Takaisin

Tutkijat etsivät keinoja kevyempään ja terveempään elämään

– Geenien vaihtoehtoinen silmukointi voi olla tärkeä tekijä lihavuuteen liittyvien sairauksien taustalla, kertoi tutkijatohtori Dorota Kaminska Suomen Lihavuustutkijat ry:n kevätseminaarissa Kuopiossa.

Vaihtoehtoisen silmukoinnin kautta yhdestä geenistä voidaan tuottaa useampaa eri proteiinia. Lihavuuden on havaittu aiheuttavan esimerkiksi aineenvaihduntaan liittyvien geenien silmukointiprofiilissa muutoksia, jotka voivat heikentää insuliinin toimintaa.

Lihavuustutkimusta Kuopiossa 35 vuotta -seminaarissa toukokuussa kuultiin sekä Itä-Suomen yliopistossa meneillään olevista tutkimuksista että tutkimuksen huippuhetkistä vuosien varrelta. Emeritusprofessori Matti Uusitupa palautti mieliin kliinisen ravitsemustieteen yksikön tutkimuksia, joita on siteerattu yli sata kertaa. Esimerkiksi elämäntapamuutosten tehon tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä osoittanut DPS-tutkimus kuuluu 2000-luvun siteeratuimpiin suomalaistutkimuksiin.

– Sairastumisriski pieneni interventioryhmässä 58 prosenttia. Olisi huikeaa, jos tulokset voitaisiin siirtää suomalaiseen väestöön, mutta mallin soveltaminen terveydenhuoltoon on vielä kaukana, Uusitupa arvioi.

Hän muistutti, että Kuopiossa on ensimmäisenä osoitettu myös toisen kansantaudin, uniapnean, korjaantuvan valtaosalta sairastuneista 10–15 kilon painonpudotuksella.

Uudenlaisia diabeteksen ehkäisytutkimuksia

Meneillään olevassa T2D-GENE-tutkimuksessa tarkastellaan geenien ja elämäntapojen yhteisvaikutusta diabeteksen ehkäisyssä.  – Aikaisemmissa elämäntapainterventioissa ei ole otettu huomioon geneettisiä riskitekijöitä. Tyypin 2 diabeteksen riskigeenejä tunnetaan kuitenkin jo noin sata, kertoi nuorempi tutkija Susanna Kemppainen.

Puolella osallistujista on suuri geneettinen alttius diabetekseen, puolella pieni. Kohonneita verensokeriarvoja on mitattu kaikilta. Tutkimuksessa selvitetään, vähentääkö tehostettu elämäntapaneuvonta sairastumisriskiä yhtä tehokkaasti molemmissa ryhmissä.

Kemppainen tutkii väitöstyössään erityisesti kehon koon, fyysisen aktiivisuuden ja ruokavalion vaikutusta tyypin 2 diabeteksen riskiin. Yhtenä näkökulmana on, onko painoindeksi riittävä terveyden mittari miehillä ja voidaanko miesten metabolista terveyttä parantaa ilman merkittävää painonpudotusta. – Voiko ylipainoinen olla metabolisesti terve, jos hän liikkuu ja syö ja terveellisesti, Kemppainen kiteytti.

StopDia-tutkimuksessa puolestaan tarkastellaan digisovelluksen, ryhmäohjauksen ja tuuppaustoimien tehoa tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä. Osallistujat, joilla on kohonnut riski sairastua diabetekseen, ovat saaneet käyttöönsä Pienet teot -digisovelluksen, joka auttaa tekemään terveellisistä teoista pysyviä tapoja.

– Sovellus tarjoaa yli 450 arjen valintaa, joista suosituimmat liittyvät ruokarytmiin ja kasvisten käyttöön, kertoi yliopisto-opettaja Reija Männikkö.

Työpaikoille on tutkimuksessa koottu työkalupakki, joka käsittää yli 50 erilaista, terveellisiin valintoihin kannustavaa ”tuuppausta”. – Mukana on 16 työpaikkaa ja yli sata työyksikköä, joissa tuuppaustoimien vaikutusta tutkitaan. Pidetyimpiä ovat olleet eväsreseptikortit, liikekuvat ja hedelmäjengi, jossa mukana olevat tuovat vuorotellen hedelmiä työpaikalle.

