Apteekkityöhön räätälöityä vuorovaikutuskoulutusta

Itä-Suomen yliopiston farmaseuttiopiskelijoiden alakohtaisesta vuorovaikutuskoulutuksesta on julkaistu väitöskirja. Puheviestinnän lehtori Marja-Leena Hyvärisen väitöstutkimuksen menetelmät ja tulokset ovat sovellettavissa myös muiden alojen vuorovaikutuskoulutukseen.

Eri alojen asiantuntijatehtävissä ja ammateissa työtä tehdään vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa. Sen vuoksi ammattilainen tarvitsee oman alansa tietojen ja taitojen lisäksi vuorovaikutustaitoja ja ymmärrystä viestinnän vaikutuksesta työn tuloksiin. Esimerkiksi apteekissa farmaseutin ja asiakkaan välisen vuorovaikutuksen onnistumisella on merkittävä yhteys asiakkaan ongelman ratkaisuun, oikean hoidon valintaan, hoito-ohjeiden noudattamiseen, lääkkeistä aiheutuvien haittojen ennaltaehkäisemiseen ja hoidon seurantaan. Tällaisiin työtehtäviin kouluttautuvan opiskelijan tulisi voida yhdistää sekä ammatillisten tietojen että vuorovaikutustaitojen opiskelu.

Yliopistotutkintojen kieli- ja viestintäopintoihin sisältyvää vuorovaikutuskoulutusta annetaan yleensä opintojen alkuvaiheessa erillisinä puheviestinnän kursseina. Julkisen esiintymisen taitoja opetetaan yhä edelleen riippumatta opiskelijan oman alan tai työelämän tarpeista. Entuudestaan tiedetään, että opiskelijat ovat tyytyväisiä puheviestinnän opetukseen, mutta he eivät välttämättä koe hyötyneensä siitä työelämän tarpeiden kannalta riittävästi.

Hyvärisen tutkimuksessa haluttiin selvittää, miten farmaseuttiopiskelijoiden puheviestinnän opetusta ja oppimisen arviointia voidaan toteuttaa mahdollisimman kiinteässä yhteydessä opiskelijan tulevaan ammattiin ja työelämään. Uutta oli opiskelijan työharjoittelujakson ja ammatissa toimivien työntekijöiden antaman ohjauksen hyödyntäminen vuorovaikutuskoulutuksessa. Tutkimuksen lähestymistapaa, menetelmiä ja tuloksia voidaan soveltaa vuorovaikutuskoulutuksen tutkimiseen ja kehittämiseen esimerkiksi lääketieteessä, ravitsemustieteessä ja sosiaalitieteissä.

Lähtökohtana työelämän vuorovaikutustilanteet

Teoreettisesti tutkimus perustui alakohtaiseen viestintäpedagogiikkaan, jonka mukaan asiantuntijuus kehittyy vähitellen tilanteissa, joissa yksilö osallistuu alansa asiantuntijayhteisöjen toimintaan, esimerkiksi työpaikoilla. Teorian mukaan kukin ala itse määrittelee, mitkä vuorovaikutustilanteet ovat alalla keskeisiä, millaista osaamista niissä tarvitaan ja millaista viestintäkäyttäytymistä pidetään tilanteeseen ja tarkoitukseen sopivana. Ymmärrys alalla vaadittavasta osaamisesta muovautuu ihmisten välisessä yhteistoiminnassa. Tästä syystä vuorovaikutuskoulutuksen tulisi tiiviisti liittyä alan omiin toimintakäytänteisiin ja niihin tilanteisiin, joissa opittua todellisuudessa käytetään.

Tähän mennessä alakohtaista ja ammatillisesti suuntautunutta vuorovaikutuskoulutusta on tutkittu lähinnä yliopistoissa ja se on keskittynyt esiintymistaitoihin. Aitoihin työtilanteisiin yhdistettyä vuorovaikutuskoulutusta ei ole juurikaan tutkittu. Myös tietyn alan asiantuntijatehtävässä tai ammatissa tarpeellisen vuorovaikutusosaamisen opetus- ja arviointimenetelmientutkimus on ollut toistaiseksi vähäistä.

