilanneet vaihtoaikaani. Toisella lukukaudella satuin vielä löytämään tyttöystävän joka vei sitten huomion näistä negatiivisemmista puolista aika tehokkaasti pois. Huomasin kuitenkin että jotkut ihmiset eivät enää oikein viihtyneet ensimmäisen lukukauden jälkeen, eli kannattaa miettiä kunnolla onko sinusta asumaan vuodeksi kulttuurissa jota et tunne vielä kunnolla.

Yksi erinomainen piirre Koreassa opiskelussa oli reilu kolme kuukautta kestävä talviloma(lukukausi alkaa ja loppuu kesällä sitten hieman aikaisemmin ja myöhemmin). Tämä mahdollisti matkustelun ympäri Aasiaa ja monet opiskelijat käyttivätkin tämän ajan hyväksi. Itse koin nämä reissut yhdeksi parhaista kokemuksistani elämässäni.
Vaihto vastasi odotuksiani pitkälti mutta asiat joita opin olivat vähän erilaisia kun olin odottanut. Lähdin Koreaan oppimaan erilaisen kulttuurin, mutta yllätyksekseni vaihtoaika opetti minulle ainakin yhtä paljon minusta itsestäni, Euroopasta ja Suomesta. Kun näkee paikan päällä kontrastin ja miten asiat voi tehdä toisella tapaa, sitä oppii todella arvostamaan joitakin asioita kotona. Myös sosiaalinen elämä vaihto-opiskelijoiden kanssa, jotka tulivat eripuolilta maailmaa, avasi maailmankuvaani kiitettävästi.

Uskon että vaihtoaika auttaa minua tulevaisuudessa erityisesti jos suuntaudun alalle jossa vaaditaan kansainvälistä yhteistyötä. Kuitenkin listaisin merkityksen henkilökohtaisella tasolla vielä korkeammalle. Vaihtoaika kasvatti minua ihmisenä ja auttoi avartamaan maailmankuvaani niin kuin olin toivonut. Voin vain lämpimästi suositella tätä kokemusta jokaiselle jos mahdollisuus vain on olemassa.

Sivun alkuun

Keimyung University

Raportti (lukuvuosi 2011-2012)

Gradun teko alkoi puuduttaa ja totesin, että voisin ottaa vuoden lomaa kun kerran yliopistosta pääsee helposti vaihtoon vielä toisenkin kerran (olin jo aiemmin vaihdossa ollut) eikä tällaista tilaisuutta oleskella pidempään vieraassa maassa välttämättä edes enää tulisi toiste vastaan - ja jos tulisi, olisivat käytännöt asiat (esim. viisumi, oleskelun rahoitus) huomattavasti hankalampia kuin vaihto-opiskelijalla. Olen aina ollut kiinnostunut aasialaisista maista ja Koreaan oli huomattavasti vähemmän pyrkijöitä kuin esimerkiksi Japaniin. Keimyungin yliopistoa oli minulle suositellut siellä aiemmin vaihdossa ollut ystäväni.

Hakuprosessi oli enimmäkseen helppo, mitä nyt jotkut vastaanottavan yliopiston vaatimat lääketieteelliset kokeet turhauttivat kun ne tuntuivat lähinnä pelleilyltä - eräs toisesta yliopistosta tullut suomalainen olikin viitannut osaa niistä kintaalla ja vain tulostanut netistä selityksen, jonka mukaan Suomessa ei kyseisiä tauteja esiinny, ja tämä kelpasi kyllä vastapuolelle selitykseksi.

Ennen vaihtoon lähtöä yritin opiskella vähän maan kieltä ennakkoon, mutta kesän lämmössä opiskeluinto oli melkein nollassa, joten vain aivan alkeellisin taso ehti päähäni juurtua. En tällä kertaa osallistunut lähtövalmennukseen, sillä Korean asioista oli puhumassa juuri minulle paikkaa suositellut kaverini, jolta sitten kyselin suoraan asioista. Ennen lähtöä saadut tiedot kohdeyliopistosta ja sen kurssivalikoimista olivat mielestäni välttävät, mutta lisätiedostakin olisi joskus voinut olla hyötyä. Ennen vaihtoon lähtöä olisi ollut mukava tietää jo kevätlukukaudenkin opinto-ohjelmasta edes jotain, että olisi voinut suunnitella koko vuoden opinnot kerralla.

