Takaisin

Paikkatiedolla ja määrällisillä mittareilla lisää tietoa ihmisen ja luonnon välisen suhteen kestävyydestä

Väitös maantieteen alalta

Väittelijä: FM Laura Mononen

Väitösaika ja -paikka: 24.11.2017 klo 12, E100, Educa-rakennus, Joensuun kampus

Ekosysteemipalvelujen ja luonnon monimuotoisuuden seurantaan käytettävät mittarit ja paikkatieto lisäävät myös ymmärrystä luonnon ja ihmisen välisen suhteen ekologisesta, sosiaalisesta ja taloudellista kestävyydestä, osoittaa Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus. Filosofian maisteri Laura Mononen selvitti tutkimuksessaan ympäristön rakennepiirteiden ja ekosysteemipalvelujen välistä yhteyttä. Tutkimuksessa käytettiin monipuolisesti erilaisia lähdeaineistoja, joiden avulla kuvattiin ekosysteemipalveluja määrällisesti sekä niiden alueellista jakautumista. Tutkimuksen perusteella erityisesti erilaiset kaukokartoitusmenetelmät auttavat ekosysteemipalvelujen kartoittamisessa ja niiden seurannassa.

Mononen kehitti 28 Suomessa merkittäviksi arvioiduille ekosysteemipalveluille kullekin neljä numeerista mittaria. Niiden avulla pystyttiin mittaamaan ekosysteemipalvelut mahdollistavien ekosysteemien rakenteita, toimintaa, hyötyä sekä arvoja. Tutkimus osoitti, että neljän indikaattorin avulla luonnon ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen eri merkityksiä voidaan havainnollistaa paremmin ekosysteemipalveluketjun eri vaiheissa. Tutkimuksessa kehitettiin erityisesti mittareita, joiden avulla voidaan seurata ekosysteemien ja ekosysteemipalvelujen tilan kehittymistä ajallisesti ekologisesta näkökulmasta. Ekosysteemipalveluindikaattoreiden tarkoituksena on lisätä ymmärrystä ympäristön eri merkityksistä ihmisten hyvinvoinnille ja sitä kautta edistää kokonaisvaltaisempaa ympäristövaikutusten huomiointia esimerkiksi maankäytön suunnittelussa.

Aineistojen käytössä huomioitava sovelluskohde

Tutkimuksen perusteella lähdeaineistona käytettävien paikkatietoaineistojen laadulla on merkitystä. Tämä kävi ilmi tapaustutkimuksessa, jossa ilmennettiin hiilivarastojen levinneisyyttä kahdella eri lähestymistavalla Metsä-Lapissa sijaitsevalla tutkimusalueella. Tulokset osoittavat, että aineistojen ja menetelmän valinnassa on huomioitava käyttötarkoitus, johon tuloksia tullaan soveltamaan. Luotettavat lähtöaineistot ovat edellytys sille, että tuloksia voidaan käyttää luotettavan päätöksenteon tukena.

Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten kansalaishavainnot ja laserkeilausaineistot soveltuvat metsissä pesivien lintulajien elinympäristön valintojen tutkimiseen. Tutkimus vahvisti käsitystä, että laserkeilausaineistojen avulla voidaan tuottaa monipuolista elinympäristöä kuvaavaa metsärakennetietoa. Tällaisten aineistojen käyttösovellukset ulottuvat useimpien ekosysteemipalvelujen karttatarkasteluihin. Kansalaishavaintoaineistot puolestaan soveltuvat metsälintulajien elinympäristöjen tutkimukseen, mutta aineiston vinoumien vuoksi niiden tutkimuskäytössä on noudatettava erityistä varovaisuutta. Pienten metsälintulajien kohdalla tulokset vastasivat hyvin tunnettua ekologista tietoa niiden suosimista elinympäristöistä ja epäjohdonmukaiset tulokset pystyttiin monilta osin selittämään aineiston laatuun liittyvillä tekijöillä sekä esimerkiksi lajin vaikealla havaittavuudella.

Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan luonnon mahdollistamia hyötyjä ihmisten hyvinvoinnille. Niiden saatavuus  toteutuu yksittäisten lajien, lajikokoonpanojen ja ekosysteemien toimintojen kautta ja hyödyt ilmenevät monin eri tavoin. Ekosysteemipalvelut edistävät ihmisten hyvinvointia esimerkiksi ravinnon, raaka-aineiden ja energian muodossa. Toimivat ekosysteemit edistävät ihmisen fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Ekosysteemipalvelukäsite yhdistää ekologisen ja yhteiskunnallisen näkökulman toisiinsa määrittämällä kattavasti ympäristöstä saatavat hyödyt sekä hyödynsaajat. Tutkimuksen perusteella hyödyt voivat olla taloudellisia, sosiaalisia ja terveydellisiä, joiden lisäksi elinympäristöjen olemassa ololla ja saatavilla ekosysteemipalveluilla on myös itseisarvollinen merkitys.

FM Laura Monosen maantieteen alaan kuuluva väitöskirja Monitoring ecosystem services and biodiversity – From biophysical metrics to spatial representations (Ekosysteemipalvelujen ja luonnon monimuotoisuuden seuranta biofysikaalisin mittarein ja paikkatiedon avulla) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Benjamin Burkhard (Institute of Physical Geography and Landscape Ecology, Leibniz Univerität Hannover) ja kustoksena apulaisprofessori Timo Kumpula, Itä-Suomen yliopistosta.

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa http://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/12520?encoding=UTF-8