Takaisin

Runsas paikallaanolo on riski sydämelle liikunnasta huolimatta

Väitös sisätautien alalta

Väittelijä: LK Ville Vasankari

Aika ja paikka: 23.11.2018 klo 12, KYS, Opetusrakennus, Auditorio 2

Lääketieteen kandidaatti Ville Vasankarin väitöstutkimus osoitti, että runsas paikallaanolo ja vähäinen fyysinen aktiivisuus ovat molemmat itsenäisesti yhteydessä suurentuneeseen sydän- ja verisuonitautien kokonaisriskiin.

Tutkimuksessa selvitettiin kiihtyvyysmittarilla mitatun paikallaanolon ja fyysisen aktiivisuuden yhteyttä sydän- ja verisuonitautien kokonaisriskiin. Lisäksi vertailtiin sepelvaltimotautia tai diabetesta sairastavien potilaiden sekä terveiden paikallaanoloa ja aktiivisuutta. Tutkimus osoitti, että sekä runsas paikallaanolo että vähäinen fyysinen aktiivisuus olivat molemmat itsenäisesti yhteydessä suurentuneeseen sydän- ja verisuonitautien kokonaisriskiin.

Sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä tiedetään jo paljon

Sydän- ja verisuonitaudit ovat yleinen ja huonoennusteinen sairausryhmä, johon liittyy hankalia oireita, työkyvyttömyyttä, alentunutta elämänlaatua sekä noin kolmannes maailmanlaajuisista kuolemista. Sydän- ja verisuonitautien taustalla on joukko synnynnäisiä sekä hankittuja verenkiertoelimistön rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeavuuksia. Sepelvaltimotauti on yleisin sydän- ja verisuonitaudeista. Siinä sepelvaltimoiden seinämän ahtautuminen johtaa heikentyneeseen sydänlihaksen hapensaantiin. Taudin riskitekijöitä ovat ikääntymisen ja miessukupuolen lisäksi muun muassa veren kohonnut LDL-kolesterolin pitoisuus, verenpainetauti, diabetes ja tupakointi sekä peritty alttius.

Runsas paikallaanolo, eli istuminen ja makaaminen, on äskettäin tunnistettu mahdolliseksi sepelvaltimotaudin ja diabeteksen riskitekijäksi. Fyysistä aktiivisuutta puolestaan pidetään tärkeänä niiden ehkäisyssä. Vähäisen fyysisen aktiivisuuden yhteys sepelvaltimotautiin, sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen sekä diabetekseen on todistettu aiemmissa tutkimuksissa.

Tutkimukseen osallistui lähes 1400 aikuista

Lääketieteen kandidaatti Ville Vasankarin väitöstutkimus perustui 1398 18-85 –vuotiaan suomalaisen aikuisen otokseen Terveys 2011 -tutkimuksesta. Kolmiakselista kiihtyvyysmittaria käytettiin tutkittavien paikallaanolon ja fyysisen aktiivisuuden tottumusten selvittämiseen. Sepelvaltimotautia ja diabetesta sairastavat potilaat tunnistettiin aineistosta ja lopuille tutkittaville laskettiin 10-vuotinen sydän- ja verisuonitautiriski Framinghamin riskilaskurin avulla.

Runsas paikallaanolo lisää riskiä, fyysinen aktiivisuus suojaa

Tutkimusaineisto osoitti, että yli 10 minuutin mittaisten paikallaanolojaksojen runsas lukumäärä oli yhteydessä suurentuneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin tutkittavan fyysisestä aktiivisuudesta huolimatta. Fyysisestä aktiivisuudesta kertova korkea päivittäinen energiankulutus oli yhteydessä alentuneeseen sydän- ja verisuonitautiriskiin.

Sepelvaltimotautia sairastavilla ja niillä, joilla oli korkea sydän- ja verisuonitautiriski, paikallaanolo oli runsaampaa ja fyysinen aktiivisuus vähäisempää kuin muilla. Tutkittavilla, joilla sydän- ja verisuonitautiriski oli matala, oli yli 3 minuutin mittaisia reippaan ja rasittavan fyysisen aktiivisuuden jaksoja 73 % prosenttia enemmän kuin sepelvaltimotautia sairastavilla sekä korkean riskin vertaisilla.

Runsas lyhyiden seisomisjaksojen lukumäärä puolestaan vähensi ainoana paikallaanolon ja fyysisen aktiivisuuden muuttujana diabetesriskiä (monimuuttuja-analyysi).

Tutkimuksesta käytäntöön

Tutkimuksen tuottamaa uutta tietoa aktiivisuustottumusten yhteydestä sydän- ja verisuonitautien kokonaisriskiin voidaan mahdollisesti tulevaisuudessa hyödyntää potilaan sydän- ja verisuonitautien yksilöllisessä riskinarviossa. Tulokset antavat myös lisätietoa, jonka mukaan sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden elämäntapahoito ei liikunnan osalta täysin toteudu. Kyseisiä tuloksia voidaan potentiaalisesti hyödyntää uusien, sepelvaltimotautipotilaidenpotilaiden fyysistä aktiivisuutta lisäävien menetelmien kehitystyössä. Lisäksi runsaan istumisen korvaamisesta lyhyillä seisomisjaksoilla on tulosten valossa hyötyä diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa.

Lääketieteen kandidaatti Ville Vasankarin väitöskirja Sedentary behaviour, physical activity, and risk of coronary artery disease and diabetes mellitus (Paikallaanolo, fyysinen aktiivisuus sekä riski sairastua sepelvaltimotautiin ja diabetekseen) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston Terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Mikko Pietilä Turun yliopistollisesta keskussairaalasta ja väitöstilaisuuden valvojana professori Juha Hartikainen Itä-Suomen yliopistosta.

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa https://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/15588?encoding=UTF-8