Takaisin

Venäjän yhtenäispolitiikka estää karjalan kielen todellisen kehittymisen

Venäläisen yhteiskunnan suhtautuminen karjalan kieleen ja kulttuuriin on epäluuloista. Tämän vuoksi karjalaiset itsekin karttavat samaistumasta omalla alueellaan perinteiseen kulttuuriin ja jopa yhteisöön. Karjalaisten perheiden lapset eivät tunnista karjalan kieltä oman identiteettinsä perustana.

Tämä selviää juuri päättyneessä nelivuotisessa Joustavat etnisyydet -hankkeessa, jossa tutkittiin, kuinka karjalaiset ja muut itämerensuomalaisia kieliä, vepsää ja suomea, puhuvat ihmiset ovat sopeutuneet Venäjällä elämiseen. Karjalan kieli on uhattuna ja sen myötä iso osa itämerensuomalaisen elämäntavan rikkautta ja käsitteellisen maailman monimuotoisuutta.

Hankkeen johtaja, kulttuurintutkimuksen professori Pekka Suutari kertoo, että karjalaiset elävät Venäjällä kaksijakoisessa ja epävarmassa tilanteessa. Karjalaisilla on olemassa jopa heitä edustava kansallinen tasavalta, Karjalan tasavalta, jossa heidän perinnettään edustavat instituutiot vaalivat muun muassa musiikkia, teatteritaidetta, tiedottamista ja karjalan kielellä kirjoittamista. Käytännössä arkielämän vaatimukset pakottavat kuitenkin kielestä luopumiseen.

– Yhteiskunnan yhtenäispolitiikan odotukset ovat liian suuret, jotta karjalan kielellä voisi syntyä todellisia kehittymisen mahdollisuuksia. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi kouluissa opetetaan karjalaa, mutta kadulla karjalan kieltä puhuvia saattavat tuntemattomatkin ihmiset muistuttaa, että Venäjällä puhutaan venäjää.

Karjalaisten mahdollisuudet ovat identiteettien moninaisuudessa ja joustavuudessa. Karjalaiset juuret tunnistetaan usein kyläelämään liittyvissä taidoissa, kuten kalastuksessa, käsitöissä ja luontoarvoissa.

– Nykyinen kaupungistunut nuori karjalaisten ja suomalaisten sukupolvi haluaisi kuitenkin laajentaa tätä piiriä. Petroskoissa järjestetään esimerkiksi etnodiskoja ja nukketeatteria. Nuoria houkutellaan myös urheilemaan kyykkäkentille. Internet osaltaan tukee karjalan kielen uusien käyttöalueiden löytämistä.

Suutarin mukaan jatkossa olisi mielenkiintoista katsoa, miten karjalan kielen aktivistit Suomessa ja Venäjällä ovat löytäneet toisensa.

– Olisi kiinnostavaa tutkia, voiko yhteisen intressin kautta löytää uusia keinoja karjalan kielen säilyttämisen vaikeaan tehtävään.
 

Lisätietoja:
Professori Pekka Suutari, pekka.suutari(at)uef.fi, p. 050 414 5898