Takaisin

Vasemman kammion pumppauskyky on sähköisiä muuttujia merkittävämpi ennustava tekijä supistuksen yhdenaikaisuudelle

Väitös kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen alalta

Väittelijä: LL Saara Sillanmäki

Aika ja paikka: 13.9.2019 klo 12, KYS Auditorio 2, Opetusrakennus (rak 1, 2. krs)

Lääketieteen lisensiaatti Saara Sillanmäen väitöstutkimus tuotti uutta tietoa sydämen toiminnan mittaamisesta. Merkittävää vasemman kammion mekaanista dyssynkroniaa eli supistumisen epäyhdenaikaisuutta tavataan potilailla, joilla on vaikea sydämen vajaatoiminta. Mekaanista dyssynkroniaa ei rutiininomaisesti mitata sydämen vajaatoimintaa sairastavilta potilailta, vaikkakin sen arvioinnilla voisi olla ennusteellista merkitystä. Sillanmäen väitöstutkimuksessa havaittiin, että vasemman kammion mekaanista dyssynkroniaa mittaavat muuttujat ovat hyvin toistettavia. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että ylipaino voi heikentää mittausten toistettavuutta ja vaikuttaa mittaustulosten luotettavuuteen. Sydämen sähköisen johtoradan katkokset voivat lisätä mekaanista dyssynkroniaa. Aiemmat tutkimustulokset ovat kuitenkin osittain ristiriitaisia. Väitöskirjatutkimuksessa havaittiin sydämen sähköisen ja toiminnallisen häiriön välillä selkeä yhteys. Tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että vasemman kammion alentunut pumppauskyky ennustaa mekaanista dyssynkroniaa paremmin kuin sähköisiä toiminnanhäiriöitä kuvaavat muuttujat.

Häiriö sydämen johtoratajärjestelmässä voi johtaa haarakatkokseen, jonka seurauksena vasemman kammion supistuminen voi muuttua niin, että osa vasenta kammiota supistuu muita osia myöhemmin rasittaen sydäntä. Tämä voi puolestaan johtaa sydämen vajaatoimintaan. Sydämen vajaatoiminta on iän myötä yleistyvä sairaus. Se laskee potilaiden elämänlaatua, lisää kuolleisuutta ja aiheuttaa yhteiskunnalle runsaasti kustannuksia. Osalla potilaista sydämen supistumistoiminta voidaan palauttaa vaajatoimintatahdistimen avulla. Noin kolmannes nykykriteerein hoitoon valituista potilaista ei kuitenkaan saa hoidosta odotettua hyötyä. Hoitokriteereinä ovat muun muassa matala vasemman kammion pumppauskyky ja sydänsähkökäyrän tietyt muutokset. Aiemmin tutkimusten perusteella on havaittu viitteitä siitä, että sydämen vasemman kammion mekaanisen dyssynkronian huomioiminen tavanomaisten hoitokriteerien lisäksi voisi olla hyödyllistä vajaatoimintatahdistimella hoidettavien potilaiden valinnassa. Tulokset ovat kuitenkin osittain ristiriitaisia, minkä vuoksi sähköisen ja mekaanisen dyssynkronian yhteyttä haluttiin tutkia erilaisissa potilasryhmissä ja selvittää voitaisiinko erityisiä vektori-EKG-muuttujia käyttää mekaanista dyssynkroniaa ennustavina tekijöinä.

Sillanmäen väitöstutkimuksessa sydämen sähköistä toimintaa arvioitiin perinteisten EKG-parametrien, kuten QRS-keston, lisäksi sähkönkulkua kolmiulotteisesti kuvaavien vektori-EKG-parametrien avulla. Vasemman kammion mekaanista dyssynkroniaa mitattiin sydänlihaksen perfuusiokuvauksen vaiheanalyysillä. Sydänlihasperfuusion gammakuvauksen tavanomaisin aihe on epäily sepelvaltimotaudista. Tutkimuksessa saadaan tietoa sydänlihaksen verenkierron riittävyydestä, jonka lisäksi voidaan arvioida sydämen supistumistoimintaa. Mekaanista dyssynkroniaa mitattiin vaiheanalyysin lisäksi ultraäänikuvausmenetelmillä. Potilasaineisto koostui KYSissä sydänlihaksen perfuusiokuvauksella tutkituista potilaista. Lisäksi väitöstyöhön sisältyi monikeskustutkimus, joka koostui suomalaisesta, yhdysvaltalaisesta ja italialaisesta potilasaineistosta.

Merkittävä osa sydänlihaksen perfuusiokuvauksessa käyvistä potilaista on ylipainoisia. Tutkimuksessa selvitettiin vapaaehtoisilla potilailla painoindeksin vaikutusta vasemman kammion mekaanista toimintaa kuvaavien muuttujien toistettavuuteen. Mekaanista dyssynkroniaa kuvaavat parametrit olivat hyvin toistettavia. Ylipaino heikensi kuitenkin mekaanista toimintaa mittaavan vaiheanalyysin toistettavuutta, mutta vaikutti vähemmän vasemman kammion seinämän pitkittäissuuntaista supistumista mittaavan ultraääniparametrin toistettavuuteen.

Sydämen vajaatoimintatahdistimella pyritään lisäämään vasemman kammion eri osien supistumisen yhdenaikaisuutta. Hoito katsotaan aiheelliseksi, jos potilaalla on optimaalisesta lääkityksestä huolimatta runsaat oireet, matala vasemman kammion pumppauskyky ja vasen haarakatkos. Kammioiden sähköisen ja mekaanisen toiminnan yhteys tunnetaan kuitenkin vielä puutteellisesti. Eri osatutkimuksissa tutkittiin potilaita, joilla oli vasen tai oikea haarakatkos, taustatekijöiltään vertaistettuja potilaita sekä terveitä kontrollihenkilöitä. Mekaanisen dyssynkronian esiintyvyys vaihteli tutkimuksissa 60–85 % potilailla, joilla oli vasen haarakatkos ja 40–50 % potilailla, joilla oli oikea haarakatkos. Vasemman kammion pumppauskyky, vasemman kammion arven laajuus ja vasemman haarakatkoksen EKG-muoto selittivät jopa 70 % vasemman kammion mekaanista dyssynkroniaa kuvaavasta muuttujasta. Lisäksi kaikilla potilailla, jotka täyttivät vajaatoimintahdistinhoidon kriteerit, oli vaiheanalyysillä havaittavaa mekaanista dyssynkroniaa. Vektori-EKG-parametreillä ei ollut itsenäistä ennustearvoa mekaanisen dyssynkronian suhteen.

Tulosten perusteella sähköisen ja mekaanisen dyssykronian välillä oli selkeä yhteys. Vektori-EKG-parametrien lisäarvo perinteisten parametrien rinnalla mekaanisen dyssynkronian selittämisessä oli kuitenkin vähäinen. Tulokset viittaavat siihen, että alentunut vasemman kammion pumppauskyky on merkittävämpi ennustava tekijä mekaaniselle dyssynkronialle kuin sähköistä toiminnanhäiriötä kuvaavat parametrit.

Lääketieteen lisensiaatti Saara Sillanmäen väitöskirja Left ventricular electrical and mechanical dyssynchrony in patients with bundle branch block tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Elin Trägårdh Lundin yliopistosta ja kustoksena professori Tomi Laitinen Itä-Suomen yliopistosta. Väitöstilaisuus pidetään englanniksi.  

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa           

https://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/17536?encoding=UTF-8