Vaihtokohteessa käytännön järjestelyt sujuivat pääasiallisesti hyvin, suurempia ongelmia ei koitunut ja pienemmätkin ratkesivat yleensä sujuvasti. Yliopisto oli järjestänyt korealaisopiskelijan avuksi, mutta varsinaisesta tutor-toiminnasta ei voi puhua - kaikki asiat sujuivat kyllä mainiosti, mutta koska buddyni (kuten Keimyungin yliopisto näitä avustajia kutsuu) oli viimeisen vuoden opiskelija, hänellä ei aina ollut aikaa avustaa kaikessa. Onnekseni hän oli ollut ulkomailla vaihdossa ja puhui erinomaista englantia - muilla vaihtareilla ei ollut näin hyvä tuuri, kaverini kertoivat usein, etteivät saaneet kommunikoitua omiensa kanssa. Yliopiston järjestämä orientaatio oli enimmäkseen tiivis ja selkeä, mutta joitakin turhiakin asioita siinä käsiteltiin ja nämä osuudet olisi voinut järjestää vapaaehtoisina. Lisäksi orientaation kuulunut kävelyreissu kampuksella oli hieman väsyttävä.

Asuin Keimyungin englanninkielisessä KELI-asuntolassa kahden hengen huoneessa - ensimmäisellä lukukaudella kämppiksenäni oli korealainen ja tulimme toimeen hyvin, mutta toisella lukukaudella kämppiksenäni ollut mongolialainen professori aiheutti noin kuukauden yhteiselon jälkeen ongelmia, joiden takia hänet häädettiin yliopiston asuntoloista. Talviloman ajaksi jouduin muuttamaan toiseen asuntolaan, jossa asuintoverinani oli ennestään tuttu amerikkalainen kaverini.

Opiskelu oli huomattavasti koulumaisempaa kuin suomalaisten vapaammassa mallissa. Ennen vaihtoa tekemäni opintosuunnitelma toteutui hyvin ja laajentuikin hieman - kevään kurssejahan en ennen vaihtoa tiennyt. Opetuksen laatu oli enimmäkseen hyvä, joskin joillakin kursseilla alkoi välillä epäillä opettajan pätevyyttä kyseisen aineen suhteen. Kielivaikeuksia ei koitunut, useimpien kurssien opetus oli englanniksi ja koreaksi käydyt kurssitkin olivat kielitunteja, joilla ei käytetty hankalaa kieltä ja tarvittaessa sai kysyttyä apua englanniksikin.

Vapaa-aika kului hyvin muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa erinäisissä kulttuuririennoissa ja liityin myös yliopistolla toimivaan sarjakuvakerhoon, jossa tutustuin moniin korealaisiin opiskelijoihin. Lisäksi minua yrittivät värvätä riveihinsä niin muoti- kuin amerikkalainen jalkapallokerhokin, mutta aikatauluongelmien takia en heidän tapahtumiinsa osallistunut kuin yliopiston festivaaleilla. Koti-ikävää tai kulttuurishokkia en muista pahemmin kokeneeni - olen ennenkin ollut aasialaisessa maassa, joten kulttuuri oli ainakin osittain tuttua. Vaihtoajan paras puoli oli epäilemättä lukuisat ystävät, joita sain niin korealaisista kuin myös muista vaihto-opiskelijoista. Huonoin puoli taisi olla se yllä mainitsemani mongolialaisprofessori, mutta siitäkin koitui se etu että loppukevääksi sain huoneen kokonaan itselleni.

Vaihtoaika vastasi odotuksiani ja jossain määrin ylittikin ne. Vaihtoajan opintoni eivät oikeastaan sovellu suoraan tutkintooni, joten sain niistä lähinnä vapaavalintaisiin opintoihin lisäpisteitä, joita en edes välttämättä olisi tarvinnut. Henkilökohtaisella tasolla vaihto oli yksi elämäni merkittävimpiä tapahtumia, mutta opintojen suhteen se lienee lähinnä hidastanut valmistumistani suunnilleen vuodella. Pienistä ongelmistakin huolimatta kyseessä oli erinomainen kokemus, jota en vaihtaisi mihinkään. Suosittelen lämpimästi vaihtoon lähtöä noin yleensä kaikille siitä kiinnostuneille, kokemus on unohtumaton ja voit saada jopa elinikäisiä uusia ystäviä. Keimyungin yliopistoa suosittelisin erityisesti sen kauniiden kampusalueiden vuoksi - yliopiston alueella on myös kuvattu joitakin korealaisia televisiosarjoja, joten niiden ystäville ympäristö voi näyttää tutultakin.

