Takaisin

Uhanalaisten kalakantojen elvyttäminen vaatii uudenlaisia toimia


Vielä 2000-luvun alussa ei mietitty sitä, että ihminenkin on peto, joka vaikuttaa toimillaan eliöiden ominaisuuksiin, uusi evolutiivisen akvaattisen biologian professori Anssi Vainikka sanoo.

Vainikan tutkimusalalla selvitetään, miten ihminen muuttaa elinympäristöään ja hyödyntämiään lajeja esimerkiksi metsästyksen, kalastuksen tai ilmastonmuutoksen myötä.

Vainikka on tutkinut muun muassa uhanalaisten lohikalakantojen elvyttämistä ja kalastuksen valintavaikutuksia. Jo nyt tiedetään, että kalat ovat tulevaisuudessa erilaisia; tietynlaiset kalat tulevat kalastetuksi toisia useammin. Ylipäätään kun riski kuolla ennen luontaista maksimi-ikää kasvaa kalastuksen vuoksi, kalan kannattaa lisääntyä entistä nuorempana. Kalat voivat tulevaisuudessa pahimmillaan kasvaa hitaammin ja tuottaa vähemmän saalista.



– Kestävä kalastus vaatii esimerkiksi tietoperustaista ylä- tai välimittasäätelyä, jotta voimakkaasti kalastettujen kantojen geneettinen monimuotoisuus saataisiin turvattua, hän sanoo.

Vaelluskalojen ahdinkoon ovat ylikalastuksen lisäksi syynä myös ympäristömuutokset. Vainikan mukaan Suomessa on esimerkiksi tehty valtava määrä metsä- ja suo-ojituksia, mutta ei ole rakennettu kaloille ohitusrakenteita vesivoimapadoilla suljettuihin jokiin. Kalaistutuksetkaan eivät nykyään tuota niin hyvin kuin aiemmin, koska istutettavat kalat ovat sopeutuneet vuosikymmenten laitosviljelyn aikana laitosolosuhteisiin luonnossa pärjäämisen kustannuksella.

– Esimerkiksi paikallinen Saimaan järvilohikanta on geneettisesti äärimmäisen kapea. Tavoitteemme on käynnissä olevissa hankkeissa selvittää, pärjäisivätkö laitostuneet taimenkannat paremmin, jos niitä risteytettäisiin villien, vielä tavattavien paikallisten kalojen kanssa. Olemme tehneet tässä yhteistyötä erityisesti Luken kanssa.

Vainikka tekee myös mallintamalla evolutiivisten vasteiden ennustamista. Kalakantojen dynamiikkaa voidaan simuloida erilaisilla säätelyvaihtoehdoilla, ja saada näin ennusteita luonnonkantojen vasteisiin.


Lohella on hiljattain löydetty yksi voimakkaasti sukukypsyyteen vaikuttava geeni

Ilmastonmuutos on jo pidentänyt lämpimiä syksyjä, mikä lisää kaloilla tautiriskiä. Vedet myös tummuvat ja happipitoisuus alenee syvänteissä, mistä made on jo kärsinyt. Ahven ja kuha taas hyötyvät lämpenevistä vesistä. Monimuotoinen siika uhkaa hävitä ympäristömuutosten sekä hallitsemattomien istutusten myötä.

Olisiko geenimuuntelu sitten ratkaisu kalakantojen vahvistamiseen?

– Taimenella on jo esimerkiksi tunnistettu tiettyjä vaelluskäyttäytymiseen vaikuttavia geenejä, mutta seuraavaan 10-20 vuoteen ei vielä tule tapahtumaan tämän suhteen mitään radikaalia. Genomitason tiedon tarve sinällään kasvaa kalatutkimuksessakin, ja työtä kyllä riittää, Vainikka kertoo.

– Ihmisen aiheuttamien muutosten geenitekninen korjaaminen on kuitenkin edelleen science-fictiota.

– Toisin kuin luullaan, evoluutiota voi tapahtua nopeastikin. Kymmenessä vuodessa voi tapahtua jo merkittäviä muutoksia jopa selkärankaisilla. Vielä nopeammin voivat kehittyä muun muassa taudinaiheuttajan virulenssi tai antibioottiresistenssi.

– Kaloilla muutokset voivat näkyä jo muutamassa sukupolvessa. Aikaisemmin ajateltiin, että elinkiertopiirteisiin vaikuttavia geenejä on niin paljon, ettei ihminen voi niihin kovin nopeasti vaikuttaa. Lohella on hiljattain löydetty yksi voimakkaasti sukukypsyyteen vaikuttava geeni. Tällaiseen geeniin kohdistuva valinta voi nopeasti vähentää useiden merivuosien lohien esiintymistä eli vähentää kalastajan himoitsemien isojen lohien osuutta kutukannassa.

Vainikka on vastikään aloittanut myös uuden tutkimushankkeen, jossa kehitetään uusia työkaluja vapaa-ajankalastuksen säätelyyn. Hänen mukaansa evoluution tutkimuksesta ollaan siirtymässä mikroevoluution hallintaan. Tämä edellyttää edelleen niin perustutkimusta kuin soveltavaa tutkimusta. Samoin luonnonvarojen tietoperustainen hallinta edellyttää monitieteistä yhteistyötä ja nopeaa tiedon välittymistä päättävälle tasolle.

Professuuriesitelmät Joensuun kampuksella 14.5.2018

 

Anssi Vainikka
Itä-Suomen yliopiston evolutiivisen akvaattisen biologian professori 1.8.2017-

S. 1977, Lappeenranta

Filosofian tohtori, Jyväskylän yliopisto, 2005

Tärkeimmät tehtävät

Apulaisprofessori, Itä-Suomen yliopisto (2012-2017)
Tutkijatohtori, Oulun yliopisto, (2012-2012)
Tutkijatohtori, Itä-Suomen yliopisto, (2010-2011) Tutkijatohtori, Ruotsin kalastusvirasto, (2006-2009) Akvaattisen evoluutioekologian dosentti, Oulun yliopisto (2010-)