Takaisin

Säilytys voi heikentää ohutkalvovalmisteen tehoa

Väitös farmasian teknologian alalta

Väittelijä: FaL Kristiina Korhonen

Aika ja paikka: 9.6.2017 klo 12, Mediteknia MD100, Kuopion kampus

Ohutkalvovalmisteet tuovat uusia mahdollisuuksia lääkkeiden annosteluun. Farmasian lisensiaatti Kristiina Korhosen väitöstutkimuksessa havaittiin kuitenkin säilytysolosuhteiden vaikuttavan ohuiden kalvojen säilyvyyteen. Tulosten perusteella lämpötilaa ja suhteellista kosteutta on tärkeä tarkkailla ohutkalvovalmisteiden valmistuksen ja varastoinnin aikana. Uuden menetelmän, moniparametrisen pintaplasmoniresonanssin, avulla pystyttiin havaitsemaan lääkeaineen vapautumisen yhteydessä tapahtuvia fysikaalisia muutoksia reaaliaikaisesti.

Vaihtoehto nieltävälle tabletille

Ohutkalvovalmisteet ovat kiinnostava vaihtoehto suun kautta annosteltaville lääkevalmisteille. Ne voivat sopia esimerkiksi iäkkäille, joille tablettien nieleminen on usein vaikeaa. Ohuita kalvoja voidaan käyttää myös annosteltaessa lääkeaineita silmän, emättimen tai ihon kautta. Lääkeaine voidaan annostella ohuilla kalvoilla joko paikallisesti tai systeemisesti, jolloin lääkeaine imeytyy suoliston kautta elimistöön.

Lämpö ja kosteus vaikuttavat säilyvyyteen

Ohutkalvovalmisteet koostuvat yleensä lääkeaineesta, polymeeristä ja pehmentimestä. Polymeerin valinnalla voidaan vaikuttaa kalvon ominaisuuksiin, kuten kalvon mekaaniseen lujuuteen ja lääkeaineen vapautumiseen kalvosta.

Korhosen väitöstutkimuksessa kehitetyllä sumutusmenetelmällä valmistettiin niukkaliukoisesta malliaineesta ohutkalvovalmisteita, jossa lääkeaine oli amorfisessa muodossa. Valmistettuja ohuita kalvoja tutkiin erilaisilla in vitro -tutkimusmenetelmillä heti valmistuksen jälkeen ja säilytyksen aikana. Kalvojen mekaanisia ominaisuuksia tutkimalla saatiin tietoa muun muassa niiden käsiteltävyydestä. Erilaisilla fysikaalisilla menetelmillä, kuten röntgendiffraktiometrialla, saatiin selville valmisteessa käytetyn lääkeaineen amorfisuus tai kiteisyys. Lääkeaineen muuttuminen amorfisesta kiteiseen muotoon on ohutkalvovalmisteissa tyypillinen ongelma, joka voi vaikuttaa lääkkeen tehoon.

Perinteisten tutkimusmenetelmien lisäksi tutkimuksessa käytettiin ensimmäistä kertaa moniparametrista pintaplasmoniresonanssia. Tällä uudella menetelmällä saatujen tulosten havaittiin korreloivan lääkeaineen vapautumisen kanssa ja samalla saatiin reaaliaikaista tietoa kalvoissa tapahtuvista fysikaalisista muutoksista.

Lämpötila ja kosteus vaikuttivat valmistettujen ohuiden kalvojen säilyvyyteen. Lääkeaine ei pysynyt amorfisena kaikissa tutkimusolosuhteissa, vaan se alkoi kiteytyä. Lääkeaineen kiteytymisen havaittiin vaikuttavan kalvojen mekaanisiin ominaisuuksiin ja vähentävän lääkeaineen vapautumista kalvoista. Tämä voi puolestaan johtaa biologisen hyötyosuuden vähenemiseen, jolloin lääkeaineella ei saada elimistössä aikaan haluttua vaikutusta.

Farmasian lisensiaatti Kristiina Korhosen väitöskirja Development of Thin Film Formulations for Poorly Soluble Drugs (Ohutkalvovalmisteiden kehittäminen huonosti vesiliukoisille lääkeaineille) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on professori Jyrki Heinämäki Tarton yliopistosta ja kustoksena dosentti Riikka Laitinen Itä-Suomen yliopistosta.

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa https://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/11309?encoding=UTF-8