Sivun alkuun

Raportti (lukuvuosi 2011-2012)

Lähdin opiskelijavaihtoon toisen vuoden syksyllä oppiakseni uuden kielen ja kulttuuria, tarkoituksena oli myös suorittaa mahdollisten sivuaineiden perusopintoja. Valitsin Etelä-Korean ja Keimyung yliopiston sen vierauden ja erilaisuuden takia. Korean kieli vaikutti haastavalta ja kiinnostavalta, ja aasialaiset kulttuurit ovat aina kiehtoneet minua. Halusin tutustua korealaiseen koulutusjärjestelmään ja opintotarjontaan, sekä oppia uuden kulttuurin tapoja opiskella.

Hakuprosessi oli aikaa ja energiaa vievä, papereita oli täytettävä monia ja toimitettava eri aikoina, sekä vastausten odottaminen oli piinaavaa, koska lähetin hakupaperit 2010 syksyllä ja sain lopullisen vastauksen 2011 kesällä. Ymmärsin kuitenkin hyvin työteliään prosessin keston, ja lopulta hyväksyntä vaihto-opiskelijaksi oli yksi elämäni hienoimpia hetkiä.

Valmistautuminen vei myös aikaa, oli otettava huomioon kaikki arkiset asiat ja hoidettava ne kerralla ennen lähtöä. Aloitin valmistelut onneksi hyvissä ajoin joten vaikka lopussa kiire lisääntyi, lopulta kaikki tuli hoidettua. En pystynyt ottamaan osaa lähtövalmennukseen äkillisen sairastumisen vuoksi.

Ennakkotietoa kursseista sain paria viikkoa ennen opintojen alkua, joten kaikki oli maahan saavuttaessakin vielä aika sekavaa, mutta kurssit kuitenkin järjestyivät ja vastaanottava yliopisto oli auttavainen ohjaamaan koko vaihdon ajan. Yliopisto järjesti ensimmäisenä päivänä orientaation ja minulla oli ensimmäisen lukukauden ajan oma tutor joka auttoi minua käytännön asioiden hoidossa ja tutustutti maan tapoihin.

Koreassa asuin ensimmäisen lukukauden asuntolassa ja toisen omassa yksiössä. Asuntola oli erittäin helppo ja alku sujui pehmeästi. Oman asunnon hankkiminen oli haasteellisempaa mutta paikallisten ystävien apu helpotti ja asuminen oli lopulta suhteellisen yksinkertaista.

Verrattuna Itä-Suomen yliopistoon Keimyungin tarjoamat kurssit olivat helpompia lähinnä korealaisten opiskelijoiden heikohkon englannin kielen taidon takia. Professorit olivat innostuneita ja asiansa osaavia sekä tarjosivat lisäapua motivoituneille opiskelijoille. Ennen vaihtoa tehty opintosuunnitelma toteutui suurimmilta osin syksyllä, tosin kevään kurssit vaihtuivat kokonaan lukukauden alussa erään professorin yllättävän poissaolon takia. Olisin kaivannut joko enemmän korean kielen opetusta tai haasteellisempia englanninkielisiä kursseja.

Vapaa-ajalla vietin aikaa muiden vaihto-opiskelijoiden tai korealaisten ystävien kanssa. Ehdin jonkin verran matkailla ympäri maata sekä osallistuin yliopiston järjestämille retkille. Liikuntamahdollisuudet olivat hyvät, yliopiston takana sijaitsevalla pienellä vuorella saattoi lenkkeillä sekä liikunnan laitoksen tiloissa oli käytössä kuntosali.  Ollessani kiinnostunut uimisesta ystäväni opasti minut läheiselle uimahallille.

