Takaisin

Vain harva potilas huolehtii sepelvaltimoiden pallolaajennuksen jälkeen terveydestään suositusten mukaisesti

Väitös hoitotieteen alalta

Väittelijä: TtM Outi Kähkönen

Aika ja paikka: 15.12.2017 klo 12, Canthia CA102, Kuopion kampus

Sepelvaltimotautia sairastavat potilaat kokevat sitoutuvansa hyvin hoitoonsa, mutta heidän terveyskäyttäytymisensä ei ole hoitosuositusten mukaisella tavoitetasolla, osoitti terveystieteiden maisteri Outi Kähkösen väitöstutkimus. Lähes 16 prosenttia heistä tupakoi säännöllisesti. Vain joka kymmenes syö riittävästi kasviksia, 41 prosentilla alkoholinkäyttö on suositusten rajoissa ja 42 prosenttia harrastaa liikuntaa suositusten mukaisesti.

Sepelvaltimotauti on Suomen merkittävin kansansairaus ja maailmanlaajuisestikin yleisin aikuisten kuolinsyy. Sepelvaltimotaudin vaaratekijöistä tupakointi, kohonnut verenpaine, kohonnut kokonaiskolesteroli ja LDL-kolesteroli ja vähäinen liikunta ovat yhteydessä sairauden etenemiseen. Viime aikoina on saatu yhä vahvempaa näyttöä tiettyjen psykologisten tekijöiden, kuten koetun terveyden ja sosiaalisen tuen, vaikutuksesta sairauden ennusteeseen. Sepelvaltimotaudin hoitomuodot ovat kehittyneet huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Erityisesti pallolaajennushoidon yleistyminen on muuttanut hoitokäytänteitä ja lyhentänyt merkittävästi hoitoaikoja. Potilaan voi olla vaikea ymmärtää, että sepelvaltimotauti on läpi elämän kestävä krooninen sairaus, jonka ennusteeseen pystytään vaikuttamaan sitoutumalla lääkehoitoon ja terveellisiin elämäntapoihin.

Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden hoitoon sitoutumista, koettua terveyttä ja saatua sosiaalista tukea neljä kuukautta pallolaajennushoidon jälkeen. Tutkimusaineisto kerättiin kahdessa yliopistosairaalassa ja kolmessa keskussairaalassa Suomessa. Koettua terveyttä kuvasivat potilaan kokemus omasta liikuntakyvystä, suoriutumisesta päivittäisistä askareista, hoidosta, kivuista ja säryistä sekä masennuksesta ja ahdistuksesta. Sosiaaliseksi tueksi katsottiin tiedon saaminen sairaudesta ja siihen liittyvistä asioista, emotionaalinen tuki sekä toiminnallinen tuki, joka tarkoittaa ohjausta, neuvontaa ja yhteistyötä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.

Tulosten mukaan vahvimmin hoitoon sitoutumista selittäviä tekijöitä olivat motivaatio sekä lääkäreiltä ja läheisiltä saatu tuki. Potilaat kokivat terveytensä suomalaista väestötasoa heikommaksi. Yleisimmät ongelmat olivat kivut, vaikeudet liikkumisessa sekä ahdistus ja masennus. Potilaat kokivat tietävänsä omat sepelvaltimotaudin vaaratekijänsä ja saavansa hyvin tietoa sairaudestaan, mutta heidän terveyskäyttäytymisensä ei ollut hoitosuositusten mukaista. Vain yhdeksän prosenttia käytti ruokavaliossaan kasviksia suositellut viisi desilitraa päivässä, 42 prosenttia harrasti liikuntaa vähintään puoli tuntia kolme kertaa viikossa ja 41 prosenttia käytti alkoholia suosituksen rajoissa eli korkeintaan 1 -2 ravintola-annosta kerrallaan.

Heikointa tiedon saanti oli jatkohoidosta ja kuntoutuksesta sekä liikunnan harrastamisesta pallolaajennushoidon jälkeen. Potilaat saivat eniten emotionaalista tukea perheeltä ja ystäviltä ja vähiten toisilta sydänpotilaita. Konkreettisen tuen osa-alueista potilaat kokivat heikoimmaksi henkilökunnan kiinnostuksen siitä, miten he selviävät sairautensa kanssa.

Sepelvaltimotautia sairastava potilas tarvitsee tiedon lisäksi tukea ja yhteistyötä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa hoitoon sitoutumisen vahvistamiseksi. Erityisesti naiset, ilman parisuhdetta olevat henkilöt sekä jo aikaisemmin pallolaajennushoidon saaneet tulee huomioida ja tukea heidän hoitoon sitoutumistaan.

Terveystieteiden maisteri Outi Kähkösen hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja Adherence to Treatment of Patients with Coronary Heart Disease after A Percutaneous Coronary Intervention (Sepelvaltimotautia sairastavien pallolaajennushoidon saaneiden potilaiden hoitoon sitoutuminen) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa 15.12.2017. Vastaväittäjänä toimii professori Elina Haavisto Turun yliopistosta ja kustoksena dosentti Päivi Kankkunen Itä-Suomen yliopistosta.

Outi Kähkönen on syntynyt vuonna 1968 Kärsämäellä. Hän on valmistunut sairaanhoitajaksi vuonna 1989 Lahden terveydenhuolto-oppilaitoksesta ja terveystieteiden maisteriksi vuonna 2009 Kuopion yliopistosta.

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa https://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/12527?encoding=UTF-8