Hoitokulujen ennustettavuus tukee suurta väestöpohjaa

Pienet terveydenhuollon yksiköt joutuvat varautumaan hoitoon tuottamattomalla tavalla, koska sairastavuuden ennustaminen on lähes mahdotonta. Toisaalta myöskään hyvin suuret väestöpohjat eivät enää lisää rahoitustarpeen ennustettavuutta. Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan hoidon kustannusten ennustettavuus toteutuu parhaiten 20 000 – 200 000 asukkaan väestöpohjalla.

– Tutkimus osoitti selkeästi, että ennustettavuudessa ei ole perusteita kansallisen tason rahoituspoliittiselle vaihtoehdolle, sanoo tutkimusprofessori Ilkka Vohlonen Itä-Suomen yliopistosta.

Vuonna 2009 käynnistetty VAKKA-laskenta perustuu pääosin vuosien 2000-2009 erikoissairaanhoidon kustannuksiin. Tämä on ensimmäinen suomalainen rahoituspoliittinen tutkimus erikoissairaanhoidon tarpeen ja kustannusten ennustettavuudesta väestön koon mukaan.

– Terveydenhoidon rakenteita kehitettäessä on tärkeätä muistaa, että sekä kansallisen tason sosiaalivakuutusjärjestelmä 1960-luvulta että kunnallisen tason veropohjainen järjestelmä 1970-luvulta eivät kumpikaan perustuneet vastaavanlaiseen laskelmaan. Niiden perusteet eivät olleet rahoituspoliittisia, Vohlonen muistuttaa.

Pienissä kunnissa sairauskulujen ennustaminen on lähes mahdotonta; hoidon tarve toteutuu hyvin satunnaisesti. Alle 20 000 asukkaan kunnalla ei ole tutkimuksen mukaan edellytyksiä arvioida erikoissairaanhoidon kustannuksia. Liian hajautettu rahoitusmalli aiheuttaa myös ylimääräisiä kuluja pelkästään rahoitusjärjestelyjen takia.

Kun erikoissairaanhoidon järjestämisen väestöpohja kasvaa yli 200 000 asukkaan, hyvän ohjauksen edellytykset eivät enää oleellisesti parane, kun mittarina käytetään hoidon ennakointia ja siihen varautumista. Sairastamisen kustannusten ennustamisessa 20 000 - 200 000 asukkaan väestöpohja on riittävä.

Kunnan sosiaali- ja terveysmenojen kannalta oleellisinta on erikoissairaanhoidon kustannusten ohjauksen vahvistaminen. Tämä tutkimus kattoi vain erikoissairaanhoidon; perusterveydenhuolto sekä sosiaalitoimi ovat tutkimatta. Tutkijat kuitenkin olettavat, että koordinaation tarve perustelee sitä, että erikoissairaanhoidon rahoituspoliittinen uudistaminen ohjaisi myös avosairaanhoidon rahoituspoliittista uudistamista.

– Tärkein rahoituspoliittisen ohjauksen taustatieto on sairastamisen ennakoiminen. Rahoitusvastuussa olevan organisaation tulee voida nojautua taloudellisen riskin tasaamisjärjestelmään. Riskin tasaus ei voi kuitenkaan olla peruste kansalliselle terveydenhuollon rahoituspoliittiselle vaihtoehdolle, sanoo tutkimusprofessori Vohlonen.

Tutkimus oli rahoituspoliittinen arvio siitä, kuinka hyvin suomalainen kuntarahoitukseen perustuva rahoitusmalli mahdollistaa rahoituksen suunnittelun, kun pohjana on väestön odotettavissa oleva sairastavuus. Väestön optimikoon määrittelyn lisäksi tulosten perusteella voidaan arvioida myös seuraavia asioita: mitkä sairaudet tulisi ottaa huomioon ns. kalliiden hoitojen tasausjärjestelmässä, minkä sairauksien vaihtelu on merkityksellistä taloudellisten vaikutusten kannalta ja onko eri alueiden välillä oleellisia eroja niiden sairauksien ilmaantumisessa, jotka johtavat kunnan näkökulmasta ennakoimattomiin erikoissairaanhoidon kustannuksiin.

VAKKA-hanke toteutettiin Suomen Kuntaliiton johdolla verkostohankkeena, jossa oli mukana kuusi sairaanhoitopiiriä. Hankkeen toteuttamisesta vastasi Oy Audiapro Ab yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kanssa. (Lähde: Suomen Kuntaliitto)

Lisätietoja:

Professori Ilkka Vohlonen, Itä-Suomen yliopisto, sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, p. 050 38 399 38

Artikkelin kirjoitusvuosi: 2011

Takaisin tämän vuoden artikkeleihin