Takaisin

Metsänkäsittelyllä voidaan lisätä maiseman kauneutta – vuodenaika ja henkilön tausta vaikuttavat merkittävästi maisemakokemukseen

Väitös metsätieteiden alalta

Väittelijä: MMM Harri Silvennoinen
Aika ja paikka: 14.6.2017, 12.00, B100, Borealis, Joensuun kampus

Maatalous- ja metsätieteiden maisteri Harri Silvennoisen väitöstutkimus osoittaa, että metsän maisema-arvoa voidaan lisätä metsänkäsittelyllä, etenkin jos se kohdistuu tiheään, hoitamattomaan puustoon. Puuston tiheys haittaa erityisesti meitä suomalaisia. Ihmiset pitävät eniten järeästä ja suhteellisen harvapuustoisesta mänty- tai koivumetsästä, jonka pohjaa elävöittää kuusialikasvos. Ekologisesti kestävä ei ole aina esteettistä. Esimerkiksi taajamien ulkoilumetsissä ei välttämättä arvosteta kuolleita maa- ja pystypuita.

Metsän uudistaminen rumentaa aina maisemaa. Uudistamisen aiheuttama maisema-arvon romahtaminen on kuitenkin kohtalaisen lyhytaikaista, jos sitä vertaa metsän koko kiertoaikaan. Luontainen uudistaminen siemenpuustolla on maisemallisesti selvästi parempi vaihtoehto kuin avohakkuu ja metsän viljely. Taimettunut siemenpuumännikkö saatetaan kokea joissain tilanteissa jopa kauniimpana kuin uudistuskypsä kuusikko. Suomalaisten mielikuvat metsänkäsittelymenetelmien maisemavaikutuksista näyttävät vastaavan verraten hyvin todellisuutta. Tilanne voi kuitenkin muuttua, sillä kaupungistumisen myötä ihmisten arkikontaktit luontoon ja talousmetsiin vähenevät.

Metsänkäsittelyllä tuotetaan maisemaan taidetermein ilmaisten ”tilataideteoksia”, jotka ovat meidän kaikkien ihasteltavina tai kauhisteltavina vuosikymmeniä. Tähän näyttelyyn on meillä jokaisella vapaa pääsy, ja ainakin me suomalaiset olemme vielä ahkeria tämän luonnongallerian käyttäjiä eli luonnossa liikkujia. Valtaosa Suomen maapinta-alasta on niin sanottua puuntuotantoaluetta. Siksi metsätalous ja metsien käyttö vaikuttavat vääjäämättä ja voimakkaasti Suomen luontoon ja metsämaisemaan. Etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa metsät ovat laajasti metsätalouden hyödynnettävissä suojelu- ja rajoitusalueiden keskittyessä Pohjois-Suomeen.

Miellyttävät maisemat aktivoivat meitä liikkumaan, millä puolestaan on positiivinen vaikutus fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Esteettisiä elämyksiä ja maisemien kauneutta pidetään jopa yhtenä tärkeimmistä virkistyskäytön motiiveista. Myös halukkuus vierailla alueella on voimakkaasti sidoksissa kohteen kauneuteen ja näkymien laatuun. Erityisen tärkeä merkitys maisemilla ja esteettisillä elämyksillä on matkailtaessa ja lomailtaessa. Metsämaisemat ovat matkailijoiden ja virkistyskäyttäjien lisäksi tärkeitä myös metsänomistajille. Puuntuotannon ohella he toivovat hakkuiden lisäävän alueidensa maisema-, luonto- ja virkistysarvoja.

 

Maisemakokemus on ainutkertainen ja hetkeen sidottu

Silvennoisen väitöstutkimus osoittaa myös sen, miten ainutkertainen ja hetkeen sidottu maisemakokemus on. Sama metsikkö saatetaan kokea hyvin erilaisena kesä- ja talviasussaan. Keskimäärin talousmetsät näyttävät soveltuvan virkistys- ja matkailukäyttöön selvästi paremmin talvella lumen aikaan kuin kesällä. Ero on erityisen selvä maisemaa voimakkaasti muuttavien metsänkäsittelyjen, kuten metsän uudistamisen kohdalla.

Myös katselijan roolilla näyttäisi olevan vaikutus maisemakokemukseen. Esimerkiksi metsänomistajat ja metsäalan ammattilaiset kokevat metsänkäsittelyjen maisemavaikutukset myönteisemmin kuin muut. Metsämaiseman arvioija ei ole ulkopuolinen tarkkailija, vaan hänen arvostuksiinsa sisältyy aina myös kohteen mahdollinen käyttö. Metsämaiseman arvioiminen pelkästään esteettisesti ja pyyteettömästi on todennäköisesti mahdottomuus. Siksi onkin syytä puhua vaikkapa matkailijan, virkistyskäyttäjän, luonnonsuojelijan tai metsänomistajan maisemasta. Esimerkiksi marjastajalle, moottorikelkkailijalle tai hiihtäjälle hakkuuaukea voi olla hetkellisesti hyvinkin arvostettu ympäristö. Toisaalta yksilöiden maisemamieltymykset näyttävät olevan verraten pysyviä, jos arviointitilanne ja alueen käyttötarkoitus säilyvät muuttumattomina.

Silvennoisen tavoitteena oli selvittää, millainen metsä koetaan kauniina ja miten metsänkäsittelyt vaikuttavat maisemaan. Kiinnostuksen kohteena olivat myös maisemavaikutuksiin liittyvät mielikuvat, mahdolliset arvioijaryhmien väliset erot ja vuodenaikojen vaikutus maisemaan. Metsikkötason lähimaisema-arvostuksia selitettiin puustotiedoilla, metsänkäsittelyillä ja vuodenaikojen vaihtelulla. Ryhmien ja etenkin yksilöiden väliset erot maisema-arvostuksissa tekivät maisema-arvon yksiselitteisen ennustamisen haasteelliseksi. Maisema-arvostuksia pystyttiin selittämään parhaiten, kun mallissa huomioitiin myös arvioijaryhmien väliset erot. Mallissa käytettyjä puustotunnuksia tuotetaan metsätalouden suunnitteluprosesseissa. Laadittu maisemamalli on siten hyödynnettävissä metsätalouden päätöksentekoa tukevissa suunnittelujärjestelmissä.

Maisemien kauneus määriteltiin metsästä otettuja valokuvia katsomalla. Käytetty kuva-aineisto sisälsi puulajikoostumukseltaan, metsänkäsittelyltään ja puuston kehitysvaiheeltaan tyypillisiä suomalaisia talousmetsiä. Kohteena olivat talousmetsien ohella kaupunkien ulkoilumetsät ja matkailualueet. Kuva-arviointeja kerättiin sekä suomalaisilta että ulkomaalaisilta matkailijoilta.

Maatalous- ja metsätieteiden maisteri Harri Silvennoisen metsäsuunnittelun alaan kuuluva väitöskirja Metsämaiseman kauneus ja metsänhoidon vaikutus koettuun maisemaan metsikkötasolla tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Anne Tolvanen, Luonnonvarakeskus ja kustoksena professori Timo Pukkala, Itä-Suomen yliopisto.

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa https://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/11315?encoding=UTF-8