Takaisin

Rooman valtakunnan aikainen poikkeava ilmasto syöksi Euraasian ihmiset kurjuuteen ja koettelemuksiin

Tuore arvostetussa tiedelehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että 500-luvun puolivälin tulivuorenpurkaukset aiheuttivat poikkeuksellisen synkän ja kylmän ajanjakson.

Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon Ajoituslaboratorion ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) yhteistutkimuksen valossa vaikuttaa siltä, että vuodet 536 ja 541–544 jälkeen ajanlaskun alun olivat ihmisille erittäin hankalia.

Itä-Suomen yliopistosta tutkimukseen osallistui tutkija Jari Holopainen historia- ja maantieteen laitokselta. Tutkimusartikkelissa analysoitiin myös hänen koostamiaan historiallisia ilmasto- ja ympäristöhavaintosarjoja. Samoja lähdeaineistoja analysoidaan myös Holopaisen Katovuodet Suomessa kautta aikain -hankkeessa, jossa piirretään tarkennettua kuvaa suomalaisista katovuosista fenologisiin ja historiallisiin tietoihin sekä puiden vuosilustokronologioihin perustuen.

Muutokset ilmakehässä voivat heikentää elämän perusedellytyksiä. Kasvien perustuotanto riippuu saapuvan auringonsäteilyn määrästä. Myös ruuantuotanto, kuten viljely ja karjankasvatus perustuvat samaan auringosta saatavaan energiaan. Ihmisen vastustuskyky puolestaan heikkenee, jos auringonvaloa ei saa riittävästi elintärkeän D-vitamiinin tuotantoon.

–  Tutkimuksemme osoittaa, että koko pohjoisen pallonpuoliskon kattanut ilmastoanomalia, eli normaalista poikkeava ilmiö, oli seurausta usean tulivuorenpurkauksen yhteisvaikutuksesta, kertoo Ajoituslaboratorion johtaja Markku Oinonen.

Purkauksista ilmakehään levinneet aerosolit pimensivät auringon pitkäksi aikaa.

Poikkeuksellisen kehnot olosuhteet vaikeuttivat merkittävästi maanviljelyn edellytyksiä ja vaikuttivat epäsuotuisasti D-vitamiinin muodostukseen. Ihmisten yleiskunto heikkeni nälän vuoksi ja kurjuuden kierrettä lisäsi heikentynyt vastustuskyky.

Vuosilustot kertovat menneestä

Tutkimus pohjautuu puunrunkojen dendrokronologiaan eli lustokalenteriin. Subfossiilisten – eli sellaisenaan säilyneiden – runkojen lustosarja kattaa viimeiset 7600 vuotta. Puita löydetään usein pienten järvien pohjista, joista Luke on kerännyt näytteitä ja taltioinut niitä 1990-luvulta saakka.

–  Metsänrajamännyn vuosilustoista on rakennettu yli 7600 vuotta pitkä lustokalenteri, johon voidaan verrata erilaisia historian tapahtumia. Lustokalenteri on tärkeä osa globaalimuutoksen mittaristoa, kertoo tutkija Samuli Helama Lukesta.

Nyt julkaistun tutkimuksen näytteet ajoitettiin lustokalenterin avulla Lukessa, jossa niistä myös vuoltiin lastunäytteet kullekin kalenterivuodelle. Ajoituslaboratorio teki lastunäytteistä isotooppianalyysit.

Hiili-isotoopit kertovat kesän säästä

Tutkimuksen tulokset perustuvat puiden vuosilustoihin tallentuneisiin hiili-isotooppivaihteluiden