Takaisin

Ulkomaalaiset matkailijat ja paikalliset ihmiset tulkitsevat turisteille valmistettuja hindujumalpatsaita Intiassa eri tavoin

Väitös kulttuurintutkimuksen alalta

Väittelijä MA Sanni Sivonen

Aika ja paikka: 13.01.2018 klo 12, sali AT100, Agora-rakennus, Joensuun kampus

Monia matkamuistoja voidaan kutsua turistitaiteeksi. Turistitaiteella tarkoitetaan paikallisia taide- ja käsityöesineitä, jotka on valmistettu pääasiassa matkailijoille.  Ulkomaalaiset turistit eivät kuitenkaan aina tunne paikallista kulttuuria ja sen esteettisiä käytänteitä, ja siksi turistitaiteen tulkinnoissa kohtaavat erilaiset kulttuuriset ymmärtämistavat. MA Sanni Sivosen väitöskirja keskittyy Mamallapuramin turistimarkkinoilla työskenteleviin kivenveistäjiin, heidän valmistamiinsa veistoksiin sekä vuorovaikutukseen ulkomaalaisten matkailijoiden kanssa.

Mamallapuram on suosittu turistikohde Etelä-Intiassa. Kaupunki tunnetaan historiallisista UNESCOn suojelemista kivimonumenteistaan, mutta lisäksi siellä on runsaasti kivenveistoteollisuutta. Sadat kivenveistäjät valmistavat käsityönä erilaisia hindujumalia ja -jumalattaria esittäviä patsaita, ja työ perustuu pitkälti intialaiseen hindukuvanveistoperinteeseen.

Tutkimuksessa tarkastellaan Mamallapuramin kiviveistosten taiteellisia, uskonnollisia ja hengellisiä merkityksiä ja käyttötapoja perustuen kivenveistäjien ja ulkomaalaisten matkailijoiden näkemyksiin. Monet turistit pitivät veistoksia enemmän käsityönä kuin taiteena ja erottivat käsitteet toisistaan. Taiteeseen yhdistettiin ajatus luovuudesta, jota taas ei yhdistetty kiviveistoksiin, jotka nähtiin toistensa kopioina.

Paikallisesta näkökulmasta katsoen veistäjät seurasivat hindukuvanveiston ohjeita, jossa keskeistä on muun muassa tarkkojen muotojen ja mittasuhteiden noudattaminen. Monikaan veistäjä ei tehnyt eroa taiteen ja käsityön välille. Ulkomaalaiset matkailijat ostivat turistiveistoksia myös hengellisiin tarkoituksiin ja meditaation apuvälineeksi. He tunsivat jonkun verran hindujumaliin liittyvää mytologiaa. Paikalliset ihmiset eivät juurikaan käyttäneet turistiveistoksia rituaalitarkoituksiin, koska ne oli valmistettu ei-pyhänä pidetystä kivilaadusta.

Mamallapuramin turistikaduilla kivenveistäjät ja matkailijat ovat suorassa kontaktissa keskenään. Kivenveistopajat ja -kaupat ovat kuin avoimia olohuoneita, jotka kutsuvat turisteja tutustumaan veistäjiin ja kokeilemaan kivenveistoa. Ystävyyssuhteet ulkomaalaisten matkailijoiden ja kivenveistäjien välillä ovat yleisiä. Usein ne johtavat matkailijoiden ostopäätöksiin. Lisäksi ulkomaalaiset turistit tilaavat kivenveistäjiltä uudenlaisia veistosaiheita, jolloin veistäjät saavat tilaisuuden harjoitella erilaisten patsaiden tekemistä. Valtaosa veistäjistä valmistaa ainoastaan hindujumalveistoksia, sillä ne myyvät parhaiten ja ovat veistäjien vahvinta osaamisaluetta. Veistäjät kuitenkin keksivät uusia kuva-aiheita ja esittämistapoja pohjautuen perinteiseen hinduikonografiaan.

Mamallapuramin historiallisista 500–700-luvun kivimonumenteista on tehty lukuisia tutkimuksia, mutta ne jättävät nykypäivän veistoteollisuuden huomiotta. Matkaoppaat luovat käsityksen, että Mamallapuramissa on jatkunut kivenveistoperinne katkeamattomana monumenttien ajoista lähtien. Tosiasiassa nykyinen veistoteollisuus on kehittynyt 1950-luvulta eteenpäin valtion kivenveistokoulun perustamisen jälkeen. Kansainvälinen matkailu on lisännyt veistosten myyntiä ja synnyttänyt erityisen turistiveistäjien ammattikunnan.

MA Sanni Sivosen kulttuurintutkimuksen, erityisesti kulttuuriantropologian, alaan kuuluva väitöskirja Gods for Tourists. Stone Carving and Tourist Arts in Mamallapuram, South India tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Sirpa Tenhunen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Helmi Järviluoma-Mäkelä (Itä-Suomen yliopisto).

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa https://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/12637?encoding=UTF-8