Raskauskiloja ja ruutuaikaa

Tutkijatohtori Aino-Maija Eloranta on tutkinut raskautta edeltävän painon ja raskaudenaikaisen painonnousun yhteyttä sektion eli keisarileikkauksen riskiin. Aineisto on islantilaisesta rekisteritutkimuksesta ja käsittää lähes 6000 synnytystä. Aihepiirillä on merkitystä, sillä sektio lisää komplikaatioiden vaaraa sekä äidillä, lapsella että myöhemmissä synnytyksissä.

– Lihavilla naisilla sektiosynnytyksen riski oli suurin riippumatta raskaudenaikaisesta painonnoususta. Normaalipainoisilla taas suositeltua suurempi raskaudenaikainen painonnousu nosti sektion riskin 1,5-kertaiseksi, Eloranta kertoi.

Tulosten valossa kaikkien, myös normaalipainoisten odottajien tulisikin välttää liiallista painonnousua raskauden aikana.

Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksessa on tutkittu muun muassa liikunnan ja liikkumattomuuden yhteyttä koulunsa aloittaneiden lasten syömiskäyttäytymiseen. – Yli kaksi tuntia päivittäin liikkuvilla lapsilla oli vähemmän mielialasyömistä ja he olivat ruoan suhteen vähemmän valikoivia, kertoi nuorempi tutkija Henna Jalkanen.

Mielialasyömisen tiedetään lisäävän liikapainon riskiä, ja valikoivalla syöjällä ruokavalio voi jäädä yksipuoliseksi.

Yli kaksi tuntia päivässä ruutuaikaa viettävillä sekä mielialasyöminen että valikoivuus oli yleisempää. Sen sijaan muulla paikallaanololla esimerkiksi askartelun tai soittoharrastuksen parissa ei ollut vastaavaa yhteyttä syömiskäyttäytymiseen.

Painonhallinta on tärkeää myös maksalle

Hyväksymis- ja omistautumisterapian (HOT) keinoin voidaan muuttaa liikapainoisten, psyykkisesti kuormittuneiden aikuisten syömiskäyttäytymistä positiiviseen suuntaan, havaittiin Eliksiirit-tutkimuksessa. Kahdeksan viikon mittaisessa interventiossa käytettiin HOT-lähtöistä ryhmäohjausta tai mobiilisovellusta.

 – Syöminen tunneperäisten syiden ja ulkoisten syiden vuoksi väheni interventioon osallistuneilla. Hyväksyntä erilaisia ruokia kohtaan lisääntyi ja terveyttä edistävä syöminen nähtiin enemmän omien arvojen ja tavoitteiden mukaisena, kertoi apurahatutkija Elina Järvelä-Reijonen.

Osallistujien ruokavaliossa ei kuitenkaan nähty juuri muutoksia interventiota seuranneina kuukausina. – Ruokavaliomuutosten aikaansaaminen voikin vaatia ravitsemusohjausta HOT-intervention rinnalla.

Lihavuus on keskeinen ei-alkoholiperäisen rasvamaksataudin (NAFLD) riskitekijä, ja laihdutus on siihen tehokasta hoitoa. Moni sairastaa sitä kuitenkin tietämättään, ja huomaamatta se voi myös edetä ei-alkoholiperäiseksi maksatulehdukseksi (NASH) ja jopa maksakirroosiksi. – Näihin liittyvät tulehdusmuutokset ja varhainen sidekudosmuodostus voidaan todeta vain koepalalla, kertoi LT Ville Männistö.

Kuopiossa lihavien rasvamaksaan ja maksatulehdukseen johtavia tekijöitä tutkitaan lihavuusleikattujen maksa- ja rasvakudosnäytteiden avulla.  Tutkijat ovat tunnistaneet esimerkiksi NASHiin liittyviä kolesteroli- ja rasva-aineenvaihdunnan muutoksia ja riskigeenejä. Kiinnostavia tuloksia on saatu myös statiinien vaikutuksesta tautiin.

– Statiinihoidon aloittamista saatetaan näillä potilailla pelätä maksa-arvojen kohoamisen vuoksi. Oman tutkimuksemme mukaan statiinien käyttäjillä on kuitenkin vähemmän maksan rasvoittumista, tulehdusta ja fibroosia, Männistö totesi.

Teksti Ulla Kaltiala