Takaisin

Suomalaista diakonia-keskustelua varjostaa kritiikittömyys ja yksipuolisuus

Suomalainen diakoniakirjallisuus on ollut leimautuneen yksipuolista. Kristillisperustaisen lähimmäisestä huolehtimisen eli diakonian oppikirjoja on värittänyt voimakkaasti pyrkimys tietynlaiseen lopputulokseen. Lähteistä on vaiettu, niitä on luettu yksipuolisesti ja käännetty varsin kritiikittömästi.

Nämä tulokset selviävät tuoreesta diakonian tutkimusta käsittelevästä Aikaan sidottu diakonia-käsitys -kirjasta.

– Suomalainen keskustelu diakoniasta on kärsinyt näkemyksellisyydestä. Lopputulos vaikuttaa usein tiedetyksi jo etukäteen. Jopa yli puolet tutkimuksessa tarkistetuista viittauksista osoittautui epätarkoiksi. Kirja kysyykin, miksi näin on ja mitä tulisi uudistaa, kiteyttää kirjan kirjoittaja, dosentti Esko Ryökäs.

Diakonian tutkimuksen seuran puheenjohtaja Ryökäs etsii reittiä luotettavan tiedon hankkimiseen. 1900-luvun diakonian oppikirjojen analyysi osoittaa, että varhaisia tekstejä tulisi lukea ja siteerata alkukielellä, kreikasta ja latinasta käsin. Muiden kielten epätarkkoja käännöksiä on tutkimuksen perusteella käytetty turhan usein.

– On selvää, että jos tietopohja on epätarkka, keskustelu kärsii. Suomalaisessa vuosikymmeniä jatkuneessa diakoniakeskustelussa näkemyksellinen lähteiden lukeminen on voinut hankaloittaa toisten ymmärtämistä.

Tutkimuksessa käy ilmi, että 1700-luvun lopulla löydettiin luotettava lukutapa 300-luvulla julkaistuun tekstiin. Silti kesti yli 200 vuotta, ennen kuin suomalaisessa diakoniakirjallisuudessa havahduttiin korjaamaan vanhentunut tieto.

– Useista 1900-luvun alku- ja keskivaiheilla merkittävimpien diakonian varhaisvaiheiden suomalaisista kuvauksista vain kolmasosa vastasi alkuperäislähteitä. Näiden tietojen valossa olisi ajankohtaista pohtia, mitä voitaisiin tehdä, jotta kirkon toimintaa ja työntekijöiden opetusta ohjaava tieto olisi ajantasaista.

Ryökkään tutkimus osoittaa, että suomalainen diakoniakirjallisuus on myös hyvin yksipuolista.

– Vaikuttaa, että pyrkimyksenä on lähteistä piittaamatta päästä toivottavaan lopputulokseen ja tulkintaan. Kriittisyyttä olisi tarvittu – ja tarvitaan edelleen.

Diakonia on viime vuosikymmeninä ollut kasvavan teologisen kiinnostuksen kohteena. Keskustelun yhtenä lähtökohtana on ollut diakoniatyön ja diakonia-nimikkeen teologiset perustelut. Ryökkään tutkimuksessa analysoidaan suomalaista diakoniaa koskeva keskustelu 1800-luvulta lähtien. Tutkimuksen näkökulmana on, millä perusteilla Suomessa on nojauduttu diakonia-termin käyttöön. Tarkastelu keskittyy Uuden testamentin kuvauksiin ja varhaisen kritillisyyden antamiin diakonian käytännön toteutusmalleihin.

Suomalaisen kirjallisuuden analyysi osoittaa, että 1800-luvun lopulla ja jälleen 1900-luvun lopulla kirjallisuus seurasi varsin uskollisesti varhaisen kirkon dokumentaatiota. 1900-luvun alkupuoliskolla epätarkkuudet ja erilaiset näkemykset ohjasivat kirjoittajia ohi alkukielisten lähteiden.

Esko Ryökäs: Aikaan sidottu diakonia-käsite. Tiedekriittinen yritys ymmärtää suomalaista diakoniakeskustelua. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 289.

Lisätietoja:
Esko Ryökäs, puh 050 5225151, esko.ryokas(at)uef.fi
https://wiki.uef.fi/x/FkVQAQ

Kirja tulee myyntiin Karjalan teologisen seuran Maailma-symposiumissa Joensuussa 11.2.2020.