Tiedeleiriltä potkua luonnontieteiden maailmaan

– Tästä tulee tällainen rakennusrobotti. Kun tälle antaa yksittäisiä legopalikoita, se pystyy kokoamaan niistä vaikka talon. Ensin meidän pitää vain saada robotti valmiiksi, että pääsemme ohjelmoimaan sitä, kaksi innostunutta pojanviikaria selittää legokasan äärellä.

– Emme toisin ehdi saada tätä valmiiksi tämän iltapäivän aikana, 8-vuotias Jere Turunen harmittelee tiedeleirin viimeisenä päivänä.

Joensuulainen Jere Turunen ja kontiolahtelainen Arttu Lehikoinen pääsivät pureutumaan robotiikan saloihin Joensuun tiedeseuran ja yliopiston järjestämällä tiedeleirillä, joka kokosi luonnontieteistä innostuneita lapsia fysiikan, kemian, tietojenkäsittelytieteen ja biologian ilmiöiden äärelle jo kolmatta kertaa. Joensuussa 1.–5. elokuuta järjestetylle tiedeleirille olisi tänä kesänä ollut tulijoita enemmän kuin leirillä oli paikkoja.
– Leirin suosio yllätti. On mukavaa, että luonnontieteet kiinnostavat ja saamme motivoituneita leiriläisiä, tiedeseuran toiminnanjohtaja Ilkka Jormanainen iloitsee.

Ensi vuodeksi järjestäjät ovatkin alustavasti kaavailleet tiedeleiritoiminnan laajentamista.
– Olemme suunnitelleet, että ensi kesänä leireillä olisi kaksi ryhmää. Silloin mukaan mahtuisi kolmisenkymmentä leiriläistä.

Luonnontieteiden suosio heijastuu myös syksyllä järjestettäviin tiedekerhoihin (linkki tiedeseuran sivuille). Tietojenkäsittelytieteen robotiikkaan keskittyvä Kids Club on jo lähes täysi. Syksyn toisessa tiedekerhossa perehdytään puolestaan muihin luonnontieteisiin kuten matematiikkaan, fysiikkaan ja kemiaan.
– Sen teema voisi olla monitieteisempi ja eri kerhokerroilla voisi esitellä eri tieteenalojen toimintaa. Näin saisimme aikaan mielenkiintoisen paketin, joka ei kuormittaisi yhden tieteenalan tiedoilla, Jormanainen pohtii.

Uusi opetuslaboratorio motivoi

Yliopiston LUMA-keskuksen uusi fysiikan ja robotiikan opetuslaboratorio tarjosi tiedeleirille mainiot puitteet. Tiedeleirin projektikoordinaattori Oili Kohonen pääsi itsekin ohjaajana testaamaan laboratorion toimivuutta. Ajanmukaiset tilat innostivat myös leiriläisiä.
– Täällä on ollut tosi kivat tilat ja loistavat ohjaajat, Jere Turunen suitsuttaa.

Myös Ellinoora Härkin on viihtynyt leirillä ja uudessa opetuslaboratoriossa.
– Erityisesti olen pitänyt tietokoneella pelattavasta fysiikkapelistä, mutta myös kemian jutut ovat olleen kiinnostavia, tietokoneen äärellä fysiikan saloihin perehtynyt Ellinoora arvioi.

Kohonen kuvaa leiriläisiä innostuneiksi ja motivoituneiksi.
– Esimerkiksi fysiikan työpajoissa leiriläiset eivät tyytyneet tekemään vain mallin mukaan, vaan monilla oli selkeä ajatus siitä, mitä he itse halusivat tehdä, ja he kysyivät apua sen toteuttamiseen.

Kohonen näkeekin tiedeleirit yhdeksi keinoksi, jolla lapsia ja nuoria voidaan innostaa luonnontieteiden pariin.
– Täällä he pääsevät tekemään juttuja, joita monissa kouluissa ei pystytä tekemään. Opetuslaboratorioissa on mahdollista tehdä enemmän ja muokata omia ideoita eteenpäin. Leiri auttaa myös omien mielenkiinnon kohteiden ja ideoiden löytämistä.

Leiriltä löytyy samanhenkisiä kavereita

Tärkeää on Kohosen mukaan myös se, että luonnontieteistä kiinnostuneet lapset löytävät leiriltä samanhenkisiä kavereita.
– Leirillä tietynlainen ryhmähenki on tärkeää. Kun lapset tekevät yhdessä, he pystyvät kommentoimaan toistensa töitä sekä antamaan uusia ideoita ja auttamaan.

Samaa mieltä on myös Jere Turunen.
– Arvaa, mikä on parasta, mitä täältä leiriltä löytyi. Uusi kaveri Arttu, keksijän urasta haaveileva nuori mies kommentoi.

Jere ja Arttu vakuuttavatkin pitävänsä yhtä myös jatkossa ja hyvän tapaamispaikan rakentajarobotin kehittelylle tarjoaa syksyn tiedekerho.
– Halusimme lähteä mukaan heti, kun kuulimme tiedekerhoista, kaverukset hehkuttavat.
 

Artikkelin kirjoitusvuosi: 2011

Takaisin tämän vuoden artikkeleihin