Takaisin

Yksilöllisesti säädettävillä työvälineillä voidaan vähentää yläraajojen kuormitusta siivoustyössä

Väitös terveystieteiden alalta

Väittelijä: TtM Mari-Anne Wallius

Aika ja paikka: 13.12.2019 klo 12, Tietoteknian auditorio TTA, Kuopion kampus

Moppauksenaikaista hartian ja olkavarren lihasten kuormittumista voidaan siivoustyössä vähentää yksilöllisesti säädettävillä työvälineillä. Terveystieteiden maisteri Mari-Anne Wallius määritteli väitöstutkimuksessaan moppaustyövälineelle ergonomisen säätökorkeuden. Tutkimus tuotti myös alustavan viitekehyksen siivoustyövälineiden ja -menetelmien ergonomian kehittämiseen.

Siivoojien tuki- ja liikuntaelinsairaudet eivät ole vähentyneet, vaikka siivoustyövälineet ja -laitteet ovat viime vuosikymmeninä kehittyneet. Muutosten vaikutuksista fyysiseen kuormitukseen tiedetään vain vähän.   

Wallius selvitti väitöstutkimuksessaan, mitkä työvälineisiin ja -menetelmiin kohdistetut tekniset toimenpiteet ovat keventäneet yläraajojen kuormitusta siivoustyön keskeisessä lattianmoppaustyössä. Wallius tarkasteli systemaattisesti kirjallisuutta viimeisen 30 vuoden ajalta ja määritteli tutkimusnäytön perusteella ergonomiastrategiat siivoustyöhön. Lisäksi tutkimuksen kokeellisessa osassa määritettiin yläraajakuormituksen näkökulmasta optimaalinen säätökorkeus moppaustyövälineelle. Tutkimuksessa analysoitiin työvälineen korkeussäädön vaikutuksia moppaustyönaikaisiin yläraajojen lihaskuormitus-, nivelkulma- ja kulmanopeusmuuttujiin sekä koettuun kuormittumiseen. Tutkimusmenetelminä hyödynnettiin inertia-anturipohjaista liikeanalyysimenetelmää, non-invasiivista elektromyografiaa (EMG) ja kategorista suhdeasteikkoa (CR-10). Tutkimukseen osallistui 13 siivoustyöntekijää.

Väitöstutkimus osoitti, että teknisten toimenpiteiden yläraajakuormitusta keventävistä vaikutuksista moppaustyössä on ennestään niukasti näyttöön perustuvaa tutkimustietoa. Vähäistä vedenkäyttöä suosivien materiaalien käytöstä sekä puhdistettavien lattiapintojen esivalmistelutoimien vaikutuksista kuormitukseen on vaihteleva näyttö. Työskentelytekniikoiden myönteisistä vaikutuksista on riittämätön näyttö. Yksilöllisesti säädettävien työvälineiden hyödyntämisestä on kuitenkin kohtalaista näyttöä yläraajakuormituksen keventämisessä. Väitöskirjassa esitetään teleskooppivarrelliselle työvälineelle ergonominen säätökorkeus, joka mahdollistaa moppauksenaikaisen hartian ja olkavarren lihasten kuormituksen keventymisen siivoojilla. 

Kokonaisvaltaisempi lähestymistapa työvälinesuunnitteluun

Väitöstutkimus osoitti, että tehdyt tekniset toimenpiteet eivät ole vähentäneet moppaustyöhön liittyvää ranteiden haitallista kuormitusta. Näyttää siltä, että työmenetelmiä tulee edelleen kehittää ranteen riskitekijöiden, kuten epäedullisten työasentojen, työliiketoistuvuuden ja voimankäytön vähentämiseksi. 

Väitöstutkimus tuotti alustavan viitekehyksen siivoustyövälineiden ja -menetelmien ergonomian kehittämiseen. Jatkossa työvälinesuunnittelussa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota yksilön ja toimintaympäristön vaatimuksiin siivoojien yläraajakuormituksen keventämiseksi. Väitöskirjassaan Wallius ehdottaa ergonomian integroimista työvälinesuunnitteluun ja osallistavan ergonomian lähestymistavan hyödyntämistä suunnitteluprosessissa. Lisäksi hän esittää organisatoristen toimenpiteiden sisällyttämistä viitekehykseen.

Terveystieteiden maisteri Mari-Anne Walliuksen ergonomian alaan kuuluva väitöskirja Reduction of upper extremity load in floor mopping work – with special reference of the height of the upper mop handle tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Esa-Pekka Takala Helsingin Työterveyslaitokselta ja kustoksena professori Kimmo Räsänen Itä-Suomen yliopistosta.

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa

 https://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/18320?encoding=UTF-8