Nykyvanhemmat toivovat olevansa lempeämpiä kuin omat vanhempansa

Nykyään äidit ja isät toivovat olevansa lapsilleen omia vanhempiaan hellempiä, mutta kuitenkin lujia. Hyväntahtoisista toiveistaan huolimatta nykyvanhempien voi kuitenkin olla vaikea muuttaa omilta vanhemmilta saamaansa vuorovaikutusmallia, sillä lapsuuden varhaiset vuorovaikutuskokemukset vaikuttavat edelleen aikuisena. Etenkin varhaista vuorovaikutusmallia, jota ei ole puettu sanoiksi, on vaikea muuttaa, kun aikuinen tulee itse äidiksi tai isäksi. Siksi tämän mallin muuttaminen voikin viedä pari sukupolvea - mutta hyvä tahto on kuitenkin muutoksen alku.

Muun muassa näitä tuloksia esittelee Suomen kasvatustieteellisen seuran julkaisu Piaget is dead, Vygotsky is still alive, or? Teoksen artikkelit käsittelevät laajasti psykologisen kehityksen kulttuuriin sidottuja näkökulmia sekä oppimispsykologiaa ja psykologista neuvontaa, vanhempien ja lapsen välisen vuorovaikutuksen lisäksi. Kirjoittajakuntaan kuuluu professori Hannu Perho Itä-Suomen yliopistosta.

Omilta vanhemmilta ja heidän vanhemmiltaan perittyjä vuorovaikutuksen malleja voidaan metaforisesti kutsua ”menneisyyden aaveiksi”, joilla tarkoitetaan epätyydyttäviin hoivatilanteisiin liittyneitä, käsittelemättömiä pettymyksen, vihan, avuttomuuden ja lohduttomuuden tunteita, sekä ”enkeleiksi”, jotka ovat hyvän hoivan synnyttämiä voimauttavia kokemuksia siitä, että on rakastettu ja tärkeä.

– Nämä menneisyydestä nousevat aaveet ja enkelit pääsevät ääneen ja ohjaavat toimintaa oman lapsen kanssa aikuisen tullessa itse vanhemmaksi, kertoo professori Airi Hautamäki Helsingin yliopistosta.

Voidaankin siis kysyä, onko tämän päivän Suomessa tyypillinen varautunut ja tunteita etäännyttävä kiintymyssuhdemalli kulttuuriperintö, joka on välittynyt yli sukupolvien, kun on pyritty selviämään vanhan, harvaan asutun suomalaisen maaseudun elämän välttämättömyyksistä, hän jatkaa.

Suomalainen maalaiselämä on vaatinut kovaa ja hellittämätöntä työntekoa. Tärkeäksi määritellään edelleen omaan itseen luottaminen ja käyttäytymisen ennakoitavuus. Kasvatuksessa on korostunut vanhempien tietty epäresponsiivisuus, vastaamattomuus.Jos vanhempi arvelee, ettei lapsella oikeasti ole hätää, niin turhasta ei pidä valitella, kiukutella tai tehdä numeroa. Niinpä lapsi oppii varhain itse ja itsekseen säätelemään kiukun, pelon ja lohdun tarpeeseen liittyviä tunteita.

– Vaikka tunteita etäistävä ja välttelevä kiintymyssuhdemalli on auttanut selviytymään vanhalla maaseudulla esimerkiksi Suomen kylmästä talvesta, se kuitenkin vaikeuttaa etenkin kipeitten tunteiden ilmaisua ja jakamista toisen kanssa. Vahva ja jäykkä itsekontrolli, jossa yksilö arvelee, ettei voi hakea apua ja lohtua toiselta voi johtaa pahimmillaan masennukseen, jatkaa Hautamäki. Kova tunteiden kontrolli voi myös stressin yltyessä pettää, jolloin pitkään kasaantuneet ja kiistetyt tunteet pulpahtavat kerralla vahvana ja säätelemättömänä tunneryöppynä, yllätyksenä niin yksilölle itselleen kuin hänen läheisilleen.

Keski-iässä oma elämä kyseenalaistetaan

Teoksessa käsitellään myös koulutuksen ja sosiaalisen aseman vaikutusta perhe-elämään ja avioliittoon. Nämä vaikutukset näkyvät erityisesti, kun ihminen saavuttaa keski-iän. Keski-iässä erityisesti matalan koulutuksen saaneet naiset alkavat kyseenalaistaa omaa rooliaan niin työelämässä kuin perhe-elämässä.

– Kun lapset kasvavat ja vaativat vähemmän hoitoa, aletaan miettiä, onko oma työ- ja perhe-elämä sittenkään tyydyttävää, pohtii professori Hannu Perho kollegoineen Itä-Suomen yliopistosta. Myös modernin ja itseään toteuttavan naisen malli luo paineita ja saa kysymään, riittääkö kodistaan ja lapsistaan huolta pitävän äidin rooli nykynaiselle, jatkaa Perho teoksessa.

Teos on juhlakirja professoreille Airi ja Jarkko Hautamäelle, jotka ovat tehneet merkittävän akateemisen uran kasvatuspsykologian, sosiaalipsykologian sekä erityisopetuksen alalla. Kirjan ovat toimittaneet Pirjo Aunio, Markku Jahnukainen, Mirjam Kalland sekä Jussi Silvonen. (Lähde: Koulutuksen tutkimuslaitos)

Lisätietoja:

professori Hannu Perho, hannu.perho@uef.fi

yliopistonlehtori, dosentti Pirjo Aunio, pirjo.aunio@helsinki.f

professori Airi Hautamäki, airi.hautamaki@helsinki.fi

lehtori Merja Korhonen, merja.korhonen@uef.fi

julkaisusarjan toimittaja Kaisa Kiuttu, puh. (014) 260 3206, kaisa.kiuttu@jyu.fi

Teos on julkaistu Suomen kasvatustieteellisen seuran Kasvatusalan tutkimuksia -sarjassa numerolla 51, 332 sivua, hinta 28 euroa + toimituskulut. Jyväskylä 2010. ISSN 1458-1094, ISBN 978-952-5401-53-0.

Tiedustelut ja tilaukset Koulutuksen tutkimuslaitoksen asiakaspalvelusta, puh. (014) 260 3220, ktl-asiakaspalvelu@jyu.fi tai seuran verkkokaupasta http://www.kasvatusalan-tutkimuksia.fi

Artikkelin kirjoitusvuosi: 2011

Takaisin tämän vuoden artikkeleihin