Takaisin

Ville Leinonen Itä-Suomen yliopiston neurokirurgian professoriksi

Aivoleikkausten sivutuotteena saadaan arvokkaita näytteitä tutkijoille

– Neurokirurgian potilasnäytteet avaavat tutkijoille ikkunan suoraan aivoihin. Ne mahdollistavat entistä tarkemman diagnostiikan ja yksilöllisemmät hoidot, professori Ville Leinonen toteaa.

Vuoden alussa Itä-Suomen yliopiston neurokirurgian professorina aloittanut Leinonen kutsuttiin tehtävään Oulusta, missä hän hoiti kahden vuoden ajan vastaavaa professuuria. Leinosen aiempi tutkijan- ja lääkärinura on kuitenkin painottunut paljolti Kuopioon ja tutkimus aivo-selkäydinnestekierron häiriöstä johtuvaan muistisairauteen, NPH-tautiin, josta Kuopion yliopistollisessa sairaalassa on kerätty ainutlaatuinen potilasrekisteri kudosnäytteineen.

–  Paluu Kuopioon tuntui hyvältä ajatukselta, sillä täällä on erinomaiset puitteet tutkimuksen tekoon. Sairaala ja yliopisto sijaitsevat lähekkäin, ilmapiiri on tutkimusmyönteinen ja yhteistyö potilas- ja perustutkimuksen välillä sujuvaa.

NPH-tauti eli normaalipaineinen hydrokefalia alkaa yleensä vanhuusiällä. Sairauden edetessä heikkenevät paitsi älylliset toiminnot, myös kävely- ja virtsanpidätyskyky. Osalla oireisiin auttaa leikkaus, jossa aivokammiosta vatsaonteloon asennetaan painetta alentava sunttiletku.

– Leikkauksen yhteydessä voidaan ottaa kudosnäytteitä, jotka hyödyttävät sekä potilaan ennusteen arviointia että tieteellistä tutkimusta. Monille NPH:ta sairastaville kehittyy lisäksi Alzheimerin tauti tai muu aivorappeumasairaus, joita näytteistä voidaan myös tutkia.

Ville Leinonen haluaa tehostaa kudosnäytteiden keruuta neurokirurgisten toimenpiteiden yhteydessä entisestään. – Hävitettäväksi päätyy vieläkin materiaalia, kuten kasvaimen mukana poistettua tervettä kudosta, joka varmasti kiinnostaisi tutkijoita.

Aivomurusista irtoaa paljon tietoa

Erityisen arvokkaita ovat leikkausten sivutuotteena saatavat aivokudosnäytteet. Nestetyppeen pakastettavista aivomurusista tarkastellaan esimerkiksi geenien ilmentymistä, tulehdustilaa ja muita muutoksia taudinkuvaltaan ja genotyypiltään erilaisten potilaiden aivosoluissa. Näitä näytteitä toimitetaan KYSistä niin kotikampuksen tutkijoille kuin aina USA:han, Harvardin ja MIT:n maineikkaaseen Broad-instituuttiin asti.

– Meillä on alkamassa myös systemaattinen aivo-selkäydinnesteen eli likvorin biopankkikeruu. Likvori on aivojen ”pesunestettä”, joten siitä löytyy aivosairauksien merkkiaineita jopa monituhatkertaisia pitoisuuksia verinäytteeseen verrattuna.

Likvorinäyte on osa monien neurologisten sairauksien diagnostiikkaa. Lisää näytteitä voidaan saada esimerkiksi nivelproteesipotilailta selkäydinpuudutuksen yhteydessä. – Ne toimivat vertailunäytteinä neurologisten potilaiden näytteille. Toisaalta terveeltäkin voi löytyä aivosairauden riskigenotyyppi, mikä mahdollistaa sen tutkimisen, voisiko likvorista jo varhain ennakoida sairautta.

KYSin neurokirurgiset näytekokoelmat tulevat entistä laajemmin tutkijoiden saataville ja niiden yhdistäminen muihin aineistoihin helpottuu, kun ne siirretään Itä-Suomen Biopankkiin. – Biopankkiin kerättävien näytteiden kirjoa on tarkoitus edelleen laajentaa, Leinonen toteaa.

NPH-potilailla uutta on esimerkiksi perifeerisen veren valkosolujen sekä ihosolunäytteen keruu aivosairauksien tutkimusta varten. Uudella kantasoluteknologialla tutkijat voivat valmistaa niistä kantasoluja ja edelleen aivosoluja, joissa on mukana potilaan perimä riskigeeneineen.

Näytteet kasvavat korkoa

Näytteitä kerätään tutkimukseen ja biopankkiin vain potilaan suostumuksella. Biopankissa näytteet kasvavat korkoa, koska niiden yhteyteen karttuu tietoa kaikkien niillä tehtyjen tutkimusten tuloksista. – Meneillään oleva kansallinen FinnGen-hanke täydentää biopankkinäytteitä vielä genomitiedolla.

Laajat näytekokoelmat potilaskohtaisine tietoineen auttavat Leinosen mukaan ymmärtämään aivosairauksien moninaisuutta, täsmentämään niiden diagnostiikkaa ja tarjoamaan potilaille entistä yksilöllisempää hoitoa. – Niiden hyödyntäminen vaatii kuitenkin ymmärrystä sekä neurotieteistä, datatieteistä että ihmistiedon käyttöön liittyvästä etiikasta ja lainsäädännöstä. Tästä syystä yliopistoon ollaan parhaillaan suunnittelemassa neuro-datatiede-business-tohtorikoulutusta, joka yhdistäisi nämä näkökulmat.

KYSiin perustettiin vuoden alussa Rankakeskus, jonka ylilääkärinä Leinonen toimii. Rankakeskuksessa hoidetaan kaikki selkärankaan liittyvät sairaudet kallonpohjasta häntäluuhun, kehitetään hoitoa ja tehdään tutkimusta. Leinonen itse väitteli aikoinaan selkävaivoista, on leikannut erityisesti rankapotilaita ja ollut viime vuosina mukana selvittämässä muun muassa kaularankakirurgian tuloksia Suomessa.

– Paras tieto hoitojen vaikuttavuudesta saadaan sairaaloiden yhteisistä monikeskustutkimuksista, ja niissä meidänkin pitää olla mukana. Niistä on myös välitöntä hyötyä potilaille, sillä tutkimuksissa varmistetaan erityisen huolellisesti, että hoito tapahtuu parhaalla mahdollisella tavalla.

Ville Leinonen
  • Itä-Suomen yliopiston neurokirurgian professori 1.1.2020–
  • S. 1977
  • LL 2002, LT 2004 ja neurokirurgian erl 2009, Kuopion yliopisto
  • Neurokirurgian dosetti 2012, Itä-Suomen yliopisto

Tärkeimmät tehtävät

  • Ylilääkäri, KYS, 1.1.2020–
  • Neurokirurgian professori, Oulun yliopisto, 12/2017–12/2019
  • Osastonylilääkäri, Oulun yliopistollinen sairaala, 2018–2019
  • Kliininen opettaja, Itä-Suomen yliopisto, 2012–2019
  • Neurokirurgian erikoislääkäri, KYS, 2012–2019

Lisätietoja:

Professori Ville Leinonen, ville.leinonen (a) kuh.fi, p. 044 7172303

Ville Leinosen painolaatuiset kuvat:

https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/35719?encoding=UTF-8

https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/35718?encoding=UTF-8