Sydänkuntoutukseen mallia huippu-urheilusta

Sepelvaltimotautia sairastavien liikunnalliseen kuntoutukseen on tulossa vaikutteita huippu-urheilun puolelta. Trendikäs korkeatehoinen intervalliharjoittelu näyttää kuntouttavan sydäntä vähintään yhtä hyvin ja parantavan kestävyyskuntoa tehokkaammin kuin nykysuosituksen mukainen tasavauhtinen kestävyysliikunta.

– Vaihtelevat harjoitukset myös motivoivat jatkamaan liikkumista, sanoo dosentti Arto Hautala, joka kertoi sepelvaltimotautipotilaiden intervalliharjoittelusta liikuntalääketieteen Puijo Symposiumissa Kuopiossa. 

Korkeatehoinen intervalliharjoittelu eli HIIT on sydänpotilaiden kuntoutuksessa vielä uutta ja sitä on tutkittu vasta vähän. Suomessa sen vaikutuksia selvitetään parhaillaan muun muassa Oulun ja Itä-Suomen yliopistojen EFEX-CARE-tutkimushankkeessa. 

– Omissa tutkimuksissamme intervalliharjoitukseen sisältyy neljä kovatehoista neljän minuutin jaksoa esimerkiksi juoksumatolla tai polkupyörällä. Näiden vetojen aikana sydämen syke nousee jopa 70-90 prosenttiin maksimisykkeestä. Kovatehoisten jaksojen välillä on kolme minuuttia palauttavaa liikuntaa, jonka aikana syke on noin 50-60 prosenttia maksimista. Lisäksi on alku- ja loppuverryttelyt, Hautala kertoo.

Korkeatehoisen intervalliharjoittelun vaikutuksia tutkitaan sepelvaltimotautia sairastavilla potilailla, joiden tauti on vakaa ja lääkitys kunnossa. – Ikää emme ole pitäneet esteenä, vaan mukana on 80-vuotiaitakin.

Tähänastisen tutkimuksen valossa korkeatehoinen intervalliharjoittelu parantaa valtimoiden toimintaa vähintään yhtä hyvin kuin tavallinen kestävyysliikunta ja nostaa tehokkaammin kestävyyskuntoa. Ohjatusti toteutettuna se on myös yhtä turvallista.

Nopeasti liikkeelle pallolaajennuksen jälkeen

Hautalan mukaan sepelvaltimotautia sairastavia kannustetaan nykyisin aktiiviseen arkeen hyvin nopeasti pallolaajennuksen jälkeen. – Myös liikunnallinen kuntoutus tulee aloittaa pian, toki potilaan kunnon ja lääkärin ohjeiden mukaan.

– Sydäninfarktin saaneissa on kuitenkin myös aktiivisia liikkujia, jotka voivat nopeasti päästä takaisin entiseen rytmiin, kunhan hoito on kohdallaan.

Liikuntapainotteisen kuntoutuksen on havaittu vähentävän sepelvaltimotautia sairastavien ennenaikaista kuolleisuutta. Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallisesta kuntoutuksesta julkaistiin vuonna 2011 Suomen Fysioterapialiiton suositus, jota Hautalakin oli laatimassa. Kohtuullisen rasittavaa kestävyysliikuntaa tulisi sen mukaan harrastaa vähintään 3-5 kertaa viikossa ja lisäksi kohtuullisen kuormittavaa lihasvoimaharjoittelua 2-3 kertaa viikossa. 

– Intervallityyppinen harjoittelu mainitaan jo näissäkin suosituksissa, ja tulevaisuudessa sen merkitystä ehkä painotetaan enemmän. Korkeatehoisesta intervalliharjoittelusta tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusta, ennen kuin sitä voi sisällyttää suosituksiin. 

Tärkeintä olisi saada potilaat ylipäätään liikkumaan. Valtaosa suomalaisista sepelvaltimotautia sairastavista jää nykyisin vaille liikunnallista kuntoutusta. Hautalan mukaan potilaiden pitäisi saada alkuohjaus jo sairaalassa ja päästä sen jälkeen nopeasti esimerkiksi fysioterapeutin tai sydänhoitajan liikuntaohjaukseen kotikunnan terveyskeskukseen.

Kansainvälinen Puijo Symposium järjestetään jo 22. kerran Kuopiossa 24.–28. kesäkuuta. Tänä vuonna symposiumissa käsitellään liikuntaa lihavuuden ja kroonisten sairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen ja sydänsairauksien hoidossa tutkimustiedon valossa. Järjestäjinä ovat Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos sekä kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen oppiaine.

Teksti: Ulla Kaltiala

 

Artikkelin kirjoitusvuosi: 2014

Takaisin tämän vuoden artikkeleihin