Kulttuurishokki oli melko voimakas ja kesti suunnilleen ensimmäisen kuukauden. Tietyt asiat Etelä-Koreassa ihmetyttivät minua suuresti enkä ollut millään ymmärtää heidän tapojaan. Ajan kuluessa opin kuitenkin historiaa ja kulttuuria ja ymmärsin, että monet heidän perinteistään ja tavoistaan ovat itse asiassa parempia kuin Suomessa. Lopulta paluu Suomeen aiheutti lähes yhtä suuren kulttuurishokin kuin mitä koin lähtiessä.

Vaihtoajassa rakkainta oli vieraan kielen opettelu arjessa, uusien ystävien löytäminen ja syvä tutustuminen vieraisiin kulttuureihin.  Vaikka yliopistokaupunkini Daegu ei ollut vilkkaimpia vaihtokohteita ja arkeen tottui nopeasti, kuitenkin arjen haasteet englantia osaamattomien paikallisten kanssa tarjosi uusia kokemuksia jokaiseen päivään. Vaihto ylitti odotukseni kaiken muun paitsi kurssien haasteellisuuden suhteen. Oletin etukäteen että korealainen opiskelu on rankkaa ja vaativaa mutta itse ainakin ehdin hyvin opiskella myös omatoimisesti, kaipasin lisähaastetta ja syventymistä opiskeltaviin aiheisiin. Vaikka en juuri voinut opiskella pääainettani tai opintojani suoraan hyödyttäviä kursseja, jo tutustuminen korealaiseen opiskelurytmiin opetti paljon. Vaihto nosti opiskelumotivaatiotani hurjasti ja opin esimerkiksi uusia lukutekniikoita.

Vaihto osaltaan mullisti elämäni, sekä kasvatti unelmiani. Eläminen uudessa maassa ja kulttuurissa opettaa asioita joita oman maan sisällä ei vain voi oppia. En pelkästään oppinut korealaisesta kulttuurista vaan kulttuureista ympäri maailman, mistä milloinkin vaihto-opiskelijat sattuivat olemaan kotoisin.

Sivun alkuun


Sungkyunkwan University

Raportti (lukuvuosi 2012-2013)

Olin opiskellut kaksi vuotta kauppatieteitä Joensuussa, jonka jälkeen lähdin syyslukukaudeksi vaihtoon Etelä-Korean Souliin. Sungkyunkwanin yliopistossa pääaineeni oli taloustieteet ja opiskelin kansantaloutta ja Korean kulttuuria ja historiaa. Olen ollut kiinnostunut Aasiasta ja Etelä-Korea vaikutti hyvältä vaihtoehdolta, koska maa on toki aasialainen, mutta siellä ulkomaalaisen on helppo pärjätä. Lisäksi kohdeyliopisto vaikutti laadukkaalta ja monipuoliselta, joksi se myös vaihdon aikana osoittautui.


Hakuprosessi oli melko pitkä, kun marraskuussa laitoin hakupaperit eteenpäin, niin huhtikuussa sain varmistuksen paikasta. Ensiksi piti hakea kotiyliopiston ehdokkaaksi ja tieto siitä tuli ennen joulua. Maaliskuussa lähetin hakemuksen ja erilaisia todistuksia ja kopioita kohdeyliopistolle, ja huhtikuun lopussa tuli varmistus vaihtopaikasta. Prosessi sujui hyvin, kun itse oli aktiivinen ja useamman kerran olin yhteydessä sähköpostitse kohdeyliopistoon. Kohdeyliopistosta ja sen kurssitarjonnasta sain tietoa yliopiston nettisivuilta, mutta syksyn kursseja ei ollut näkyvissä ennen kesää, joten lähetin sähköpostia yliopistolle ja he lähettivät liitteenä edellisen vuoden kurssitarjottimen. Vaihtoon hakemisessa pitää siis itse olla aktiivinen ja kotiyliopiston ja kyseisen kohdeyliopiston vaihtovastaavilta saa hyvin tietoa ja apua. Kohdeyliopistolta myös vastattiin viesteihini melko nopeasti, vastauksen saantiin meni korkeintaan muutama päivä. Kun varmistuksen vaihtoon pääsystä on saanut, pitää vielä hoitaa muutamia asioita, kuten viisumi, vakuutukset ja ilmoitus maistraattiin. Viisumin hakeminen oli melko helppoa, piti täyttää hakemus sekä kopiot muutamasta dokumentista ja toimittaa ne Helsingissä sijaitsevaan Etelä-Korean suurlähetystöön. Tästä meni noin viikko, jonka jälkeen viisumin sai hakea pois. Matkavakuutus on pakollinen ja kohdeyliopisto vaatii siitä kopion.
 

