Takaisin

SciFestissä pidetyssä Tiedekahvilassa nähtiin ja kuultiin taidetta monella eri kielellä

– Jaamme tässä ryhmässä tieteen ja taiteen, tiivisti esitystaiteilija Minni Hirvonen yliopiston tämän kevään viimeisessä Tiedekahvilassa yhteisötaiteeseen liittyvää tutkimusta.

Tutkiva ja mahdollistava taide -tutkimushanke on hanke, jossa taide ja tiede yhdistyvät konkreettisella tavalla. Hanke liittyy esiintyvän ryhmän, Able Art Group II:n, toimintaan. Ryhmässä on mukana myös kaksi Itä-Suomen yliopiston tutkijaa.

– Able Art Group II:een kuuluu muun muassa eri tavoin vammaisia tanssijoita sekä maahanmuuttajia. Ryhmän tausta-ajatuksena on, että jokainen on ryhmässä tasa-arvoinen ja saa ilmaista itseään sanallisesti ja kehollisesti, kertoo Hirvonen.

Kielitieteilijä Heli Paulasto ja taiteensosiologi Anna Logrén tutkivat ryhmän toimintaa omista näkökulmistaan tekemällä ryhmän sisällä osallistuvaa havainnointia. He toimivat siis täysivaltaisina esiintyjinä ja tarkkailevat ryhmän toimintaa myöhemmin nauhoitettujen videotallenteiden kautta.

– On selvää, että tällaisessa tilanteessa tutkijan pitää pystyä havainnoimaan myös omaa toimintaansa, sanoo Paulasto.

Hänen tutkimuksensa keskittyy siihen, miten lingua franca -englanti kietoutuu tanssiryhmässä monikielisyyteen. Lingua franca on nimitys kielelle, jota erikieliset puhujat käyttävät yhteisen viestinnän välineenä.

– Englantia käytetään kyllä ryhmässä lingua francana, mutta olen ollut yllättynyt siitäkin, miten paljon ryhmässä on sanastollista luovuutta silloin kun englannistakaan ei löydy sopivaa sanaa.

Sanastollisella luovuudella Paulasto tarkoittaa sitä, että jos puhuja ei osaa kääntää tarvittavaa sanaa, hän keksii sen.

– Yleensä lopulta kaikki tajuavat mistä on kyse, vaikka keksitty sana olisi kuinka kummallinen.


Able Art Group II antoi Tiedekahvilassa maistiaiset esityksestään "Vallan kahva". Taustalla tutkija Heli Paulasto (vihreä liivi). 

Elämän kauneus

Anna Logrén on omassa tutkimuksessaan perehtynyt etenkin Minni Hirvosen toimintaan ja ryhmän vuorovaikutukseen.

– On mielenkiintoista nähdä, miten pienistä ideoista syntyy jotain suurta. Minni ei pyri ohjaamaan ylhäältäpäin, vaan hän antaa ryhmälle ideoita joita viedä eteenpäin.

Logrén seuraa sitä, millaiset taiteilijan käyttämät menetelmät tukevat parhaalla mahdollisella tavalla ryhmän jäsenten toimijuuden ja oman äänen vahvistumista. Hän on myös kiinnostunut taitelijan työstä ja sen muutoksesta.

Minni Hirvonen haluaisi nähdä muutosta etenkin siinä, että taiteen merkitys hyvinvoinnille korostuisi puheissa enemmänkin.

– Olen nähnyt itse, kuinka suuri merkitys yhteisellä taiteella on esimerkiksi maahanmuuttajatyössä. Silloin ei tarvita yhteistä verbaalista kieltä, vaan kehollisuudessa ovat läsnä kaiken maailman kielet.

Sekä tutkijoiden että Hirvosen mielestä ryhmän rikkaus ja samalla haaste on sen heterogeenisyys. Monen erilaisen persoonan ja kulttuurin törmäykset aiheuttavat joskus haasteita. Silloin monikulttuurisuus ei tunnu kovin ihanalta. Minni Hirvosen mukaan raskaatkin hetket kuitenkin muuttuvat lopulta positiivisiksi.

– Kaiken keskus ja sydän on elämän kauneus. Ja sitä saamme nyt kehollisesti tutkia.


Etualalla ryhmän ohjaaja, esitystaiteilija Minni Hirvonen.
 

SciFest-tiedefestivaali kunnioitti tänä vuonna kulttuuriperinnön eurooppalaista juhlavuotta teemalla Tiede kohtaa kulttuurin – SciFest goes Arts. Festivaalilla käsiteltiin tiedettä ja teknologiaa kulttuuria ja eri taidemuotoja hyödyntämällä. Ohjelmassa oli yli 70 osallistavaa työpajaa sekä musiikki- ja tanssiesityksiä. Vierailijoita festivaaleilla kävi tänä vuonna noin 9 000 yhteensä 30 maasta.