Aapasuo voi muuttua nopeasti vesitalouden muuttuessa

Aapasoiden kasvillisuus voi reagoida valuma-alueella tapahtuneeseen ojitukseen vaikka suo itsessään olisi säilynyt ojitukselta. Aapasuot ovat pohjoinen suoyhdistymätyyppi, jolle luonteenomaista on valuma-alueelta tulevien mineraalipitoisten vesien virtaaminen suon keskiosiin sekä verraten hidas turpeen kertyminen. Suomessa soiden reuna-alueiden ojitukset ovat yleisiä, mikä voi muuttaa aapasoiden vesitasetta vähentämällä valuma-alueilta tulevan veden määrää. Seurauksena on kemiallisen tasapainon muutos: happamoituminen ja karuuntuminen. Muuttuneissa olosuhteissa rahkasammalet voivat runsastua, jolloin turpeen kertyminen nopeutuu ja aapasuo voi alkaa kehittyä keidassuoksi.

Itä-Suomen yliopiston biologian laitoksella äskettäin valmistunut tutkimus tarkastelee valuma-alueella tapahtuneen ojituksen vaikutusta ojittamattoman aapasuon kasvillisuuteen ja pintaturpeeseen. Arvostetussa Journal of Ecology julkaisusarjassa julkaistun tutkimuksen mukaan rahkasammalet voivat vallata aapasuon muutamassa vuosikymmenessä. Vastaava, verraten äkillinen suokasvillisuuden muutos tunnetaan keidassoiden tyypillisenä kehitysvaiheena, mutta ilmiö on aiemmin havaittu vain vanhempia turvekerroksia tarkastelleissa paleoekologisissa tutkimuksissa. Tutkija Teemu Tahvanainen käytti kasvillisuusmuutoksen tutkimuksessa 1940-luvulta alkavaa ilmakuvien sarjaa sekä turvetutkimuksen menetelmiä. Tahvanaisen tutkima aapasuo muuttui rahkasammalvaltaiseksi vain muutaman vuosikymmenen aikana, pian ympäristössä tapahtuneiden ojituksien jälkeen.

Aapasuot ovat kehittyneet hitaasti ja ne ovat olleet tasapainossa vallitsevien ilmasto-olosuhteiden kanssa. Muuttuva ilmasto voi kuitenkin järkyttää myös aapasoiden tasapainoa. Artikkelissaan Tahvanainen ehdottaa että valuma-alueen ojitukset voivat vaikuttaa aapasoihin samansuuntaisesti kuin ilmastomallien ennustamat hydrologiset muutokset. Aapasoiden ilmastotasapainoa on tutkittu verraten vähän eikä niiden muutosherkkyyttä vielä voida arvioida luotettavasti. Mikäli aapasuot alkaisivat laajamittaisemmin muuttua keidassoiksi, voisi soiden hiilensidonta kasvaa merkittävästi. Toisaalta ilmiö muodostaisi uuden uhkatekijän aapasoiden eliölajistolle.

Tahvanainen, T. 2011. Abrupt ombrotrophication of a boreal aapa mire triggered by hydrological disturbance in the catchment. Journal of Ecology, 99: 404-415.

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1365-2745.2010.01778.x/abstract

Lisätietoja: yliopistonlehtori Teemu Tahvanainen, p. 013 251 3552 tai 050 355 9177 teemu.tahvanainen@uef.fi

Ilmakuvia aapasoista

Tutkimuksessa käytettiin yhtenä tietolähteenä ilmakuvien aikasarjaa. Vanhimmassa ilmakuvassa vuodelta 1941 suon rimpipinnat ovat tummia. Uusimmassa ilmakuvassa vuodelta 2005 tumma sävy on korvautunut rahkasammalten runsaudesta johtuvalla vaalealla sävyllä. Yhteensä ilmakuvia oli analyysissä kahdeksan kappaletta. Kuvat: Topografikunta (Puolustusvoimat)

Artikkelin kirjoitusvuosi: 2011

Takaisin tämän vuoden artikkeleihin