Saavuin Souliin päivää ennen yliopiston järjestämää orientaatiopäivää. Olin katsonut valmiiksi bussireitin lentokentältä yliopistolle. Yliopisto sijaitsi Hyehwalla, ja bussissa piti olla tarkkana, koska kuulutuksista oli vaikea saada selvää. Yliopistolle oli helppo löytää Hyehwalta, sillä pysäkin risteyksessä oli kyltti, jossa luki yliopiston nimi. Pysäkiltä oli matkaa koulun portille noin 300 metriä. Loppupäivä meni tutustuessa paikkoihin ja kampusalueeseen. Seuraavana päivänä oli orientaatioluento, joka kesti noin 3 tuntia ja siellä sai paljon hyvää infoa koulusta ja asioiden hoitamisesta. Tämän jälkeen oli pientä purtavaa ja juotavaa ja sai myös tutustua muihin vaihto-opiskelijoihin. Illalla oli tutorien järjestämä illanvietto läheisessä ravintolassa, jonne tuli lähes kaikki vaihto-opiskelijat. Siellä tarkoitus oli rennossa hengessä tutustua muihin vaihto-opiskelijoihin ja tutoreihin.
Kursseja sai valita muutama viikko ennen koulun aloitusta, mutta osa kursseista olikin jo täynnä, joten kannattaa valita kurssit heti, kun se on mahdollista. Vaihto-opiskelijoille oli tarjolla 7 kurssia englanniksi ja näille kursseille pääsi kaikki, kunhan tuli ensimmäiselle luennolle. Itse suoritin kurssit: Understanding Asian culture, Political and economical development in Korea ja Economics in global environment. Kurssit olivat mielenkiintoisia ja niissä käsiteltiin Korean historiaa, kulttuuria ja taloutta. Niiden suorittamiseen kuului palautettavia tehtäviä, esityksiä ja kaksi koetta. Luennoilla ei ollut läsnäolopakkoa, mutta yleensä tunneilla oli suurin osa kurssin opiskelijoista. Englanninkielistä opetusta oli hyvin tarjolla, myös paljon muita kursseja kuin vaihto-opiskelijoille suunnatut kurssit. Opettajat olivat ammattitaitoisia ja heidän englannin kielen taitonsa oli hyvä. Suurimmalle osalle kursseista oli vapaa pääsy, mutta kursseja sai enimmillään valita kuusi. Mielestäni opiskelu ja opetuksen taso olivat melko samanlaista kuin Suomessa.
 

Asuminen järjestyi vaivattomasti, sillä olin varannut yliopistolta asuntolan, joka oli tarkoitettu vaihto-opiskelijoille. Minun asuntola sijaitsi kampuksella, mutta yliopistolla on myös kaksi muuta asuntolaa, jotka ovat vähän matkan päässä. Asuminen maksoi syyslukukaudelta 1400 euroa, joka piti maksaa etukäteen. Asunnon saanti oli helppoa, sillä kun sai varmistuksen vaihtoon pääsystä, piti vain lähettää sähköpostitse hakemus, että haluaa hakea asuntolaa. Asuntolassa oli yksi huone, joka jaettiin toisen vaihto-opiskelijan kanssa. Huoneeseen kuului myös wc- ja suihkutilat. Asuntolalla oli yhteinen keittiö, jota asukit saivat käyttää vapaasti.
 

Minulla oli melko paljon vapaa-aikaa ja varsinkin alkuaika kului kaupunkiin tutustuessa. Soulissa on erinomaiset liikenne yhteydet ja metrolla/bussilla kulkeminen on hyvin edullista. Orientaatiossa ja asuntolalla tutustui muihin vaihto-opiskelijoihin ja heidän kanssaan käytiin erilaisissa turistikohteissa sekä vietettiin iltoja yhdessä. Kampuksella voi harrastaa esimerkiksi: jalkapalloa, taekwondoa ja pingistä. Itse kävin koulun kuntosalilla. Soulissa on myös paljon ulkoilumahdollisuuksia ja vuoria kiipeilyreitteineen. Itse kiipesin yhdelle vuorelle, josta oli todella hienot näkymät kaupungille.
 

