Takaisin

Yhteiskuntatieteellisellä ympäristötutkimuksella on vahva rooli Itä-Suomen yliopistossa

Itä-Suomen yliopistossa on Suomen laajin monitieteisen ympäristötutkimuksen keskittymä. Viime keskiviikkona 10-vuotisjuhlaansa viettänyt Luonnonvarat-, ympäristö- ja yhteiskunta -instituutti (LYY) kokoaa yhteen lähes 150 tutkijaa yliopiston kolmesta tiedekunnasta.

Monitieteinen ympäristötutkimus on nykyisin valtavirtaa yliopistomaailmassa. LYY-instituutti on kuitenkin kansainvälisesti poikkeuksellisen vahva yhteiskuntatieteellisesti ja kulttuuritieteellisesti suuntautunut tutkijoiden verkosto.

– Nykyisin kaikki yliopistot sanovat olevansa ympäristöyliopistoja, mutta Itä-Suomen yliopistolle on ominaista vahva painottuminen yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen, ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä totesi juhlapuheessaan.

Joensuun yliopistossa tehtiin 1990-luvun alussa paljon työtä monitieteisen ympäristötutkimuksen laajentamiseksi. Silloin käynnistettiin muun muassa monitieteisten ympäristöopintojen opintokokonaisuus, joka loi pohjaa myös tutkimusyhteistyölle.

– 1990-luvulla oli uraauurtavaa, että ympäristöteeman ympärille kehitettiin tällaista monitieteistä pakettia.

LYY-instituutin juuret johtavat vuoteen 2007, kun Joensuun yliopistoon perustettiin Metsä- ympäristö- ja yhteiskunta -osaamiskeskittymä (MYY). LYY-instituutin nimellä toiminta jatkui vuonna 2011. Tälle historialle rakentuu yksi yliopiston nykyisistä vahvoista tutkimusalueista: Luonnonvarojen kestävä hallinta.

– Professori Pertti Rannikko oli keskeisessä roolissa käynnistämässä prosesseja ja tarttumassa uudenlaisiin innovatiivisiin mahdollisuuksiin. Ilman uusiin mahdollisuuksiin tarttumista ei synny uusia tekemisen mahdollisuuksia, Määttä painotti.

Uusia tutkimushaasteita nousee jatkuvasti

LYY-instituutin johtajan, ympäristöpolitiikan professori Rauno Sairisen mukaan on poikkeuksellista, että yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus on mukana strategisessa kehittämisessä. Hedelmällistä maaperää uusille tutkimuksen vahvoille alueille kehittyy jatkuvasti.

– Kiertotalouden ja vihreän talouden kysymykset, vesiasiat, ruokaturva, Arktiset alueet ja niihin liittyvät kestävyyskysymykset ja ympäristökasvatus ovat uusia haasteita. LYY-instituutti tarjoaa näille kysymyksille avoimen foorumin, josta voi nousta esiin uusia vahvoja tutkimusalueita.

Vahvojen alojen lisäksi on Sairisen mukaan tärkeää nostaa esiin myös muita teemoja.

– Näkisin, että LYY-instituutin pitäisi toimia uusien tutkimusalojen ja teemojen kenttänä, tehdä vahvaa yhteistyötä kotimaisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa ja yliopiston omien vahvojen tutkimusalojen kanssa ja kehittää voimakkaasti myös kansainvälistä toimintaa.

Akateeminen rehtori Harri Siiskonen iloitsi tervehdyksessään siitä, että LYY-instituutti on osoittanut elinvoimaisuutensa yliopistomaailman muutoksissa.

– Vahvojen tutkimusnäyttöjen myötä epäilevien joukko on vaimennettu. LYY-instituutin merkitys muun muassa tutkimuksen brändäämisessä on merkittävä, ja se tunnetaan hyvin sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Juhlaseminaarissa kuultiin professori Pertti Rannikon emeritusluento.

Pertti Rannikko piti emeritusluennon

Juhlaseminaarin päätteeksi LYY-instituutin vahva perustajahahmo, professori Pertti Rannikko esitteli emeritusluennossaan oman lähestymistapansa ympäristökysymyksiin. Suomalaisen ympäristöliikehdinnän vaiheiden tulkitsija ja syrjäseutujen ympäristö- ja luonnonvarakysymysten esille nostaja haastoi pohtimaan pienten lukujen merkitystä.

– Harvaanasuttujen ja vähäväkisten alueiden kehityskulut hukkuvat helposti suurempia alueita kuvaavien tilastolukujen taakse.

Rannikon mukaan mitätön luku muuttuu suureksi absoluuttiseksi luvuksi, kun sitä tarkastellaan paikallisella tasolla. Näin kävi esimerkiksi vanhojen metsien suojelun yhteydessä 1990-luvulla, kun suuri osa pienen, metsätaloudesta eläneen Hattuvaaran kylän metsistä suojeltiin.

– Pienten intressiryhmien edut jäävät usein yleisen edun varjoon. Pienillä luvuilla on kuitenkin vaikea puolustaa vähäväkisten alueiden keskeisiä intressejä. Usein päädytään huonoihin ratkaisuihin ja ongelmiin. Voitaisiinkin puhua pienten lukujen tragediasta.

Pienet luvut kuitenkin tarjoaisivat Rannikon mukaan lähtökohdan umpikujista pääsemiseen muun muassa luonnonvarojen hallintaan liittyvissä kysymyksissä.

– Paikallinen taso nähdään usein ongelmien ja vastarinnan lähteinä, joka sivuutetaan ja pakotetaan ylhäältä annettuihin ratkaisuihin. Pahimmillaan muodostuu kilpaileva legitimiteettijärjestelmä ja käytetään oman käden oikeutta.

Rannikko peräänkuuluttikin ympäristöpolitiikkaan, muun muassa susipolitiikkaan, erilaisten lähtökohtien yhdistämistä. Ulkoisen kontrollin, paikallisen omistajuuden sekä yhteisöllisen tunteen ja kollektiivisen vastuun yhdistäminen voisi olla hedelmällinen toimintatapa.