Syömällä enemmän kalaa voi lisätä hyvän kolesterolin määrää

Rasvaisen kalan syöminen entistä useammin nostaa terveydelle edullisten suurten HDL-hiukkasten määrää, osoitti tuore Itä-Suomen yliopiston tutkimus. Kalan syöntiä vähintään 3-4 kertaan viikossa lisänneillä oli veressään enemmän suuria HDL-hiukkasia, joiden uskotaan suojaavan sydän- ja verisuonitaudeilta. Tulokset julkaistiin arvostetussa PLOS ONE -lehdessä.

Kalan syönnillä on jo pitkään tiedetty olevan terveydelle edullisia vaikutuksia, mutta edelleenkään ei tarkkaan tunneta kaikkia mekanismeja, joilla kalan rasva tai muut kalan sisältämät hyödylliset aineet vaikuttavat elimistössä. Uutta tietoa kalan syönnin vaikutuksista verenkierrossa rasvoja kuljettavien lipoproteiinihiukkasten kokoon ja niiden sisältämiin rasvoihin saatiin kuopiolaistutkimuksesta, jonka osallistujat lisäsivät erityisesti rasvaisen kalan käyttöä.

Tutkimuksessa havaittiin, että suurentunut kalan käyttö lisäsi isojen HDL-hiukkasten määrää ja niiden sisältämiä rasvoja. Väestötutkimuksien mukaan HDL-kolesteroli, niin sanottu hyvä kolesteroli, ja juuri isot HDL-hiukkaset siivoavat tehokkaasti ylimääräistä kolesterolia valtimon seinämästä pois.  Suuret HDL-hiukkaset on yhdistetty pienempään sydän- ja verisuonitautiriskiin, kun taas pienillä HDL-hiukkasilla voi olla jopa päinvastaisia vaikutuksia.

Positiiviset muutokset rasva-aineenvaihdunnassa havaittiin nimenomaan niillä henkilöillä, jotka lisäsivät kalan käyttöään eniten eli söivät vähintään 3-4 kala-ateriaa viikossa. Tutkittavat söivät rasvaisia kalalajeja kuten lohta, kirjolohta, silakkaa ja muikkua. Kalan valmistuksessa ei käytetty voita eikä kermalisiä.  Tämä tutkimus ei anna vastauksia siihen olisiko samanlaisia vaikutuksia havaittu, jos tutkittavat olisivat syöneet pääosin vähärasvaisia kalalajeja, esimerkiksi kuhaa ja ahventa. Vähärasvaisella kalalla voi olla muita terveysvaikutuksia, kuten verenpainetta alentava vaikutus, mikä on myös havaittu aikaisemmassa saman tutkimusryhmän tekemässä tutkimuksessa.

Tutkimuksessa hyödynnettiin huippuluokan metabolomiikka-analytiikkaa, joka mahdollistaa muun muassa lipoproteiinihiukkasten hyvin yksityiskohtaisen tarkastelun. Analytiikasta vastasi Itä-Suomen yliopiston NMR-metabolomiikkalaboratorio. Perinteisesti kolesteroli jaetaan lähinnä haitalliseen LDL-kolesteroliin ja suojaavaan HDL-kolesteroliin, mutta tämä menetelmä mahdollistaa 14 eri hiukkasluokan tarkastelun. – Ihmisten ei kannata tuudittautua siihen, että omaan ruokavalioon ei tarvitse kiinnittää sen kummemmin huomiota, jos perusrasva-arvot ovat kunnossa, sillä asia on paljon moniulotteisempi. Pehmeitä kasvirasvoja ja kalaa kannattaa suosia joka tapauksessa, tutkijatohtori Maria Lankinen sanoo.

Tutkijat korostavat kuitenkin sitä, että myös kohonneiden veren kokonais- ja LDL-kolesteroliarvojen korjaaminen ruokavaliohoidolla on tärkeää.

Tutkimustulokset ovat hyvin linjassa suomalaisten ravitsemussuositusten kanssa, joissa kehotetaan vähentämään punaisen lihan käyttöä ja lisäämään ruokavalioon kalaa ja muita mereneläviä. Lisää tietoa kalan terveysvaikutuksista saadaan lähivuosina Itä-Suomen yliopiston kliinisen ravitsemustieteen yksikön AlfaKala-tutkimuksesta. Tutkimuksessa selvitetään kalan ja kasvikunnan omega-3-sarjan rasvahappojen terveysvaikutuksia entistä yksityiskohtaisemmin ja tutkitaan sekä rasvaisen että vähärasvaisen kalan terveysvaikutuksia.

Lisätietoja:

Tutkijatohtori Maria Lankinen, sähköposti: maria.lankinen@uef.fi; puhelin: 0294454464

Lankinen M, Kolehmainen M, Jääskeläinen, Paananen J, Joukamo L, Kangas AJ, Soininen P, Poutanen K, Mykkänen H, Gylling H, Orešič M, Jauhiainen M, Ala-Korpela M, Uusitupa M, Schwab U. Effects of Whole Grain, Fish and Bilberries on Serum Metabolic Profile and Lipid Transfer Protein Activities – a Randomized Trial (Sysdimet). PLOS ONE 2014

Osa tuloksista suomeksi:

Joukamo L, Lankinen M, Schwab U, Soininen P, Kangas AJ, Kolehmainen M, Paananen J, Poutanen K, Mykkänen H, Seppänen-Laakso T, Gylling H, Orešič M, Ala-Korpla M, Uusitupa M. Rasvainen kala muokkaa HDL-hiukkaskokoa ja lipidipitoisuuksia. Duodecim 2013;129:2661-70.

 

Artikkelin kirjoitusvuosi: 2014

Takaisin tämän vuoden artikkeleihin