Takaisin

Venäläisten kansansatujen kääntäjät tekivät venäläistä kulttuuria tutuksi 1800- ja 1900-lukujen Isossa-Britanniassa

Väitös englannin kielen ja kääntämisen alalta

Väittelijä: Candidate of Science in Philology Tatiana Bogrdanova

Aika ja paikka: 13.8. klo 12, sali AG100, Agora-rakennus, Joensuun kampus

Väitöstilaisuuden kieli: englanti

Candidate of Science in Philology Tatiana Bogrdanova tarkastelee väitöskirjatutkimuksessaan kääntäjien toimintaa keskeisenä osana kulttuurienvälistä vuorovaikutusta ja kulttuurinvälitystä. Tutkimus keskittyy kahteen isobritannialaiseen kääntäjään – W.S.R. Ralstoniin (1828–1889) ja Arthur Ransomeen (1884–1967) –, jotka olivat avainasemassa venäläisten kansansatujen kansainvälistymisessä. 

Tutkimus tarjoaa tärkeän havainnon: aktiivinen toiminta kulttuurinvälityksessä kielten, kansojen ja maailmojen välillä teki molemmista kääntäjistä asialleen omistautuneita kulttuurienvälisiä toimijoita, ja heidän välilleen muodostui kansansatujen yhteys. Ralstonin ja Ransomen käännöstoiminnan ja heidän kulttuurinvälisten kokemustensa lähitarkastelu sekä yksityiskohtaiset tutkimukset heidän tuotannostaan ovat maalanneet tarkan kuvan siitä, miten keskinäisten suhteiden kudelmaa välitetään ja vaalitaan kulttuurien ja kansojen välillä.

Heidän käännöstuotantonsa lähiluku tuo esille sekä käännösten yleiset lähestymistavat että käännöstekniikat, joita kääntäjät ovat käyttäneet kansansatuaineistoa kääntäessään. Erityisesti tekstien vertaileva analyysi on paljastanut kaksi merkittävää suuntausta perinteisessä isobritannialaisessa kansansatujen kääntämisessä: Ralstonin suosima tieteellisen suoraviivainen ja kirjaimellinen käännös, jossa alkuperäistä tekstiä koskeva kulttuurisidonnainen tieto esitettiin lukuisina huomautuksina ja selostuksina sekä toisaalta Ransomen suosima, lapsille suunnattu luova uudelleenkerronta, jossa kääntäjä esittelee tekstissä kehyskertomuksia ja muita selvennyksiä lieventääkseen venäläisen maagisen maailman vierautta.

Käännöstuotannon lähiluvun lisäksi kääntäjien toimintaa tarkastellaan arkistomateriaalien avulla myös osana niitä rakenteita, joihin heidän toimijuutensa sijoittui. Ralstonin toimijuutta analysoidaan siis suhteessa myöhäisen viktoriaanisen ajanjakson aikana vallinneisiin kääntämisen käytäntöihin sekä kansansaduista käytyihin keskusteluihin. Ralstonin venäläisten kansansatujen pikkutarkat käännökset, joita tukivat hänen täsmälliset ja tieteelliset menetelmänsä, toimivat pääasiallisena tieteellisenä lähteenä ja informatiivisena johdantona venäläiseen suulliseen perinteeseen 1900-luvun puoliväliin asti, ja ne ovat säilyneet relevantteina tänäkin päivänä. Itse asiassa Ralstonin tuotanto toimi Ransomen käännösprojektin inspiraationa ja tiedonlähteenä. Toisin kuin edeltäjänsä, Ransome kuitenkin suuntasi satukirjansa lapsille, mikä oli tyypillistä 1800-luvun tunnetuille kansansatukokoelmille. Kääntäjän Venäjä-kokemuksista vuosina 1913–1916 tehty mikrotason analyysi, joka perustui arkistoaineistoon, mahdollisti yksityiskohtaisen rekonstruoinnin, mikä valaisi myös kokonaiskuvaa. Ransomen tuotanto, joka oli tulosta hänen kulttuurienvälisestä kokemuksestaan, on mielenkiintoinen ja innovatiivinen tulkinta venäläisistä kansansaduista maailmalaajuiselle yleisölle sekä eräs tärkeimmistä dokumenteista Iso-Britannian ja Venäjän välisen vuorovaikutuksen historiasta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.

Candidate of Science in Philology Tatiana Bogrdanovan englannin kielen ja kääntämisen alaan kuuluva väitöskirja Translators of Folklore in the British-Russian Interaction: Cultural Mediators’ Agency at the Turn of the Twentieth Century tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Piet van Poucke Gentin yliopistosta Belgiasta ja kustoksena professori Riitta Jääskeläinen Itä-Suomen yliopistosta.

Väittelijän painolaatuinen kuva