Takaisin

Perheen läsnäolo elvytystilanteessa – onko se edes mahdollista?

Väitös hoitotieteen alalta

Väittelijä: MSN Natalia Sak-Dankosky

Aika ja paikka: 19.1.2018 klo 12, Canthia CA102, Kuopion kampus

Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö ja sillä on tärkeä rooli kaikkien ihmisten elämässä. Perheellä on tunnistettu olevan positiivinen vaikutus potilaiden hyvinvointiin ja hoitotuloksiin. Tästä seurauksena perhekeskeisen hoidon merkitystä on alettu korostaa entistä enemmän terveydenhuollossa.

Natalia Sak Dankoskyn väitöstutkimuksen aiheena oli perheen todistama elvytystilanne, joka on osa perhekeskeistä hoitoa. Käytäntö sallii potilaiden perheenjäsenten olla läsnä elämää säästävissä toimenpiteissä sairaalassa.  Perheiden läsnäolo elvytystilanteissa tuli mahdolliseksi yli kaksi vuosikymmentä sitten. Se perustui omaisten toiveisiin pysyä sydänpysähdyksen saaneen läheisensä luona. Perheen todistamalla elvytystilanteella on todettu olevan positiivinen vaikutus sekä eloonjääneisiin potilaisiin että omaisiin. Koska perheen todistaman elvytyksen hyödyistä on kasvavaa näyttöä, monet hoitotyön ja lääketieteen organisaatiot ovat virallisesti tunnistaneet käytännön ja suositelleet sen toteuttamista sairaaloissa.

Tutkimuksessa koostettiin aiempaa tietoa hoitotyön ja lääketieteen henkilöstön näkemyksistä ja kokemuksista liittyen perheen todistamaan elvytystilanteeseen. Tutkimukseen osallistui myös suomalaisia ja puolalaisia terveydenhuollon ammattilaisia, joilta saatiin syvällisempää tietoa käytäntöä koskevista asenteista ja kokemuksista. Lisäksi selvitettiin suomalaisten ja puolalaisten tehohoidon potilaiden käytäntöön liittyviä toiveita, tarkoituksena tuottaa lisää ymmärrystä ilmiöstä.

Tutkimuksessa toteutetun kirjallisuuskatsauksen tuloksista kävi ilmi, että vaikka perheen läsnäololle elvytystilanteessa on vahvat suositukset, sitä ei olla otettu käyttöön monessa maassa, ja siihen liittyvät näkemykset ovat kulttuurisidonnaisia. Monista sairaaloista myös puuttuu virallinen ohjeistus sydänpysähdyspotilaan omaisten huomioimisesta. Suomalaisen ja puolalaisen sairaalan henkilöstön näkemysten syvällisempi analyysi paljasti, että henkilökunnalla oli vähän kokemusta perheen todistamasta elvytystilanteesta ja että he lähinnä vastustivat tätä käytäntöä. Hoitajien ja lääkärien perustelut pohjaavat monenlaisiin uskomuksiin perheen todistaman elvytystilanteen vaikutuksesta omaisiin, elvytystiimiin ja hoitoprosessiin.  Vastauksista ilmeni myös erilaisia esteitä käytännön toteuttamiselle, kuten tiedon puute, henkilöstöresurssit ja riittävä tila, jotta potilaiden perheenjäsenistä voitaisiin pitää tilanteen aikana huolta.

Tulosten mukaan lääkärit luottavat hoitajia enemmän kykyynsä selviytyä prosessiin liittyvistä esteistä, ja terveydenhuollon työntekijöiden yleiseen suhtautumiseen vaikuttavat muun muassa heidän aiemmat kokemuksensa.  Potilaiden perheenjäsenet vaikuttivat kannattavan tätä käytäntöä useammin kuin terveydenhuollon ammattilaiset. Tehohoidon potilaiden omaisten haastattelutulokset osoittavat, että siinä missä terveydenhuollon ammattilaiset pitävät perheen todistaman elvytystilanteen käytäntöä sopimattomana, potilaiden omaiset kokevat, että sairaalan tulisi tarjota heille mahdollisuus olla läsnä perheenjäsenensä elvytyksessä. Omaisten mukaan käytäntö osaltaan parantaisi heille tarjottua hoitoa, sillä se tarjoaisi heille mahdollisuuden osallistua aktiivisemmin läheisensä hoitoprosessiin, mitä haastatellut vahvasti toivoivatkin.

Vaikka perheen todistaman elvytystilanteen hyödyistä on vahvaa näyttöä ja virallisia suosituksia, käytäntö ei toteudu, eivätkä terveydenhuollon ammattilaiset kannata sitä. Hoitajien ja lääkärien asenteet käytäntöä kohtaan olivat negatiivisempia kuin potilaiden omaisten. Ammattilaisten ilmaisemat huolet eivät olleet yhdenmukaisia potilaiden omaisten terveydenhuoltoa koskevien toiveiden ja odotusten kanssa. Henkilökohtaisia ja organisatorisia esteitä tulee käsitellä, jotta sairaaloissa toteutettava hoito voi olla perhekeskeisempää ja näin ollen pystyy vastaamaan paremmin potilaiden ja heidän perheittensä tarpeisiin.

Master of Science (Nursing) Natalia Sak-Dankoskyn väitöskirja In-hospital family-witnessed cardiopulmonary resuscitation: Perspectives of health care professionals and patients’ family members (Perheen todistama elvytystilanne sairaalassa: Terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaan perheenjäsenten näkökulmia) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Anna Axelin Turun yliopistosta ja väitöstilaisuuden valvojana apulaisprofessori Tarja Kvist Itä-Suomen yliopistosta. Tilaisuus on englanninkielinen.

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa https://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/12675?encoding=UTF-8