Bioimpedanssiin perustuvalla menetelmällä voidaan mitata luotettavasti lasten kehonkoostumusta

Itä-Suomen yliopistossa toteutettu tutkimus osoitti, että helppokäyttöisellä bioimpedanssilaitteella voi mitata luotettavasti lasten kehonkoostumusta. Menetelmä mittaa tarkasti rasvattoman pehmytkudoksen määrän. Sen sijaan kehon rasvapitoisuutta menetelmä mittaa lihavammilla lapsilla täsmällisemmin kuin hoikilla ja pojilla tarkemmin kuin tytöillä. Tulokset julkaistiin joulukuussa Clinical Physiology and Functional Imaging -lehden verkkoversiossa.

Lihavuudella ja ylipainolla tarkoitetaan sellaista kehon rasvakudoksen määrää, joka aiheuttaa terveysriskin. Perinteisesti lihavuus ja ylipaino määritellään epäsuorasti kehon painon, pituuden, vyötärönympäryksen ja niiden suhteiden perusteella. Toinen vaihtoehto on kehonkoostumuksen mittaaminen, jonka avulla määritetään kehon rasvakudoksen ja rasvattoman pehmytkudoksen määrä ja niiden jakautuminen kehon eri osiin.

Nyt julkaistu tutkimus oli osa Itä-Suomen yliopiston biolääketieteen yksikössä käynnissä olevaa laajempaa Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimusta. Tutkittavina oli 178 iältään 6–8-vuotiasta lasta, joista 91 oli tyttöjä ja 87 poikia. Heiltä mitattiin muun muassa pituus, paino ja vyötärönympärys sekä kehon rasvakudoksen ja rasvattoman kudoksen määrä. Kehon rasvakudoksen ja rasvattoman kudoksen määrä tutkittiin monitaajuusraajaimpedanssilaitteella, joka mittaa sähkönjohtumisen vastusta kehon kudoksissa ja mahdollistaa siten kehonkoostumuksen määrittämisen. Vertailumenetelmänä käytettiin kaksienergistä röntgenabsorptiometriä, joka on käytössä muun muassa Kuopion yliopistollisessa sairaalassa kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen yksikössä. Näiden kehonkoostumuksen mittausmenetelmien vertailua käsitteleviä tutkimuksia esimurrosikäisillä lapsilla on tehty vähän. Aiemmissa tutkimuksissa ei ole vertailtu samanaikaisesti näiden menetelmien suhteellista tarkkuutta eikä ole otettu huomioon lasten kypsyysastetta.

Tutkimus osoitti, että paikasta toiseen liikuteltavalla ja helppokäyttöisellä bioimpedanssilaitteella voidaan mitata luotettavasti kehon rasvapitoisuutta lapsilla, koska sillä saadaan riittävän yhdenmukaisia tuloksia kuin kaksienergisellä röntgenabsorptiometrilaitteella. Lisäksi bioimpedanssimittauksen luotettavuus lisääntyy lapsen rasvapitoisuuden kasvaessa. Suurempi rasvapitoisuuden mittausvirhe hoikemmilla lapsilla selittynee sillä, että vähäisempää rasvapitoisuutta on hankala mitata täsmällisesti. Bioimpedanssilaite mittasi kehon rasvapitoisuutta tarkemmin pojilla kuin tytöillä. Rasvattoman pehmytkudoksen mittaamisessa bioimpedanssilaite todettiin tarkaksi molemmilla sukupuolilla. Tällä havainnolla on tieteellistä arvoa ja se on hyödyksi myös käytännön potilastyössä, koska esimerkiksi verenkierto- ja hengityselimistön kuntoa ja muita elimistön toimintaa kuvaavia muuttujia voidaan luotettavasti suhteuttaa kehon kokoon käyttäen bioimpedanssilaitteella mitattua rasvattoman pehmytkudoksen määrää. Sen sijaan näiden muuttujien suhteuttaminen kehon kokonaispainoon voi johtaa virheellisiin tulkintoihin erityisesti ylipainoisemmilla ihmisillä.

Lisäksi tutkimuksessa vertailtiin ylipainon diagnostisia kriteerejä, jotka perustuivat painoindeksin jakaumaan, vyötärönympäryksen ja pituuden suhteeseen sekä rasvaprosenttiin, jota mitattiin sekä bioimpedanssimenetelmällä että kaksienergisellä röntgenabsorptiometrialla. Tutkijat totesivat, että ylipainoisiksi luokiteltavien lasten määrä riippuu huolestuttavan paljon valitusta kriteeristä. Tarvitaankin parempia menetelmiä ylipainon määrittelyyn lapsilla.

Lisätietoja:

Tuomo Tompuri, lääketieteen lisensiaatti ja terveystieteiden maisteri, erikoistuva lääkäri (KYS-KFI), Itä-Suomen yliopisto, biolääketieteen yksikkö/fysiologia, puh. 044-7113203, nimi(at)uef.fi

Timo A. Lakka, lääketieteellisen fysiologian professori, sisätautien erikoislääkäri, Itä-Suomen yliopisto, Biolääketieteen yksikkö/Fysiologia, puh. 040-7707329

Tomi Laitinen, kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen professori, Itä-Suomen yliopisto ja KYS, puh.044-7113279

http://www.uef.fi/fi/biolaaketiede/lasten-liikunta-ja-ravitsemus

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/cpf.12118/full

Artikkelin kirjoitusvuosi: 2014

Takaisin tämän vuoden artikkeleihin