Takaisin

Tiedossa vapautta ja kurinalaisuutta – professori Hannu Mustakallio eläkkeelle

Kirkkohistorian professori Hannu Mustakallio piti tänään Joensuussa emeritusluentonsa, jonka yhteydessä järjestettiin juhlallinen jäähyväistilaisuus. Luennolla Mustakallio käsitteli kirkkohistorian oppiaineen kehittämistä. Eläkkeelle Mustakallio lähtee lähes suoraan työpöydän äärestä.

– Viimeisen lausunnon kirjoitin yhdestä gradusta eilen kello 16. Itse asiassa viimeiset neljä gradua ovat jostain syystä valmistuneet ja olleet tarkastuksessa tässä helmikuussa. Yhteensä olen professorikaudellani syksystä 2003 lähtien ohjannut 107 läntisen kirkkohistorian pro gradu -tutkielmaa, Mustakallio tiivistää.

Emeritusluennollaan Mustakallio totesi professorin tärkeimmän tehtävän olevankin tutkielmaseminaariin ja gradun kirjoittamiseen liittyvän yksilöllisen ohjauksen. Hän arvelee vielä eläkkeellä kaipaavansa opiskelijoiden kanssa työskentelyä.

Pohjoisesta Itä-Suomeen

Luennolla Mustakallio kuvaili, miten hän vuonna 2003 päätyi jäämään Joensuuhun ja ottamaan kirkkohistorian professorin viran vastaan. Se ei ollut itsestäänselvyys, kun samaan aikaan tarjolla oli virka myös Helsingin yliopistosta – eikä Mustakalliolla ollut siinä vaiheessa vielä mitään henkilökohtaisia siteitä Joensuuhun tai Pohjois-Karjalaan.

– Asiaa tarkasti pohdittuani päädyin lopulta siihen, että haluan pysyä silloisessa Joensuun yliopistossa ja antaa panokseni oppiaineen kehittämiseen nuoressa tiedekunnassa.

Ratkaisu perustui Mustakallion mukaan siihen, että sekä yliopiston että kaupungin johto olivat osoittaneet arvostavansa teologiaa.

– Tieteellisten syiden lisäksi valinnassa vaikutti haluni sitoutua alueellisen hyvinvoinnin edistämiseen. Niin sanottuun henkilökohtaiseen alueellistamisprojektiini kuului vielä muutto itse yliopistokaupunkiin.

Vuonna 2005 Mustakallio muuttikin perheineen Joensuuhun pysyvästi.

– Nyt eläkkeelle jäämisen kynnyksellä olemme keskustelleet mahdollisesta muutosta puolisoni kanssa jatkuvasti, mutta toistaiseksi pysymme Joensuussa. Meillä on Utrasta 2005 hankittu omakotitalo, jossa viihdymme. Yhteydet kotiseudulleni Ouluun jatkuvat kuitenkin vilkkaina. Siellä meillä on kaksi poikaa ja oma kaksio. Ensi syksynä minun on tarkoitus julkistaa kauan valmisteltu Oulun seurakuntahistoria vuosilta 1870–1945.

Tänään julkistettiin myös Hannu Mustakallion emerituskirja ”Kaikki me olemme jostain kotoisin”. Kirjan saatesanoissa Mustakallio toteaa, että keskeisimmin hän on Joensuussa työskennellyt juuri sellaisten kysymysten parissa kuin piispanistuimen perustaminen Kuopioon 1850, sen siirtäminen Ouluun 1900 ja Kuopion uuden hiippakunnan perustaminen 1939.

– Näin olen voinut yhdistää omat pohjoiset lähtökohtani ja nykyisen työskentely-ympäristöni, josta olen Joensuun-vuosieni aikana voinut oppia paljon uutta. Olen tiedostanut omaankin sukutaustaani kuuluvan vastakkainasettelun savolaisten ja pohjalaisten välillä ja pyrkinyt ratkaisemaan sen historiantutkimuksen keinoin.

Uusia kirjahyllyjä 57 metrin verran

Kysyttäessä eläkesuunnitelmia Mustakallio kertoo välttävänsä eläkepäivien liiallista ohjelmoimista.

– Yritän kuitenkin löytää sopivan päiväjärjestyksen, johon sisältyy sekä vapautta että kurinalaisuutta. Haluan tosissani omistaa enemmän aikaa perheelleni, ennen muita puolisolleni, liikunnalle ja matkustelulle.

Vielä loppuviikosta Mustakallion työhuone on täynnä kirjoja, papereita ja mappeja. Tarkoituksena on kuitenkin saada materiaalit siirrettyä yliopistolta kotiin aivan lähipäivinä.

– Olemme teettäneet kotiimme ja sen kirjastorakennukseen noin 57 metriä uusia kirjahyllyjä. Ensimmäinen konkreettinen tehtäväni on varustaa ne kirjoilla ja kansioilla, jotka ovat olleet käytössäni työhuoneessani yliopistolla.

Tutkimustyölle Mustakallio ei aio heittää jäähyväisiä, vaan se jatkuu jossakin muodossa niin kauan kuin voimia riittää.

– Jatko-opiskelijoiden ohjaamista jatkan eläkkeelläkin emeritussopimuksen pohjalta. Olen käytännössä – matkoja lukuun ottamatta – työskennellyt joka päivä yliopistolla ja oppinut arvostamaan yliopiston tarjoamia mahdollisuuksia ja hyvää työyhteisöä. Ja toki myös opiskelijoiden kanssa on ollut aina mukava työskennellä.

Teksti Nina Venhe
Kuva Petri Hynynen