Valvonnan ja rangaistusten ankaruus ei pelasta metsälain luonnonsuojelukohteita

Lapin yliopiston luonnonvara-oikeuden tutkimusprofessori Jukka Similän mukaan valvonnan ja rangaistusten ankaroittaminen ei vähentäisi metsälain arvokkaiden elinympäristöjen tuhoutumista.

Professori Jukka Similän vetämän tutkimushankkeen keskiössä oli luonnon monimuotoisuutta koskeva metsälain sääntely ja sen tehostaminen. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että metsälain luonnonsuojelumääräysten rikkomisesta annetaan harvoin tuomioita ja silloin kun niitä annetaan, ne ovat lieviä.

Similä on arvioinut metsäluonnon monimuotoisuutta edistävän sääntelyn noudattamista yhdessä Suomen ympäristökeskuksen (SYKE), Itä-Suomen yliopiston ja Pellervon taloustutkimuksen (PTT) tutkijoiden kanssa. Tutkimustulokset on juuri julkaistu arvovaltaisessa Journal of Environmental Law -lehdessä. Itä-Suomen yliopistosta tutkimushankkeessa oli mukana ympäristöoikeuden tutkimusprofessori Ismo Pölönen.

Similän mukaan metsänomistajat syyllistyvät harvoin tarkoitukselliseen metsälain suojelumääräysten rikkomiseen. Tämä johtuu eri syistä. Similän mukaan metsän omistajat eivät useinkaan itse suunnittele hakkuita, vaan metsäammattilaiset. Heillä taas ei ole taloudellista motiivia tarkoituksellisesti rikkoa lakia.

– Myös metsänomistajat haluavat noudattaa lakia ja he pitävät luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä tärkeänä. Lisäksi taustalla on metsänomistajien pelko siitä, että he voivat menettää puunostajat, jos he suhtautuvat välinpitämättömästi luonnonsuojelumääräyksiin, Similä sanoo.

Toisaalla on osoitettu, että metsälakikohteita kuitenkin vahingoittuu tai tuhoutuu merkittävä määrä. Tämän selittää Similän mukaan se, että metsien omistajat tai metsäammattilaiset eivät aina tunnista suojeltavia kohteita. Kyse ei siis ole tarkoituksellisesta sääntöjen rikkomisesta, vaan osaamisesta.

– Metsälain sääntelyn täytäntöönpanoa voidaan tehostaa metsäammattilaisten ja metsänomistajien tieto-taitoa vahvistamalla. Myös entistä parempi läpinäkyvyys ja avoimuus lisäisivät sääntelyn vaikuttavuutta. Lain noudattaminen tehostuisi, jos tiedot erityisen tärkeistä elinympäristöistä olisivat julkisesti saatavilla. Sen sijaan rangaistusten ankaruuden lisäämisen ja uudet investoinnit kontrolliin eivät edesauta lain tavoitteiden saavuttamista, Similä sanoo.

Lisätietoja:
Luonnonvara-oikeuden tutkimusprofessori Jukka Similä, Lapin yliopisto, p. 040 4844 161, Jukka.Simila@ulapland.fi

Muut kirjoittajat:
Ismo Pölönen, Ympäristöoikeuden tutkimusprofessori, Suomen ympäristökeskus ja Itä-Suomen yliopisto, Ismo.Polonen@uef.fi
Eeva Primmer, Ryhmäpäällikkö, Politiikka-analyysit, Suomen Ympäristökeskus, Eeva.Primmer@ymparisto.fi
Jenny Fredrikson, Lakimies, Kalatalouden Keskusliitto, p. 0400 237 780, jenny.fredrikson@ahven.net
Paula Horne, Tutkimusjohtaja, Pellervon taloustutkimus, p. 040 592 6820, Paula.Horne@ptt.fi

Artikkelin kirjoitusvuosi: 2014

Takaisin tämän vuoden artikkeleihin