Diabetes salataan työpaikalla

Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella toteutetussa tutkimuksessa selvitettiin tyypin 1 diabetesta sairastavien terveyttä, työkykyä ja sairauden salaamisen yleisyyttä. Työkyvyn tukemiseen ja edistämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, koska tyypin 1 diabetes vaikuttaa työkykyyn. Tavoitteena oli löytää keinoja diabetesta sairastavien työkyvyn tukemiseen. Työsuojelurahasto tuki hanketta.

Tyypin 1 diabetesta sairastavat arvioivat oman terveydentilansa huonommaksi ja työkykynsä hieman heikommaksi kuin suomalainen työikäinen väestö keskimäärin. Iän karttuessa oman terveydentilan koettiin heikkenevän enemmän kuin mitä palkansaajat kokevat keskimäärin. Tyypin 1 diabetesta sairastavat arvioivat myös jäävänsä eläkkeelle jonkin verran aikaisemmin kuin palkansaajat keskimäärin.

Yhdeksällä kymmenestä tyypin 1 diabetesta sairastavasta esiintyi työssään ainakin yksi sellainen riskitekijä, jonka yhteydessä on huomioitava diabeteksen hoitotasapaino tai hypoglykemian mahdollisuus.

Tavallisimpia riskitekijöitä ovat yksintyöskentely, fyysisesti raskas tai työkuormitukseltaan ennakoimattomasti vaihteleva työ, vuorotyö, ajoneuvon kuljettaminen ja korkealla työskentely.

Työturvallisuus edellyttää avoimuutta

Verensokeriarvoihin haitallisesti vaikuttavia tekijöitä esiintyy työssä yleisesti, mutta vain harvalla työpaikalla on tehty muutoksia työjärjestelyihin diabeteksen vuoksi. Osasyy tähän voi olla se, että reilu neljännes kyselyyn vastanneista kertoi salanneensa diabeteksen työtovereiltaan.

Yleisintä salaaminen oli naisten keskuudessa, nuorilla ja korkeamman koulutustason hankkineilla. Vaikka sairaus salataan työkavereilta, siitä saatetaan kertoa esimiehelle. Yleisimmäksi syyksi sairauden salaamiseen mainittiin, ettei vain ole tullut kerrottua.

Tietyissä tilanteissa salaaminen on myös työturvallisuussäännösten vastaista. Kolmannes diabetesta sairastavista oli sitä mieltä, ettei työyhteisössä tiedetä, miten tulee toimia, jos diabetesta sairastava saa esimerkiksi tajuttomuuskohtauksen.

Työyhteisöissä pitää kehittää toimintatapoja joilla varmistetaan ensiapuvalmius ilman, että työyhteisön jäseniä leimataan sairautensa perusteella. Samoin työpaikoille on luotava toimintamallit ja suositukset työkykyyn ja –turvallisuuteen vaikuttavien sairauksien käsittelyyn. Tarvetta on myös terveelle ja avoimelle keskustelulle, jotta työntekijät uskaltavat avautua piilotelluista asioistaan.

Sairauttaan työpaikalla salaavat kokevat enemmän tyytymättömyyttä ja huolta sairaudestaan, kuin sellaiset, jota eivät ole koskaan salanneet sairauttaan. Myös syrjityksi tulemisen kokemus ja pelko erityisasemaan joutumisesta saavat aikaan sen, että omasta sairaudesta ei puhuta avoimesti.

Työterveyshuollon tietoisuus tyypin 1 diabetesta sairastavien työkyvystä ja työoloista on vastaajien mukaan usein puutteellista. Koska sairaus vaikuttaa työkykyyn, tulee työkyvyn tukemiseen ja edistämiseen kiinnittää erityistä huomiota. Tämä vaatii yhteistyötä ja toimivien mallien kehittämistä työpaikan, työterveyshuollon, muun perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä.

Hoitotasapainoa hankala ylläpitää työpaikalla

Diabeteksen hoitotasapaino ja työkykyindeksi olivat selvässä yhteydessä ennenaikaiseen eläkkeelle siirtymisen ajatuksiin. Siten huonon hoitotasapainon ja työkykyindeksin omaavien työkyvyn tukeminen vaatii erityishuomiota.

Hoitojärjestelmän ja työpaikkojen pitäisi osaltaan auttaa diabetesta sairastavia työntekijöitä ehkäisemään hoitotasapainon ja työkykyindeksin heikkeneminen.

Haitallisesti verensokeriarvoihin vaikuttavien tekijöiden esiintyminen työssä on myös yleistä. Tällaisten tekijöiden esiintyminen edellyttää diabeteksen huomioimista osana työturvallisuuden ja –terveyden ylläpitoa.

Työympäristön fysikaaliset ja kemialliset altisteet voivat haitata työntekijöitä heidän yksilöllisten ominaisuuksiensa vuoksi. Tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että tyypin 1 diabetesta sairastaville kylmyys tai veto, heikko valaistus tai häikäisy sekä tärinä koetaan useammin haittaavana kuin muiden työssä käyvien keskuudessa.

Tyypin 1 diabeteksen hoito-ohjeiden noudattaminen onnistui tutkittavien mielestä selvästi paremmin kotona kuin työssä. Sairauden hoidon ja omaseurannan tehostamiseen työaikana on kiinnitettävä erityistä huomiota varsinkin niiden työntekijöiden kohdalla, joilla jo on ongelmia työkyvyn tai sairauden tasapainon kanssa.

Työterveyshuollolle koordinointivastuu

Suurella osalla tyypin 1 diabetesta sairastaville hoitosuhde työterveyshuoltoon on hyvin löyhä, jos sitä lainkaan on. Työterveyshuollon aktiivisuutta ja valmiuksia tyypin 1 diabeteksen huomioimisessa työkykyyn vaikuttavana sairautena on lisättävä.

Työterveyshuollolle ollaan sälyttämässä hoidon koordinointivastuu työkykyyn vaikuttavissa pitkäaikaissairauksissa. Tähän kuuluu työhönpaluuarvion laatiminen yhdessä työpaikan kanssa yli 90 päivää jatkuneissa sairauspoissaoloissa.

Yhteistyötä ja tiedonkulun toimivuutta työpaikan, työterveyshuollon, muun perusterveyshuollon ja erikoissairaanhoidon välillä on nykyisestään kehitettävä huomattavasti, jotta tällainen työterveyshuollon koordinoiva rooli onnistuisi.

Tyypin 1 diabetesta sairastavien hoitojärjestelyjen kehittäminen voisi toimia mallina myös muiden työkykyyn vaikuttavien pitkäaikaissairauksien hoidolle.

Tutkimuksen ensimmäinen vaihe toteutettiin valtakunnallisena kyselytutkimuksena. Kohderyhmänä olivat työikäiset, tyypin 1 diabeteksen sairastavat henkilöt. Henkilöt poimittiin satunnaisotannalla Kelan lääkkeiden erityiskorvausoikeusrekisteristä. Kyselystä saatua tietoa syvennettiin teemahaastatteluilla.

Työelämässä on noin 20 000 henkilöä, joille on diagnosoitu tyypin 1 diabetes. Määrä kasvaa koko ajan.(Lähde: Työsuojelurahasto)

Lisätietoja:

Professori Kimmo Räsänen, Itä-Suomen yliopisto, p. 040 355 3017, kimmo.rasanen@uef.fi

Tutkimuksen julkaisutiedot ja loppuraportti

Artikkelin kirjoitusvuosi: 2011

Takaisin tämän vuoden artikkeleihin