Onko Suomella varaa 20 000 kadotettuun nuoreen? - Juha Hämäläisen puhe Mielenterveyspäivillä

Professori Juha Hämäläisen puhe Mielenterveyspäivillä Kuopiossa 31.10.–3.11.2011

2000-luvun yhteiskunta on enenevästi korkean ammattitaidon koulutus- ja tietoyhteiskunta. Työelämässä tarvittavat valmiudet saavutetaan pitkäkestoisen koulutuksen kautta ja niiden ylläpitäminen vaatii jatkuvaa päivittämistä, elinikäistä oppimista. Kasvavalla joukolla on vaikeuksia vastata suoritusyhteiskunnan odotuksiin.

Työstä on tullut enenevästi informaatiotyötä, jossa vaaditaan kykyä ottaa vastaan, käsitellä, siirtää, hankkia ja tuottaa informaatiota. Työelämän vaatimustaso on korkea, ja työmarkkinoilla ovat vaarassa syrjäytyä ne, jotka eivät täytä odotuksia. Heikoimmin koulutettujen asema on työmarkkinoillakin heikoin.

Tarve lasten ja nuorten hyvinvointipalveluihin on kasvanut viimeisten 15–20 vuoden aikana: kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kaksinkertaistunut, samoin lastensuojelun avohuollon asiakkaina olevien lasten määrä, kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä on yli kuusinkertaistunut, erityisopetukseen siirrettyjen lasten määrä lähes kolminkertaistunut, erikoissairaanhoidon avokäynnit lastenpsykiatriassa yli kaksinkertaistuneet ja nuorisopsykiatriassa yli kolminkertaistuneet, köyhissä perheissä elävien lasten määrä lähes kolminkertaistunut. Nyky-yhteiskunta ei ole helppo paikka varttua lapsille ja nuorille. Ongelmat kasautuvat samoille nuorille.

On ilmeistä, että lasten ja nuorten ongelmat ja avun tarve ovat tosiasiallisesti lisääntyneet, vaikka tilastoja selittävät osaltaan myös diagnosoinnin kehittyminen, muutokset lainsäädännössä ja ammatillisen toiminnan tehostuminen. Samalla tilastot osoittavat, että suomalainen yhteiskunta todella satsaa lasten ja nuorten auttamiseen. Nähtävästi panostukset eivät kuitenkaan ole tarpeeseen nähden riittäviä tai kohdennu oikein.

Osa nuorista ajautuu syvään marginaaliin, jossa syrjäytyminen ei koske vain koulutusta ja työelämää vaan laajasti myös ihmissuhteita, harrastuksia, edunvalvontaa ja yhteiskunnallista osallistumista. Yli 20 000 nuorta on kadonnut rekistereiden ja palveluiden ulottumattomiin. Voidaan aiheellisesti kysyä, onko yhteiskunnalla tähän varaa. Vuosittain yli 2 000 alle 30-vuotiasta nuorta aikuista siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyden häiriöiden vuoksi. Lukumäärä on kymmenessä vuodessa yli kaksinkertaistunut.

Filosofian tohtori Pirita Juppi on tunnistanut kuusi erilaista nuorten syrjäytymisen tulkintatapaa uutismediassa. Kolmessa tulkintatavassa vahingon kärsijänä pidetään ensisijaisesti yhteiskuntaa ja kolmessa yksilöä. Nuorten syrjäytyminen saatetaan käsittää uhkaksi yhteiskunnan turvallisuudelle, taloudelle tai moraaliselle järjestykselle, tai se voidaan tulkita perhetaustasta tai muista elämänolosuhteista selittyväksi nuoren pahoinvoinniksi, merkiksi hyvinvointijärjestelmän puutteista tai oireeksi yhteiskunnan sairaudesta.

2000-luvulla uudistettu lainsäädäntö osoittaa, että yhteiskunta pyrkii tarttumaan lasten ja nuorten syrjäytymiseen entistä pontevammin. Korostetaan varhaista puuttumista, hyvinvoinnin uhkien ennaltaehkäisyä sekä lasten ja nuorten tarpeista lähtevää suunnitelmallista ja jäsentynyttä työskentelyä. Suomessa on kansainvälisen vertailun kestävä palvelujärjestelmä ja erittäin hyvin koulutettu työntekijäjoukko. Poliittisessa päätöksenteossa on tunnistettavissa huolipuhetta, hyvää tahtoa ja neuvottomuutta.

Paljon on tehty ja tehdään nuorten syrjäytymisen torjumiseksi. Koulu ja koulutusjärjestelmä ovat avainasemassa. Itä-Suomessa luotiin 2000-luvun alussa ammatillisen koulutuksen pedagogista toimintakulttuuria uudistavaa työkoulu-toimintakonseptia, joka omaksuttiin myös tuolloiseen hallitusohjelmaan. Malli on saanut osakseen valtakunnallista ja kansainvälistä kiinnostusta.
Lasten ja nuorten tosiasiallinen asema yhteiskunnassa määrittyy erilaisten poliittisten intressien ristipaineessa. Tällä hetkellä talouspuhe on vallalla. On syytä korostaa, että syrjäytyvät ja syrjäytymisvaarassa olevat lapset ja nuoret eivät ole viallisia, vaan tällä kohtaa viallinen on yhteiskunta. Syrjäytyminen on seurausta yhteiskunnallisista olosuhteista, ja yhteiskunta on velvollinen tekemään kaikkensa lasten ja nuorten syrjäytymisen lievittämiseksi.

Lisätietoja: Juha Hämäläinen 050-5939415, juha.hamalainen(at)uef.fi

Artikkelin kirjoitusvuosi: 2011

Takaisin tämän vuoden artikkeleihin