Takaisin

Tutkimuksesta suuntaviivoja biotalouden koulutukselle

Maatalous- ja metsätieteellisen alan ja luonnonvara-alan opetusta tarjoavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut ryhtyvät syksyllä 2018 tarjoamaan biotalouden erikoistumiskoulutusta. Koulutuksen suunnittelua tukevassa, opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa biotalouden erikoistumiskoulutuksen kehittämishankkeessa (BioERKO) korkeakoulut selvittivät teemahaastatteluin, kyselyin ja työpajatyöskentelyn avulla työelämän toimijoiden näkemyksiä biotaloudesta ja alan osaamistarpeista. Lopuksi laadittiin yhteinen sopimus erikoistumiskoulutuksen järjestämisestä ja sen yleisistä suuntaviivoista.

Hankkeessa olivat ammattikorkeakouluista mukana Hämeen, Oulun, Lapin, Jyväskylän, Seinäjoen ja Mikkelin ammattikorkeakoulut, Novia, Savonia ja Karelia sekä yliopistoista Itä-Suomen ja Helsingin yliopistot.

Hankkeeseen liittyen Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osasto toteutti kaksi tutkimusta, joissa kiteytettiin kansallisia biotalouden osaamistarpeita ja tarkasteltiin biotalouden käsitteen hahmottumista.  Osaamistarpeita selvitettiin kyselyn perusteella, käsitteen hahmottumista tarkasteltiin hankkeen aikana työpajoissa ja yrityshaastatteluissa syntyneiden raporttien avulla. Käsiteanalyysissä tutkittiin, miten hankkeen aikana käyty biotalouskeskustelu kiinnittyi eri toimialoihin ja tutkimuskirjallisuudessa biotaloudesta käytyyn keskusteluun, eli niin sanottuihin metadiskursseihin, sekä sitä miten biotalouskäsitteen käyttö kehittyi hankkeen aikana.
 

Biotalouskäsitteen moninaisuus ja kestävä kehitys kouluttajien haasteena

Kehittämishankkeessa biotalous asemoitiin, aika perinteisesti, ennen kaikkea biologisten raaka-aineiden entistä monipuolisemmaksi ja tehokkaammaksi hyödyntämiseksi, jossa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnalla on keskeinen tukeva rooli. Toimialoista biotalous liitettiin erityisesti maa- ja metsätalouteen, metsäteollisuuteen, elintarviketeollisuuteen, jätealaan sekä energia-alaan, mutta lisäksi viitattiin lukuisiin muihin toimialoihin. Monia biotalouden keskeisiä toimialoja ja toimijoita jäi kuitenkin hankkeen ulkopuolelle. Erityisesti aineetonta arvonlisää sekä korkean jalostusasteen biotuotteita tuottavia toimialoja olisi biotalouden kestävyystavoitteiden perusteella tärkeää houkutella mukaan koulutukseen. Lisäksi on syytä pohtia biotalouden ja biotalouskoulutuksen suhdetta aurinko-, tuuli- ja geotermisen energian tuotantoon, jotka tarjoavat bioenergian tavoin vaihtoehdon fossiilisille polttoaineille.

Biotalous nähtiin ennen muuta muutossuuntana ja uutena talouden muotona, omana metadiskurssinaan. Muista diskursseista liityttiin selkeimmin nationalistiseen sekä valtiojohtoiseen diskurssiin. Uusliberalismi, globaali hallinta, kasvun rajat, ekomodernisaatio ja kestävä kehitys ilmenivät monisyisemmin. Kansalaisten tai yhteisöjen osallistaminen ei kuulunut hankkeen sisältöihin.

Käsitteellistä muuntumista havaittiin selkeimmin kestävän kehityksen näkökulmassa: biotalous nähtiin kehittämishankkeen alussa automaattisesti kestävänä toimintana ja lopussa biotaloudeksi miellettävän toiminnan keskeisenä tavoitteena. Biotalouden poliittisten tavoitteiden näkökulmasta kestävyys on myös erityisen tärkeä koulutuksessa pohdittava teema. Hankkeen aikana vahvistui ajatus siitä, että biotalous voi olla ekologisesti ja sosiokulttuurisesti kestävää, jos siitä sellaista tehdään. Tekemättä jättäminen ei puolestaan tule kyseeseen, kun biotalouden poliittinen tuki perustuu nimenomaisesti ajatukseen sen kestävyydestä.

