Takaisin

Metsille ja puille elintärkeät sienet kärsivät voimakkaista metsien hakkuista

Kauko SaloVäitös metsätieteen alalta
Väittelijä: FL Kauko Salo
Aika ja paikka: 20.6.2019 klo 12, C2, Carelia, Joensuun kampus

Metsien toiminnalle elintärkeiden sienien monimuotoisuus ei säily avohakkuissa.

—Jos metsänhoidossa ja hakkuissa jäljiteltäisiin nykyistä paremmin metsäpaloja, saavutettaisiin merkittäviä etuja, toteaa metsien ja soiden sienistä väittelevä FL Kauko Salo.

Suomen metsiä on laajasti avohakattu ja harvennettu, soita on ojitettu ja lannoitettu ja metsäpaloja on torjuttu. Salo selvitti väitöskirjassaan näiden metsien muutosten vaikutuksia metsien sieniin.

Salon Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava väitöskirja perustuu poikkeuksellisen kattaviin, useiden vuosikymmenien havaintoaineistoihin sadoista Suomen metsien sienilajeista.

Salon tulosten mukaan myös monet taloudellisesti tärkeät kauppa- ja ruokasienet hyötyisivät nykyistä kehittyneemmistä metsänhoidon menetelmistä.

Väitöskirjan tulosten perusteella talousmetsien avohakkuu vaikuttaa yleensä haitallisesti sienilajistoon. Haitallisia vaikutuksia voidaan kuitenkin lieventää, jos avohakkuun yhteydessä jätetään eläviä havu- ja lehtipuita säästöpuiksi. Elävät säästöpuut auttavat niitä sienilajeja, jotka muodostavat puiden kanssa symbioottisen sienijuuren eli mykorritsan.

Metsäpalot synnyttivät paloalueille omaleimaisen sieniyhteisön. Metsäpalojen vaikutus sieniin oli väitöskirjan tulosten perusteella erittäin selvä, mutta pääsääntöisesti myönteinen – toisin kuin avohakkuiden.

Metsäpalon voimakkuudella oli kuitenkin suuri merkitys sieniyhteisöjen koostumukseen. Jos palo ei ollut hyvin voimakas, tällaisilla paloalueilla sienten lajimäärä oli kolme kertaa suurempi kuin voimakkaan palon alueilla. Ruokasienistä muun muassa kangasrousku, isohapero, kangas- ja männynpunikkitatti hyötyivät lievästä metsäpalosta.

Suomessa on ajateltu, että avohakkuu ja metsäpalo olisivat vaikutuksiltaan samanlaisia, koska molemmissa suuri osa puustosta kuolee. Väitöskirjan tulosten perusteella avohakkuu ja metsäpalo johtavat kuitenkin hyvin erilaisiin sieniyhteisöihin. Palaneilla alueilla tavataan suuri joukko sellaisia sienilajeja, joita ei avohakkuun jälkeen esiinny lainkaan. Metsäpalojen jälkeen syntyviä sieniyhteisöjä voidaan osittain turvata hakkuun jälkeisellä kulotuksella.

Sienet ovat toiminnallisesti erittäin tärkeitä metsien ekosysteemissä. Osa sienistä muodostaa symbioosin metsän puiden juurien kanssa ja parantaa puiden kasvua. Osa sienilajeista puolestaan on lahottajia, jotka kierrättävät kuolleiden puiden tai karikkeen orgaanisen aineen takaisin metsän ekosysteemin kasvien ja eläinten käyttöön. Suuri joukko sieniä on myös taloudellisesti tärkeitä kauppa- ja ruokasieniä.

FL Kauko Salon metsätieteen alaan kuuluva väitöskirja The structure of macrofungal assemblages in boreal forests, with particular reference to the effect of fire on Basidiomycota and Ascomycota tarkastetaan luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Harri Vasander, Helsingin yliopisto, ja kustoksena professori Jari Kouki, Itä-Suomen yliopisto.

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa https://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/16403?encoding=UTF-8

Väitös verkossa https://bit.ly/2Zxb6zw ja pdf https://bit.ly/2ISLaHU