Takaisin

Miten tila vaikuttaa oppimiseen?

Tulliportin normaalikoulussa on tehty loppukeväästä mielenkiintoista väitöstutkimusta. Viidesluokkalaisten kanssa on etsitty avoimesta oppimisympäristöstä sellaisia tiloja, joissa opiskelu tuntuu erityisesti sujuvan. Tuntemusten lisäksi opiskelua on mitattu aivoaaltojen antamalla datalla.

Meneillään olevan tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten oppilaat toimivat ja oppivat avoimessa oppimisympäristössä, joka on ollut käytössä norssin viidesluokkalaisilla reilun vuoden ajan.

– Koska tila on suuri, uudenlainen ja monipuolinen, ja oppilaita siellä on noin 70, haluamme selvittää, missä paikoissa oppilaat pystyvät keskittymään ja sitoutumaan opiskeluun, taustoittaa väitöskirjaa aiheesta tekevä lehtori Ulla Sten.

Tavoitteena on selvittää, miten esimerkiksi äänet vaikuttavat keskittymiseen ja oppimiseen.

– Luokassamme on kuusi kameraa, joilla olemme kuvanneet luokan eri tiloja. Lisäksi olemme äänittäneet tilojen äänimaisemaa ja mitanneet desibelejä, jotta tietäisimme, miten äänet osaltaan vaikuttavat oppimiskokemukseen.

Viihtyisä oppimisympäristö

Tutkimuksen alussa oppilaat vastasivat kuuden viikon ajan kyselyyn, joka tehtiin hyvinvointimallin mukaan.

– Siinä kartoitettiin esimerkiksi sitä, miten virkeäksi oppilas tuntee itsensä, ovatko kaveriasiat kunnossa, söikö oppilas aamulla riittävän aamiaisen ja tuntuuko oppimisympäristö viihtyisältä.

Samat kysymykset esitettiin oppilaille sekä aamulla että iltapäivällä.

– Oli mukavaa huomata, että vastausten perusteella oppilaat tykkäävät olla koulussa. Vastaukset olivat iltapäivisin kautta rantain positiivisempia, ja viihtyvyys nousi selvästi aamuun verrattuna.

Viimeiset kaksi viikkoa ennen kesäloman alkua oppilaat käyttivät opiskellessaan aivoaaltoja mittaavia pantoja. Yksi väitöskirjan ohjaajista, yliopistotutkija Lasse Eronen, kertoo että oppilaiden kyselyyn antamia vastauksia verrataan nyt siihen dataan, mitä pannat ovat kahden viikon aikana tuottaneet.

– Tutkimme, löytyykö oppimiskokemuksille signaalivastineita aivoista eli miten oppilaiden tuntemukset vastaavat aivoista mitattua dataa.

Opetellaan oppimisen omistajuutta

Tutkimus antaa myös arvokasta tietoa siitä, miten avointa oppimisympäristöä voidaan tulevaisuudessa entisestään hyödyntää.

Sten muistuttaakin, että tutkimus koskee nimenomaan oppimisympäristöä.

– Vaikka käytämmekin hyväksemme aivoista saatavaa dataa, emme silti tee neurologista tutkimusta, vaan tutkimustulosten tavoitteena on ymmärtää tilan käytön hyötyjä sekä mahdollisesti auttaa oppilaita ohjaamaan omaa opiskeluaan.

Tutkimus antaa osaltaan siis tietoa myös oppimisen omistajuuteen, mihin nykyinen peruskoulun opetussuunnitelmakin kannustaa.

– Oppilaat ovat voineet ottaa kantaa siihen, missä tilassa he työskentelevät mieluiten yksin, missä ryhmässä, missä väsyneenä ja missä virkeänä, Sten kuvailee.

Eronen toivoo, että tulosten perusteella voidaan päätellä, mikä vaikutus tietoisuudella on oman toiminnan säätelyyn.

– Taitava opiskelijahan ei paahda koko ajan täysillä eteenpäin, vaan osaa myös välillä rentoutua. On mielenkiintoista nähdä, kokevatko oppilaat oppivansa parhaiten silloin kun he saavat huilata silloin kun siltä tuntuu. Tämä tila antaa siihenkin mahdollisuuden.

Uuden äärellä

Jotta tutkimuksesta saataisiin kaikki hyöty irti, on lähestymistapa ollut laaja-alainen. Pantojen antamaa dataa analysoidaan poikkitieteellisesti.

– Professori Pasi Vahimaa matematiikan ja fysiikan laitokselta on ollut meille arvokas yhteistyökumppani, kun dataa on lähdetty purkamaan, Eronen kertoo.

Kasvatustieteiden lisäksi aihe on herättänyt siis kiinnostusta myös luonnontieteiden puolella.

– Yliopiston tietotekniikkapalveluissa taas kehitetään välineitä pantadatan keruun tehostamiseen.

Ja oppilaat itse ovat olleet tutkimuksesta innoissaan.

– Jotkut oppilaista olisivat halunneet viedä pannat mukanaan kesälomallekin. Olenkin luvannut, että pantoja voidaan käyttää syksyllä tutkimuksen ulkopuolellakin ihan arkikäytössä, Sten kertoo.

Kesän aikana dataa siis analysoidaan ja tutkimusta tullaan fokusoimaan tarkemmin. Syksyllä tutkimus jatkuu, ja sitten katsotaan mihin kaikkeen se antaa lisämahdollisuuksia.

Erosen mukaan vastaavia tutkimuksia kyllä tehdään jonkin verran muuallakin, mutta niistä raportoidaan erittäin vähän.

– Olemme tässä mittausasetelmassa siis tuntemattoman reunalla, mutta juuri se tekee tästä tutkimuksesta meille kaikille niin innostavan.

Teksti Nina Venhe
Kuvat Mika Mononen
Video Kimmo Salvén ja Anne Heikkinen