Hyvinvoinnin tutkijat jäljittävät hyvän elämän perusteita

Uudessa kirjassa suomalaiset asiantuntijat paneutuvat hyvinvoinnin kysymyksiin

Hyvinvointi on yksi yhteiskuntatieteiden, -filosofian ja -politiikan avainkäsitteistä. Itä-Suomen yliopiston professori Juho Saaren toimittamassa uudessa tietoteoksessa Hyvinvointi (Gaudeamus 2011) suomalaiset talous- ja yhteiskuntatieteilijät sekä filosofit kartoittavat hyvinvointitutkimuksen perusteita, suuntauksia ja nykytilaa.

– Kaiken hyvinvointitutkimuksen peruskysymys on, mikä ja mitä on hyvä elämä, Juho Saari toteaa. Tähän kysymykseen vastaamisessa tarvitaan tietoa monilta tieteenaloilta. – Hyvinvointitutkimuksen edistymisen kannalta on erittäin tärkeää, että tieteenalat ovat vierailleet myös toistensa perinteisillä alueilla. Esimerkiksi sosiologit ovat pohtineet talouskasvun ja onnellisuuden suhdetta ja taloustieteilijät puolestaan hyvinvointivaltion ja onnellisuuden välisiä mekanismeja.

Hyvinvointi-kirjassa todetaan, että useilla mittareilla mitattuna Suomi on eräs maailman parhaista maista, ja monella tapaa sen yhteiskunnalliset haasteet ovat edistyneen, hyvinvoivan yhteiskunnan haasteita. Tekijät kuitenkin toteavat, että samalla kun Suomi on noussut kansainvälisten vertailujen kärkeen, siitä on myös muodostunut eriarvoistumisen koekenttä.

– Suurta lamaa (1991–1994) edeltänyt Suomi oli eräs maailman tasa-arvoisimmista maista useimmilla käytettävissä olevilla mittareilla. Sittemmin mikään länsimaa ei ole kokenut yhtä nopeaa tulojen ja varallisuuden eriarvoistumista, Saari sanoo.

– Seuraava vuosikymmen (2011–2020) on hyvinvoinnin eriarvoistumisen suhteen ratkaiseva. Vastakkain asettuvat muun muassa eriarvoisuuden vähentämiseen, kilpailukyvyn vahvistamiseen ja julkisen talouden vakauttamiseen sekä kestävään kehitykseen liittyvät tavoitteet.

Otteita teoksesta:

”Yhteiskuntapoliittisesti onni ei kuitenkaan ole keskeinen eikä riittävä käsite, vaikka onnen käsite on tukevasti taustoittamassa hyvinvointiajattelua ja vaikka tiedolla väestön kokemasta onnellisuudesta on kiistatonta arvoa. Monet kavahtaisivat hallitusta, joka ilmaisisi tavoitteekseen kansalaisten onnellisuuden lisäämisen. Onni on mielentila, eikä länsimaiseen yhteiskuntakäsitykseen ole kuulunut se, että yhteiskuntapolitiikalla yritettäisiin saada ihmiset tiettyyn mielentilaan. Toiseksi onni on lähellä tyytyväisyyttä, ja sen vastakohta, tyytymättömyys, on yhteiskunnallisen kehityksen lähde. Uudistuspyrkimykset kumpuavat kritiikistä, ja se pitää yhteiskuntaa dynaamisessa tilassa.” (Jussi Simpura & Hannu Uusitalo)

”Hyvän kehän teorian mukaan hyvinvointipanostusten keskeinen tehtävä on tarjota hyvinvoinnin edellytykset mahdollisimman monille siten, että mahdollisimman harva jää syrjään yhteiskunnan kehityksestä ja sen rakentamisesta. Samalla teoria perustuu ajatukseen, että huono-osaisuuden ehkäiseminen johtaa myös yleiseen eriarvoisuuden vähenemiseen, mikä lisää yhteenkuuluvuutta.”

(Robert Hagfors & Jouko Kajanoja)

 

”Hyvinvointi riippuu paljosta muustakin kuin rahasta ja materiasta, ja se konkretisoituu ja näyttäytyy viime kädessä ihmisten tavallisessa arkielämässä. Elinolosuhteet luovat raamit ja tarjoavat mahdollisuudet arjen elämään mutta eivät määrittele suoraan sitä, millaiseksi arki muodostuu.” (Anu Raijas)

(Lähde: Gaudeamus)

Kirjan tiedot ja tekijät:

Juho Saari (toim.): Hyvinvointi. Suomalaisen yhteiskunnan perusta. Gaudeamus 2011. Kirjan toimittaja: Juho Saari, VTT, johtaja, professori, yhteiskuntatieteiden laitos, Itä- Suomen yliopisto. Kirjoittajat: Heikki Ervasti, Robert Hagfors, Jukka Hoffrén, Sakari Kainulainen, Jouko Kajanoja, Eerik Lagerspetz, Markku Oksanen, Anne Birgitta Pessi, Anu Raijas, Hanna Rättö, Juho Saari, Marjaana Seppänen, Jussi Simpura, Hannu Uusitalo ja Susanne Uusitalo.

Lisätietoja:

Professori Juho Saari, Itä-Suomen yliopisto, p. 040-8281027

Arvostelukappalepyynnöt:

Heidi Simomaa, Gaudeamus, p. 050 540 1299

Artikkelin kirjoitusvuosi: 2011

Takaisin tämän vuoden artikkeleihin