Miten hyvinvointivaltiota muutetaan?

Suomalaisen hyvinvointivaltion uudistaminen on historian sitomaa pienten askelten politiikkaa. Kelan tutkimusosaston julkaisemassa artikkelikokoelmassa tutkijat tarkastelevat hyvinvointivaltion järjestelmien muutoksia mahdollistavia tekijöitä. Teoksen keskeinen kysymys on, miten julkinen valta voisi tehostaa tietoperustaista päätöksentekoa. Kokoelma tarjoaa näkökulmia politiikkaprosessien tutkimukseen ja niiden merkityksen analysointiin.

Kirjassa on kolmetoista artikkelia, jotka vastaavat muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Mikä on politiikkaprosessi? Miten muutosprosesseja tutkitaan? Miten Sata-komitean työ vaikutti Suomen sosiaalipoliittisiin järjestelmiin? Miksi Suomessa ei enää ole tulopolitiikkaa? Tulisiko toimeentulotuen maksatus siirtää kunnilta Kelaan? Millaiset prosessit johtivat kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, perhevapaita koskeviin uudistuksiin, työmarkkinatukiuudistukseen tai lääkkeiden viite-hintajärjestelmään?

Juho Saari tarkastelee artikkelissaan sosiaaliturvan uudistamisprosessia pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen aikana. Saaren tavoite on havainnollistaa, kuinka sosiaaliturvan kokonaisuudistus rakentui tiettyjen reunaehtojen puitteissa ja miten eri tekijät kytkeytyivät toisiinsa.

Tulopolitiikan loppua ruotii puolestaan Tapio Bergholm, joka kiinnittää huomiota siihen, miten suomalaista tulopolitiikkaa voitiin harjoittaa varsin pitkälle 2000-luvulle, vaikka samankaltaisista toimintamalleista oli useimmissa muissa maissa luovuttu. Selityksenä Bergholm esittää EU-jäsenyyden ja talous- ja rahaliittoa (EMU) koskevan sopimuksen asettamia haasteita sekä valtion aktiivista veropoliittista osallistumista. Lopulta kuitenkin tietotekniikkateollisuuden kansainvälistyminen irrottaa tulopolitiikan kansallisesta järjestelmästä.

Olli Kangas, Mikko Niemelä ja Sampo Varjonen pohtivat artikkelissaan suomalaisen sosiaalipolitiikan ikuisuuskysymystä eli toimeentulotuen perusosan maksatuksen siirtämistä Kelalle. Artikkelissa tarkastellaan yksityiskohtaisesti, kuinka toimeentulotuen siirtoa Kelaan on toistuvasti kokeiltu ja tulokset ovat olleet myönteisiä, mutta viime kädessä siirto on kaatunut poliittisen vastustukseen.

Susan Kuivalainen analysoi työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvää politiikkaprosessia, jonka tavoitteena oli edistää sukupuolten tasa-arvoa työmarkkinoilla perhevapaata koskevilla uudistuksilla. Minna Ylikännö puolestaan tarkastelee vuoden 2006 työmarkkinatukiuudistusta, joka saattoi loppuun vuonna 1993 työmarkkinatuen perustamisesta alkaneen uudistusaallon. Tavoitteena oli samanaikaisesti kiristää tuen saannin ehtoja ja lisätä työmarkkinatukea saavien aktivointia.

Edellä mainittujen ja kirjan muiden artikkelien keskeinen tavoite on korostaa politiikkaprosessin merkitystä hyvinvointivaltioiden uudistamisessa. Tulokset kertovat, että hyvinvointivaltion uudistaminen edellyttää tapahtumaketjujen ja prosessien hyvää hallintaa, poliittista sitoutumista esitettyihin uudistuksiin ja kykyä tehdä kompromisseja eri intressiryhmien kesken. (Lähde: STT)

Julkaisu: Niemelä M, Saari J, toim. Politiikan polut ja hyvinvointivaltion muutos. Helsinki: Kela, 2011. ISBN 978-951-669-865-9 (nid.).

Lisätietoja:

Kelan tutkimusosasto, johtava tutkija, VTT Mikko Niemelä, puh. 020 634 1907, etunimi.sukunimi@kela.fi tai

Itä-Suomen yliopisto, professori, VTT Juho Saari, puh. 040 828 1027, etunimi.sukunimi@uef.fi

Tilaukset: julkaisut@kela.fi tai puh. 020 634 1947

Artikkelin kirjoitusvuosi: 2011

Takaisin tämän vuoden artikkeleihin