Minulle ei tullut varsinaista kulttuurishokkia koko matkalla, sillä olin avoimin mielin. Väenpaljous kuitenkin yllätti ja kadut ovat aina täynnä ihmisiä. Myös metrot ovat usein hyvin täynnä ihmisiä ja välillä ensimmäiseen metroon ei edes mahdu sisälle.  Positiivisesti yllätyin siitä, miten helppoa kaupungilla oli liikkua ja niin sanotusti oppia maan tavoille. Paikalliset ovat myös hyvin ystävällisiä, jos menee kysymään neuvoa. Tosin välillä kielimuuri muodostuu ongelmaksi, sillä englannin kielen taito ei ole ihan niin hyvää kuin Suomessa. Yliopistolla englannilla pärjää varsin hyvin.  Tärkein anti vaihdolta oli minulle se, että huomasin pärjääväni hyvin uudessa ympäristössä ja se kuinka helppoa sopeutuminen asumiseen ulkomailla oli. Myös opiskelu englannilla sujui hyvin ja etenkin suullinen englannin kielen taito kehittyi. Vaihto-opiskelu oli minulle hyvä kokemus ja olen tyytyväinen, että valitsin kohteeksi juuri Korean.

Sivun alkuun

 

Raportti (lukuvuosi 2012-2013)

Hain vaihtoon Sungkyunkwan Universityyn (SKKU) Etelä-Koreaan syksyksi 2012. Hakuprosessi sujui hyvin, kun tarvittavat liitteet ja asiakirjat oli hankittu. Syksy oli mielestäni parempi ajankohta vaihdolle kuin kevät, sillä kevään lukukausi alkaisi maaliskuussa. Kesätöitä ajatellen kevät olisi ollut minulle huonompi ajankohta vaihdolle.  

SKKU:n kurssitarjonnasta sain tietoa yliopiston nettisivuilta olevasta kurssikatalogista ja oppaasta, jonka yliopisto lähetti, kun minut oli valittu vaihto-opiskelijaksi. Luin pääsääntöisesti vaihto-opiskelijoille tarkoitettuja IEC-kursseja. Opetus oli tasokasta ja hyvin organisoitua. SKKU:n englanninkielinen opetustarjonta oli laaja aina kansantaloustieteestä taiteeseen. IEC-kurssien osalta kurssitarjonta oli myös melko laaja. Itse luin kansantaloustieteitä ja Korean historiaa. Kurssien valinnassa ei ollut muita rajoituksia, kuin opetuskieli. Toki ei sekään, jos vain koreaa olisi osannut. Opiskelu SKKU:ssa ei poikennut suomalaisesta opiskelusta. Kurssit olivat luentokursseja ja joka kurssissa oli ryhmätöitä sekä esitelmiä.

Asuin yliopiston asuntolassa noin viiden minuutin kävelymatkan päästä kampukselta. Asunnon ikkunasta oli näkymä kampukselle. Huoneistot oli jaettu kahdelle hengelle. Asunnon vuokra maksettiin kerralla. Neljältä kuukaudelta vuokra oli yhteensä 1700 USD. Muita asumiskuluja ei ollut.

Yliopisto järjesti muutaman yhteisen tapahtuman, muuten me vaihto-opiskelijat järjestimme omia juhlia lähes joka viikonloppu. Tutustuin paikallisiin ihmisiin juuri näissä juhlissa. Korealaiset tuttavani olivat entisiä SKKU:n opiskelijoita. En kokenut minkäänlaista kulttuurishokkia tai koti-ikävää vaihdon aikana. Päinvastoin, Suomeen palaaminen oli minulle vaikeampaa kuin Souliin lähteminen.

Vaihdossa oli monia positiivisia kokemuksia, kuten uusien tuttavuuksien tekeminen. En kokenut neljän kuukauden vaihdon aikana mitään negatiivista, ellei lähtöpäivän pientä tervettä jännitystä halua laskea negatiiviseksi kokemukseksi.

 Sivun alkuun

 

Sivun alkuun