Hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa arvioidaan usein väärin

Juuri julkaistu Itä-Suomen yliopiston tutkimus osoittaa, että kuormituskoetulosten suhteuttaminen kehon painoon voi tuottaa virheellistä tietoa hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnosta. Kehon painoon suhteuttaminen on kuormituskoetestauksessa yleinen käytäntö, josta tulisi tutkijoiden mukaan luopua. Luotettavampaa tietoa kunnosta saadaan suhteuttamalla suorituskyky rasvattomaan kehon painoon. Tulokset julkaistiin Clinical Physiology and Functional Imaging -lehdessä.

Kuormituskokeilla, kuten maksimaalisella polkupyöräergometritestillä, selvitetään muun muassa maksimaalista työtehoa ja hapenkulutusta. Maksimaalinen suorituskyky kuvaa yksilön aineenvaihdunnallista kapasiteettia ja selittyy pitkälti hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnolla. Tärkein yksittäinen selite kuormituskoetulosten eroille ihmisten välillä on yksilön koko. Tulokset tuleekin suhteuttaa kokoon, jotta erikokoisia ihmisiä voidaan vertailla. Tavallisimmin kuormituskoetulokset on suhteutettu ihmisten kokoon jakamalla ne kehon painolla.

Oikeaoppinen kehon kokoerojen huomiointi ihmiskehon toimintaa kuvaavissa mittauksissa on askarruttanut tieteentekijöitä tiettävästi 1600-luvulta alkaen. Kehon painon mukaista suhteuttamista on kritisoitu monissa julkaisuissa. Suhteuttaminen kehon painoon on biologisesti epäloogista, koska kuormituksessa elimistön energiankulutuksesta vastaa lihaskudos, ei rasva.

Itä-Suomen yliopiston tutkijat ovat nyt julkaisseet ensimmäisenä maailmassa metodologisen analyysin suorituskykymuuttujien ja kehonkoostumuksen suhteesta terveillä, keskenään samassa kehitysvaiheessa olevilla 7-8-vuotiailla lapsilla. Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksessa lapsilta mitattiin hengityskaasut maksimaalisen kuormituskokeen aikana. Lasten kehonkoostumus määritettiin DXA- ja impedanssimenetelmillä, joiden toimivuus oli osoitettu aiemmassa tutkimuksessa.

Nyt julkaistu tutkimus osoitti, että rasvattomaan kehonpainoon suhteutetut tulokset kuvaavat parhaiten hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaa. Rasvaton kehonpaino voidaan arvioida tähän tarkoitukseen yhtä hyvin DXA:lla kuin laadukkaalla ja helpommin saatavilla olevalla impedanssilaitteistolla. Suorituskykytulosten jakaminen kehon koko painolla johtaa rasvakudoksen aiheuttamaan mittausharhaan: rasvakudoksen määrä vaikuttaa tuloksiin jopa enemmän kuin itse suoritus testissä. Lisäksi painon mukainen suhteuttaminen ei täyttänyt tilastomatemaattisia lainalaisuuksia suhteuttamiselle.

Suorituskyvyn suhteuttaminen kehon painoon on järkevää arvioitaessa toimintakykyä tai ylipainon ja kestävyyskunnon yhteistä ennustearvoa terveyden suhteen. Suhteuttamalla suorituskyky kehon pituuteen voidaan myös välttyä kehon rasvapitoisuuden aiheuttamalta harhalta. Ongelmana kuitenkin on, ettei pituus kerro yksilöllisestä lihaskudoksen määrästä yhtä hyvin kuin kehon rasvaton paino.

Kuormituskoetulosten suhteuttaminen kehon painoon on yleinen käytäntö. Tutkijoiden mukaan se on historiallinen taakka, joka tulee karistaa, koska se voi johtaa virhetulkintoihin.  – Käytännössä esimerkiksi ylipainoinen saatetaan leimata huonokuntoiseksi ilman syytä, toteaa tutkimusartikkelin ensimmäinen kirjoittaja, erikoistuva lääkäri Tuomo Tompuri.

– On tärkeää ottaa huomioon, että virheellinen metodologia voi heijastua myös tieteellisiin päätelmiin. Kuormitusfysiologian asiantuntijoille ongelma on tuttu, mutta kuormituskoetestausta esimerkiksi potilastyössä tai terveystieteellisessä tutkimuksessa hyödyntävät tahot eivät välttämättä ole asiaa riittävästi tiedostaneet.

– On hyvä tiedostaa mitä oikeasti mitataan. Mitattaessa fyysistä suorituskykyä on tärkeää huomioida kehon kokoerot oikealla tavalla, jotta tieteellisessä tutkimuksessa voidaan tehdä oikeita johtopäätöksiä hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnon merkityksestä ihmisten terveydelle.

Lisätietoja:

Tuomo Tompuri, erikoistuva lääkäri, Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede, Kuopion yliopistollinen sairaala, puhelin 044-7113203, sähköposti: tuomo.tompuri@kuh.fi

Tutkimusartikkeli:

Tuomo Tompuri, Niina Lintu, Kai Savonen, Tomi Laitinen, David Laaksonen, Jarmo Jääskeläinen & Timo A. Lakka. Measures of cardiorespiratory fitness in relation to measures of body size and composition among children.  Clinical Physiology and Functional Imaging: early view 27.8.2014.  DOI: 10.1111/cpf.12185. 

Linkki aiempaan kehon koostumuksen mittaamista käsittelevään julkaisuun

Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen verkkosivut

 

Artikkelin kirjoitusvuosi: 2014

Takaisin tämän vuoden artikkeleihin