Takaisin

Musiikkia sensuroidaan ja hiljennetään monin eri tavoin

Musiikkisensuurin syyt ovat moninaisia. Sensuurin keskeisenä syynä pidetään usein sanoituksia, mutta aina syynä eivät ole verbaaliset viestit. Taustalla ovat usein poliittiset, ideologiset ja moraaliset perustelut.

– Kyse ei myöskään ole vain ilmiöstä, joka tapahtuisi jossakin länsimaailman ulkopuolella. Meilläkin on kautta aikojen sensuroitu musiikkia, muistuttaa kulttuurintutkimuksen professori Helmi Järviluoma.

Itä-Suomen yliopiston tutkijat ovat olleet keskeisiä pohjoismaisessa musiikkisensuurin tutkimusprojektissa Researching Music Censorship (RMC). Helmi Järviluoma koordinoi RMC-projektin Suomen yhdeksänhenkistä tutkijaryhmää.

Tutkimusprojekti lähti kymmenen vuotta sitten liikkeelle huomiosta, että musiikkisensuuria ei tunnisteta, eikä se saa samassa määrin huomiota kuin esimerkiksi kirjallisuuden sensuuri. Nyt projekti on tuottanut aiheesta kolme artikkelikokoelmaa, joiden taustalla olevien tutkimustulosten mukaan musiikkia hiljennetään ja sensuroidaan mitä moninaisimmin tavoin joka puolella maailmaa.

Järviluoman mukaan on oleellista seurata yhä hienovaraisempia ja piilotetumpia prosesseja siitä, miten ja kuka päättää, millaista musiikkia saa tehdä ja mitkä ovat ilmaisun rajat. Sosiaalinen media ja digitaaliset alustat ovat asettaneet politiikalle ja kontrollille uusia haasteita.

– On turhaa ja mahdotonta löytää yhtä määritelmää musiikkisensuurille. Sen sijaan on erittäin kiinnostavaa tutkia neuvotteluja ja rajankäyntejä musiikkisensuurista.

Sensuuri liittyy valtapeleihin

Etnomusikologian tohtoriopiskelija Salli Anttosen artikkelissa sivutaan myös muusikoiden itsesensuuria. Se voidaan nähdä hyvien tapojen mukaisena kypsänä käytöksenä tilanteessa, jossa esimerkiksi hevimetalliyhtye ei esitä lauluja, jotka liittyvät kouluampumisiin.

– Toisaalta taas muusikoita syytetään epäautenttisuudesta silloin, kun heidän sanoituksensa pursuavat väkivaltaa, mutta samaan aikaan he sanoutuvat irti todellisen elämän väkivallasta.

Artikkeleista löytyy myös karjalaisten äänten sensuuriyrityksiä kylmän sodan ja suomettumisen kiihkeimmiltä vuosilta.

– Projektin lähes kolmenkymmenen artikkelin perusteella voidaan sanoa, että sensuuri on aina neuvottelua, joka tapahtuu eri tavoin eri musiikkien konteksteissa ja asianosaisten valtapeleissä, Järviluoma summaa.

Annemette Kirkegaard, Helmi Järviluoma, Jan Sverre Knudsen ja Jonas Otterbeck (toim.): Researching Music Censorship -artikkelikokoelma, Cambridge Scholars Publishing, 2017, ISBN: 978-1-4438-8617-8, 345 sivua.

Lisätietoja:
Professori Helmi Järviluoma, helmi.jarviluoma (at) uef.fi ja tohtoriopiskelija Salli Anttonen, salli.anttonen (at) gmail.com

Linkit:
http://www.cambridgescholars.com/researching-music-censorship
http://www.tandfonline.com/toc/rpms20/40/3?nav=tocList
http://www.danishmusicologyonline.dk/index_uk.html