Koulutuksessa tulee erityisesti varoa, ettei biotaloutta esitetä automaattisesti kestävänä, jolloin sorrutaan helposti näennäisvihreyteen. Kestävyysnäkökulmaa tulee lisäksi laajentaa myös sosiokulttuurisen kestävyyden suuntaan, sillä tämä näkökulma jäi hankkeessa ohueksi.

 

Biotaloudessa on osaamistarpeita, jotka ylittävät perinteiset toimialarajat

Osaamistarpeita kartoittavaan kyselyyn saatiin vastauksia laajasti alkutuotannon ja teollisuuden eri aloilta sekä luonnonvara-alan asiantuntijoilta. Erikoistumiskoulutukselle koettiin tarvetta yli sektorirajojen alkaen valtion- ja aluehallinnosta aina yritysten ja yhdistysten työntekijöihin ja johtajiin, koska alalle arvioitiin rekrytoitavan uusia työntekijöitä jo lähivuosina ja myös työssä jo olevat tarvitsevat lisäkoulutusta.

Kansainvälisesti kilpailukykyistä koulutusta toivottiin etenkin bioenergian tuotantoon, biomassan jalostusprosessien hallintaan ja näiden markkinoihin liittyvissä kysymyksissä. Osaamisvajetta on etenkin seuraavista aiheista: prosessiosaaminen, metsä- ja puuosaaminen, biojalostus, kestävä kehitys, kiertotalous, energiaosaaminen sekä bioraaka-aineiden ja niiden tuotantoketjujen hallinta.

Yleiset työelämässä tarvittavat taidot korostuivat vastauksissa perinteisen luonnontieteellisen osaamisen rinnalla. Biotalouden konseptuaalinen ymmärrys ja kyky havaita eri toimialojen välillä olevia uusia liiketoimintamahdollisuuksia korostui useassa vastauksessa. Kansainvälisten, monialaisten projektien kannalta olennaiset kielitaito, esiintyminen ja myynnin ja markkinoinnin sekä juridiikan perusteiden tuntemus ovat tärkeitä biotalouden asiantuntijan ominaisuuksia. Verkostoituminen ja yhteistyö nähtiin avaintekijäksi uusille innovaatioille ja sitä kautta biotalousalan kehittymiselle.

 

Erikoistumiskoulutus haastaa vakiintunutta toimintaa luodakseen uutta

Biotaloudessa on sekä taloudellista että kestävyyspotentiaalia, mutta ne eivät realisoidu ilman päämäärätietoista toimintaa ja uudenlaista koulutusta. Päämäärätietoinen toiminta edellyttää puolestaan sitä, että biotalouden käsite ja tavoitteet ovat selvillä. Biotalouden ammattilaisten koulutuksessa onkin syytä perehtyä riittävän syvällisesti biotalouden käsitteeseen ja eri tapoihin ymmärtää biotaloutta.

Käsitteeseen pääsee kiinni toimialojen ja biotalouteen liittyvien metadiskurssien kautta, mutta se ei ole niin helppoa kuin voisi olettaa. Oleellista on myös pohtia vakiintuneen toiminnan ja uuden luomisen välistä suhdetta ja tämä ajatus onkin uuden erikoistumiskoulutuksen keskiössä. Kun koko koulutuksen idea lähtee siitä, että biotalous on muutossuunta ja talouden uusi aalto, on painopisteen oltava uuden luomisessa. Korkeakouluille tämä on haaste, joka edellyttää avoimuutta, yhteistyötä ja muutosvalmiutta.

Lisätietoja: Tutkimusjohtaja Jukka Tikkanen, p. 050 594 2049,  jukka.tikkanen@uef.fi