Takaisin

Työkaluja kansainvälisten ympäristösopimusten neuvottelijoille

Nykyiset ja tulevat kansainvälisten ympäristösopimusten neuvottelijat saivat käytännön oppia neuvottelutilanteisiin UEF-UN Environment Course on Multilateral Environmental Agreements -kurssilta.

Christabel Chilekwa Mibenge ja Augusta Cundari hakivat kurssilta kansainvälistä näkökulmaa ja työkaluja ympäristösopimusten kentälle.

– Sain runsaasti uusia työkaluja niin kansallisen kuin alueellisen lainsäädännön kehittämiseen niin että ne täyttäisivät tulevaisuudessa paremmin kansainväliset odotukset. Esimerkiksi kansallisessa metsälainsäädännössämme alkuperäisasukkaiden ihmisoikeudet tulisi ottaa paremmin huomioon, argentiinalainen juristi Augusta Cundari sanoi.

Hän haki oppia ympäristösopimusten neuvotteluista Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen ja Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman (UN Environment) järjestämältä kansainväliseen ympäristöoikeuteen ja diplomatiaan keskittyvältä täydennyskoulutuskurssilta. Kurssi pidettiin Joensuussa 20.–30. elokuuta.

Kurssilla siirretään niin sanottua hiljaista tietoa kokeneilta diplomaateilta ja asiantuntijoilta nykyisille ja tuleville kansainvälisten ympäristösopimusten neuvottelijoille. Tämän vuotisella kurssilla syvennyttiin erityisesti ympäristöön ja ihmisoikeuksin.

Maansa metsätalousministeriössä lainopillisena asiantuntijana työskentelevän Cundarin mukaan teema on Argentiinassakin erittäin ajankohtainen, sillä maan metsävaroja hyödyntävien yksityisten metsänomistajien ja alkuperäiskansojen välillä on ristiriitoja.

– Omassa työssäni olen kohdannut alkuperäisasukkaisiin kohdistuneita ihmisoikeusrikkomuksia. Alkuperäisasukkailla on oikeus metsiin, koska ne ovat osa heidän kulttuuriaan ja elämäntapaansa, joten meidän on jatkettava työtä kansallisten lakien kehittämiseksi.

Ympäristöasioissa sovelletaan olemassa olevia ihmisoikeussopimuksia

Kansainvälisesti ei ole olemassa erillistä ympäristöihmisoikeussopimusta.

– Ei ole myöskään näköpiirissä, että ympäristöoikeuden alalla sellaista oltaisiin laatimassa. Käytäntönä on, että ympäristöasioissa sovelletaan olemassa olevia ihmisoikeussopimuksia, kurssin opettaja, yliopistonlehtori Tuula Honkonen kertoi.

Jännitteitä tulee siitä, kun useat maat katsovat, että kyse on kansallisesta asiasta ja on olemassa erilaisia kansallisen tason välineitä ympäristöihmisoikeuksien edistämiseen. Muun muassa alkuperäiskansojen oikeuksin liittyvät kysymykset ovat hiertäneet kansainvälisissä sopimusneuvotteluissa myös ympäristöalalla.

Tuula Honkosen mukaan ympäristövaikutusten arviointi (YVA)-menettely on hyvä esimerkki Suomessa käytössä olevasta oikeudellisesta instrumentista, jonka avulla ympäristöihmisoikeuksien toteutumista voidaan omalta osaltaan edistää.

Ympäristöihmisoikeudet nousevat sopimuksista esiin tulkinnan ja erilaisten velvoitteiden kautta. UEF-UN Environment -kurssilla ympäristöneuvottelujen kokeneet asiantuntijat esittelivät lukuisia esimerkkejä ympäristöön ja ihmisoikeuksiin liittyvistä kysymyksistä.

– Luennoitsijoilla oli paljon esimerkkejä omista kotimaistaan ja siitä, miten tapaukset ratkaistiin. Oli hienoa saada perspektiiviä siihen, että muuallakin tapahtuu samankaltaisia asioita kuin Argentiinassa, Cundari totesi.

Uusia näkökulmia tapausesimerkeistä

Sambialainen Christabel Chilekwa Mibenge työskentelee maansa terveysministeriössä ympäristöterveyteen liittyvien asioiden parissa. Hän korostaa, että tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota siihen, millaisia vaikutuksia ympäristöllä ja ilmastonmuutoksella on ihmisten terveyteen.

–Monet terveyttä määrittävät tekijät liittyvät ympäristöön. Ne kytkeytyvät myös ihmisoikeuksiin, kuten oikeuteen puhtaaseen ympäristöön ja turvalliseen ruokaan sekä riittävään suojaan. On ollut valaisevaa nähdä, kuinka ihmisoikeuskysymykset ovat linkittyneet kansainvälisiin monenkeskisiin ympäristösopimuksiin.

Kurssilla läpikäytyjen tapausesimerkkien määrä ja moninaisuus yllättivät.

– Kurssilla kuullut lukuisat kansainväliset asiantuntijat toivat uutta näkökulmaa kansainvälisiin ympäristösopimuksiin. Neuvottelusimulaatiosta opin sellaisia käytännön neuvottelutaitoja, joita tarvitsen nykyisessä työssäni, Chilekwa Mibenge iloitsee.

Neuvottelusimulaatiosta käytännön oppia

Tänä vuonna täydennyskoulutuskurssin osallistujat pääsivät hiomaan neuvottelutaitojaan Pariisin ilmastosopimuksen jatkoneuvotteluihin keskittyneessä simulaatiossa. Neuvotteluissa he edustivat fiktiivisiä maita ja saivat etukäteen ohjeistuksen maansa tavoitteista sekä omasta henkilökohtaisesta neuvotteluasemastaan.

– Simulaationeuvotteluissa kurssilla opittuja asioita sovelletaan käytäntöön. Oikeita neuvotteluja jäljittelevä tilanne on turvallinen ympäristö taitojen testaamiseen, Honkonen kertoi.

Neuvottelusimulaatiossa opittua päästiin soveltamaan käytäntöön.

Kurssilaiset neuvottelivat annetuista päätösteksteistä pienemmissä ryhmissä. Lopuksi kokoonnuttiin yhteiseen päätössessioon kuulemaan ryhmien tuloksista ja mahdollisesti ratkaisemaan auki jääneitä neuvottelutekstien kohtia.

– Opiskelijat ovat olleet innostuneita ja eläytyneet rooleihinsa. Voisi kuvitella olevansa oikeissa neuvotteluissa.

Augusta Cundarin ja Christabel Chilekwa Mibengen mielestä opiskelijoiden erilaiset taustat olivat neuvottelusimulaation rikkaus.

– Täydensimme toisiamme ja moninaisuus rikastutti keskustelua. Laajassa mittakaavassa meillä kaikilla on yhteinen päämäärä, ympäristönsuojelu.

UEF-UN Environment -kurssi järjestettiin tänä vuonna viidennentoista kerran. Se edistää osaltaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (Agenda 2030) saavuttamista vahvistamalla kestävän kehityksen toimeenpanoa. Kurssi tukee erityisesti kehitysmaiden mahdollisuuksia osallistua täysipainoisesti ympäristösopimuksia koskeviin neuvotteluihin ja toteuttaa sopimuksissa tehdyt sitoumukset.