Tutkimus koostui neljästä osatutkimuksesta, joissa tarkasteltiin farmaseuttiopiskelijoiden käsityksiä apteekin asiakaspalvelutyössä tarvittavasta vuorovaikutusosaamisesta ja sen oppimisesta, aidoissa asiakaspalvelutilanteissa tapahtuvaa harjoittelemista sekä harjoituksiin kehitettyä opetus- ja arviointimenetelmää. Tutkimusaineistot kerättiin farmaseuttiopiskelijoilta, heidän työharjoitteluaan ohjanneilta farmaseuteilta ja proviisoreilta sekä farmasian ja puheviestinnän opettajilta Kuopion yliopiston (nykyisin Itä-Suomen yliopisto) farmaseuttiopiskelijoiden vuorovaikutuskoulutuksen yhteydessä vuosina 2004–2007. Kaikkiaan aineistoja kerättiin neljältä eri opiskelijaryhmältä ja heidän ohjaajiltaan sekä kahdelta farmasian ja kahdelta puheviestinnän opettajalta. Tutkimuksessa käytettiin sekä laadullisia että määrällisiä tutkimusmenetelmiä.

Tulosten perusteella ammatillisesti suunnattu vuorovaikutuskoulutus voi olla rakentamassa uusia toimintakäytänteitä ja uudenlaista työkulttuuria työpaikoille. Aitoihin työtilanteisiin yhdistettyjen harjoitusten ja palautekeskusteluiden avulla farmaseuttiopiskelija ja hänen ohjaajansa yhdessä rakentavat näkemystä alansa asiantuntijuudesta ja osaamisvaatimuksista. Opiskelijoiden mielestä farmaseutin työssä keskeistä on toimia asiakas- ja tilannekohtaisesti ja saada asiakas mukaan terveyteensä tai sairautensa hoitoon liittyvään keskusteluun ja päätöksentekoon.

Tutkimuksessa kehitetyt opetus- ja arviointimenetelmät osoittautuivat toimiviksi. Ne auttoivat jäsentämään ammatin kannalta keskeisiä vuorovaikutustaitoja, havainnoimaan ja erittelemään viestintää sekä antamaan oppimista edistävää palautetta opiskelijalle. Opiskelijat tarvitsevat rakentavaa palautetta itsetuntemuksensa lisäämiseen ja vuorovaikutusosaamisensa itsearviointiin. Alakohtaisille arviointikriteereille on tarvetta ja niitä tulee käyttää koko oppimisprosessin ajan.

Myös työntekijät oppivat ohjatessaan opiskelijoiden harjoituksia. Harjoitusten ohjaaminen ja opetusmenetelmän käyttö auttoivat heitä jäsentämään ammatillista vuorovaikutusosaamista ja pohtimaan viestintäkäyttäytymistä. Lisäksi he oppivat ymmärtämään, miksi vuorovaikutusosaaminen on tarpeellista, mikä yhteys sillä on työn tuloksiin, miten vuorovaikutusosaamista voidaan kehittää ja mikä merkitys palautteella on kehittymiseen. Tutkimuksessa havaittu molemminpuolinen oppiminen on uusi näkökulma, jota tulee alakohtaisessa viestintäpedagogiikassa jatkossa korostaa.

Ohjaajien rooli on keskeinen työelämään liitetyssä vuorovaikutuskoulutuksessa. Pelkkä ammatissa toimiminen ei kuitenkaan kehitä riittävästi ohjaamiseen tarvittavaa osaamista. Ohjaajat tarvitsevat koulutusta erityisesti vuorovaikutuksen havainnoinnissa, erittelemisessä ja oppimista edistävän palautteen antamisessa.

Hyvärisen puheviestinnän alaan kuuluva väitöskirja Alakohtainen vuorovaikutuskoulutus farmasiassa tarkastettiin Tampereen yliopistossa 6. toukokuuta.

Lisätietoja: Marja-Leena Hyvärinen, p. 050-540 3637, marja-leena.hyvarinen@uef.fi

Artikkelin kirjoitusvuosi: 2011

Takaisin tämän vuoden artikkeleihin