Liikunta tulee osaksi oppitunteja

Lapset ja nuoret ovat luontaisesti liikkuvia. Viime vuosina vapaa-ajan liikunnan määrä on kuitenkin heidän osaltaan laskenut. Nyt apuun rientävät koulut.

Teksti Nina Venhe Kuva Varpu Heiskanen

Joensuun ja Savonlinnan normaalikoulut ovat kuuluneet Liikkuva koulu -ohjelmaan nyt vuoden verran. Tosin molempien koulujen liikunnan lehtorit kertovat Liikkuvan koulun periaatteiden näkyneen arjessa jo aiemminkin.  

– Mutta kun rahoituksen myötä asialle annettiin nimi, vaatii se myös sitoutumista ja kouluttautumista, tiivistää liikunnan tuntiopettaja Ulla Sten Joensuun normaalikoulusta alakoulun puolelta.  

Savonlinnassakin liikunnallisuus on ollut itsestäänselvyys koulupäivien aikana.

– Uuden toimintamallin juurruttaminen ei tapahdu yhtäkkiä, joten on hyvä, että meillä nämä asiat ovat olleet osa arkea jo kauemmin, kertoo liikunnan lehtori Samu Tikkanen.

Vaikka rahoitusta on heti alkuun käytetty konkreettisiin välinehankintoihin, korostavat kaikki opettajat, että Liikkuvan koulun periaatteisiin kuuluu paljon muutakin.

– Hankinnoista ja aktiviteeteista on päätetty yhdessä oppilaiden kanssa. He itse ovat tärkeimmässä roolissa. Valmiiden toimintamallien sanelu heille olisi melko turhaa, toteaa Sten.

Halukkaita oppilaita on koulutettu innostamaan kavereitaan. Koulutetut oppilaat toimivat ”liikunnan ohjaajina”, jotka esimerkiksi keksivät välituntisin kaikille sopivia pelejä ja leikkejä. Tikkanen kertoo, että toiminnan taustalla on myös vuorovaikutteisen toimintakulttuurin kehittäminen.

– Oppilaan aktiivinen rooli oppimisessa ja koulun toimintakulttuurin kehittämisessä korostuu uudessa opetussuunnitelmassa. Tämä on hyvä tapa osallistaa oppilaat koulun yhteiseen toimintaan.

Yläkoulun ja lukion liikunnan lehtori Marjo Tissari-Harinen muistuttaa, etteivät liikunnan opettajat yksin voi vaikuttaa toimintakulttuurin muutokseen vaan siihen tarvitaan koko henkilöstön panostusta.

– Kulttuuriin kasvetaan pikkuhiljaa, joten parasta olisikin, että liikunnalliseen oppimiseen ja toimintaan totutaan jo alakoulussa.  

Tikkanen kehuu Savonlinnan norssin henkilöstöä, joka on ottanut toiminnalliset menetelmät käyttöön ihan tavallisilla oppitunneillakin.

– Liikunnallahan on todettu olevan yhteys kognitiiviseen oppimiseen, ja se tukee esimerkiksi lukutaidon kehittymistä. Liikkuva koulu ei siis ole pelkkää taukojumppaa ja välituntiliikuntaa.  

Vaikka toki niitäkin tarvitaan. Molemmissa norsseissa ovat välinehankinnat rikastuttaneet muun muassa oppilaiden välitunteja.

– Yläkoulussa ja lukiossa olemme jakaneet salivuoroja välitunneille. Lisäksi käytävillä on mahdollisuus polkea kuntopyörää, roikkua puolapuissa tai apinatikkaissa, listaa liikunnan lehtori Piia Pulkkinen Joensuun hankintoja.

Alakouluista löytyy taas skuutteja, leuanvetotankoja, lumikolia, liukureita, sählymailoja, nyrkkeilysäkkejä – ja uusimpana tulokkaana kiipeilyseinä.

– Myös teippaukset lattiassa, tasapainoradat ja hernepussien heittelypisteet liikuttavat lapsia käytävillä kuin huomaamatta, kertoo Sten. 

Norsseissa käydään myös laajempaa lajitarjontaa läpi erilaisten liikuntapäivien muodossa. Keväällä oppilaat pääsivät kokeilemaan muun muassa golfia ja ekoaseammuntaa, joita pääsee harvemmin liikuntatunneilla testaamaan. Eikä digitalisaation mahdollisuuksiakaan olla unohdettu.

– Savonlinnan norssi on ”tablettikoulu”, joten on luontevaa, että myös liikuntateknologiaan on panostettu hankkimalla aktiivisuuskelloja ja liikuntasovellusten lisenssejä, kertoo Tikkanen.  

Ulla Sten on halunnut liikuttaa lapsia heille ominaisilla tavoilla. Hän pelaa välitunneilla oppilaiden kanssa Pokémon Gota.  

Lisäksi toiminnallisuus on tuotu luokkiin paitsi liikunnallisin keinoin myös ergonomia huomioimalla.

– Yläkoulun ja lukion luokista löytyy erilaisia kalusteita ja säädettäviä pöytiä. Lisäksi tunneilla on mahdollista siirtyä muihinkin tiloihin opiskelemaan, jos se tuntuu luontevammalta, kertoo Pulkkinen.

Liikkuva koulu pyrkii kiinnittämään huomiota erityisesti niihin lapsiin ja nuoriin, jotka liikkuvat liian vähän. Esimerkiksi niska- ja hartiaseudun ongelmat ovat yleistyneet nuorilla liiallisen istumisen takia.  

– On mahdollista, että lapsen tai nuoren ainoa fyysisesti aktiivinen aika rajoittuu koulupäivään. Siksi ei ole yhdentekevää, mitä sen aikana tehdään, täsmentää Tikkanen.

Sten kuitenkin muistuttaa, ettei toimintakulttuurin muutoksen tarkoituksena ole liikunnan ylikorostaminen. Jatkuva toiminnallisuus ei sovi kaikille – eikä myöskään motivoi kaikkia.  

– Olen sanonut oppilaille, että välillä on ihan ok vain maata rauhassa siinä jumppamatolla. 

Liikkuva koulu

  • Liikkuva koulu -ohjelma on yksi hallitusohjelman osaamisen ja koulutuksen kärkihankkeista.
  • Hallitusohjelman tavoitteena on, että jokainen peruskouluikäinen liikkuu tunnin päivässä. Rahoituksesta vastaa opetus- ja kulttuuriministeriö.